Iltamat Pihlajassa
2nen.
Legend-A-Status.
4/5
Kävi niin että Arppa (Aaro Airola) ja Jiri-Serkku (Jiri Kuronen) löivät hynttyyt yhteen Kokkolan Ykspihlajan kesäteatteriprojektia varten. Lopputulokseksi paisui kokonainen levy: Iltamat Pihlajassa.
Levy on kokonaisuutena svengaava, hyväntuulinen ja perinteitä kunnioittava. Nimensä mukaisesti albumi on kunnianosoitus iltama- ja paikalliskulttuurille. Tarinat sijoittuvat Ykspihlajan satamamiljööseen, ja ne ammentavat Outi Airolan toimittamasta paikallishistoriasta.
Avausraita Rodenilta soitetaan heittää kuulijan suoraan satamatyöläisen arkeen, joka odottelee, josko satamasta saisi duunia. Tunnelma on jazz-vivahteista poppia, jossa Okko Saastamoisen rummut ja Eero Sepän basso rullaavat eteenpäin äärimmäisen hengittävästi.
Diggaaks jengi? edustaa levyn iltamahenkeä. Itsetietoisen ja groovaavan kappaleen dynaaminen basso ja suora kysymyksenasettelu huokuvat live-energiaa.
Tasaraha on nostalgisen kaihoisa kappale, joka tuntuu olevan ykspihlajalainen versio Rauli Badding Somerjoen Laivat-kappaleesta. Lyriikoissa palataan lapsuuden muistoihin, kuten ensiahvenen narraamiseen ja Marokko-baarin karkkihyllylle, missä sitruksen ja suklaan maut tuntuvat kielen päällä vielä vuosikymmenten jälkeen. Jiri-serkun haitari ja nostalginen teksti kourassa rutistetusta tasarahasta luovat lohdullisen tunnelman.
Jo viime vuonna singlenä julkaistu Tennis Roll on itsessään mahtava urheiluoodi lyöntien hiomiselle ja kilpailuhenkiselle kinastelemiselle. Sen istuminen albumille on soundillisesti pätevä, mutta satamatarinoiden ja työläishistorian värittämässä kokonaisuudessa se iskee silmään.
Joku voisi väittää levyn nojaavan hivenen liikaa nostalgiaan, mutta kun lopputulos on näin laadukas, se ei haittaa. Iltamat Pihlajassa on niin laadukkaasti ja intohimolla tehty, että sen luomaan elävään maailmaan heittäytyy mielellään. Se on sielukas ja svengaava kutsu iltamiin, joissa etäisyys häviää ja musiikki vie suoraan Ykspihlajan eläväksi loihdittuun satamatunnelmaan.