Harry Styles
Kiss All The Time. Disco, Occasionally.
Erskine, Columbia Records.
3/5
HARRY Stylesin neljäs sooloalbumi Kiss All The Time. Disco, Occasionally. on reipas siirtymä kohti uutta edellisen, söpön Harry’s Housen (2022) jälkeen. Fanipiireissä on toisteltu uuden levyn kuunteluohjetta, sitä että Styles on nykyään kova juoksija. Ihan hyvä neuvo avaussingle Aperturen elektronisesta soundista hämmentyneille.
Styles on kertonut inspiroituneensa LCD Soundsystemistä ja artistin levyn teon ajaksi Berliiniin asettuminen on nähty bowiemaisena vetona. Inspiraatiot kuuluvat. Edukseen erottuvat eteenpäin ravaavat Pop, Dance No More ja Ready Steady Go!.
Ne olisivat kotonaan myös indiediskoista tutun Two Door Cinema Clubin Gameshow-albumilla, jolla on niin ikään vahvat Prince- ja David Bowie -vaikutteet.
Syntikkapopiin ja funkiin nojaavien kappaleiden joukossa slovarien jouset ja torvet ilahduttavat. Hienoja höysteitä ovat myös Wolf Alicen Ellie Roswellin ja gospelkuoron taustat.
Syvällistä sanomaa tai hätkähdyttäviä laulusuorituksia KATTDO ei tarjoa, mutta eipä niitä aina tarvitakaan, jos tarkoitus on tanssia. Uutuus on riemukas ja juostava levy, jonka heikkouksia ovat The Waiting Gamen kaltaiset latteat hidastelut. Tasaisen mukavaa kuunneltavaa, muttei yhtä oivaltava ja ehjä kokonaisuus kuin esimerkiksi ankean kevään 2020 pelastanut Dua Lipan Future Nostalgia -diskolevy.
Nimi toki lupaa diskoa vain silloin tällöin, mutta silti toivoisi, että Styles olisi tehnyt rehellisen tanssilevyn. Siirtymä mainiosta Dance No Moresta Paint By Numbersiin katkaisee bileet ja sitä seuraava Carla’s Song ohjaa jo kohti narikkaa.
Kiss All The Time. Disco, Occasionally. on 12 kappaleen kelpo kevätlevy, joka kyllä kestää useamman kierroksen auringossa jään alta paljastuvan Rantaraitin ympäri. Hartsa soimaan, lenkkarit jalkaan ja sitten tanssilattialle pussailemaan.