Lukeneen ihmisen kuuluu olla huolissaan suomalaisten lukemisesta. Kun lukenut ihminen on huolissaan suomalaisten lukemisesta, hänen kuuluu keskustella huolistaan. Sitten hänen kuuluu olla huolissaan suomalaisten lukemisesta käytävästä keskustelusta.

Olen vain pieni, tyhmä suomalainen. Mutta Uuden Jutun Kerma-podcastin aiheuttama tinnitus oli jo hellittänyt, joten minäkin aloin seurata huolestuneena keskustelua, jonka anti oli: ikinä ei ole hyvä.

Kun pieni, tyhmä suomalainen ei lue, se ei ole hyvä, koska silloin suomalainen on tyhmä. Jo aiemmin tiesin, että jos suomalainen kuuntelee äänikirjaa, sekään ei ole hyvä, koska silloin suomalainen tyhmenee entisestään.

Kaikkein tyhmin on kuitenkin suomalainen, joka lukee julkisesti. Tällainen suomalainen performoi lukemista, eli on paitsi tyhmä myös nolo, se esittää fiksumpaa kuin on. Silloin suomalainen on melkein yhtä tyhmä kuin Unkarin ihminen, jota viedään pässinä narussa fasismiin, kun sortui ”loputtomaan lukemisen fiilistelyyn”, kuten esseisti ja kriitikko Silvia Hosseini varoitti Imagessa.

”Eriarvoistuminen rapauttaa sivistysyhteiskuntaa”, Hosseini linjasi, paalutti, sementoi.

Henkäisin. Voiko tuon oivaltavammin enää sanoa, ajattelin pienillä, tyhmillä aivoillani.

HOSSEINI MENI myös tölvimään pinnallisuudesta kirjallisuusmedia Piiriä, jossa pyörivä toimittaja Adile Sevimli puolusti apurahatoverinsa, yrittäjä Ronja Salmen epäonnistunutta julkista yritystä lukea Raamattu. Sevimlin mukaan Hosseini ei tunnistanut Salmen Yritin lukea Raamatun, ja se oli hirveä virhe -teoksen tekstilajia, vaikka se selkeästi nivoutui Salmen aiempaan tuotantoon, kuten yritykseen julkaista romaani vuoteen 2020 mennessä ja OP-Henkivakuutuksen kanssa tehtyyn yritysyhteistyöteokseen: ”Salmi ja hänen puolisonsa päätyivät 100 000 euron korvaukseen. Koska he ovat OP:n omistaja-asiakkaita, he saivat tuntuvat edut vakuutuksiinsa.”

”Viime viikko jää aikakirjoihin”, Imagen vastaava tuottaja Niklas Thesslund tiivisti hajun hieman hälvettyä.

En ollut ymmärtänyt, että asiat ovat noin huonosti. Kuvittelin, että kyseessä oli telkkarista tuttujen kulttuuri-ihmisten pierunlöyhkäisen piirin välienselvittely.

”Piiri perustettiin, koska kyllästyimme valittamaan kulttuurikeskustelun paskuudesta”, Sevimli avasi vastineessaan.

Siksi en voi ymmärtää, miksi kulttuurista keskustelevat ihmiset vaikuttavat nurkkakuntaisemmilta ja ahdasmielisemmiltä kuin me pienet, tyhmät raukat, jotka he yrittävät pelastaa.

Kirjoittaja on huolestunut ihminen.