Juhannuksen jälkeisen viikon keskiviikkona löydän itseni Porista. Ilma on Satakunnan maakuntakeskuksessa vuodenaika huomioiden viileä ja pilvinen. Tarkoitus on viettää yksi päivä keskellä suomalaisen yhteiskunnan eliittiä tapahtumassa nimeltä Suomi-Areena.
Tapahtuma on Suomessa ainutlaatuinen festivaali, joka rakentuu käytännössä eri puolilla Porin kantakaupunkia käytävien paneelikeskustelujen ympärille. Paneeleiden osanottajat ovat yleisesti ottaen vaikutusvaltaisia ihmisiä yhteiskunnan eri osa-alueilta.
Suomi-Areena on avoimen kaupallinen tapahtuma, jossa vuodesta toiseen eri yhteisöt suuryrityksistä kolmannen sektorin järjestöihin järjestävät toimialoihinsa liittyviä tilaisuuksia.
Tapahtumassa on perinteisesti ollut nimekkäitä henkilöitä puhumassa. Tänä vuonna yksi Suomi-Areenan pääpuhujista on Julija Navalnaja, joka tunnetaan helmikuussa 2024 epäselvissä olosuhteissa pitkän vankeusajan jälkeen kuolleen venäläisopposition keulakuvan Aleksei Navalnyin vaimona.
Samaan aikaan Suomi-Areenalla on maine monipäiväisenä verkostoitumis- ja vuorovaikuttamistapahtumana, joka vilisee niin poliitikkoja, toimittajia kuin yritysmaailman johtajia, jotka virallisen ohjelman ulkopuolella voitelevat toisiaan erilaisissa verkostoitumistilaisuuksissa. Tämän reportaasin tavoitteena on luoda mielikuva siitä, miltä yksi päivä Suomi-Areenassa voisi näyttää.
Ennen kaikkea pyrin selvittämään, onko tapahtumalla 25-vuotiaalle ja työuransa alkutaipaleella olevalle kylterille mitään annettavaa.
Porin Teatterikadulla sijaitseva Raatihuoneen puiston lava on yksi Suomi-Areenan useista tapahtumapaikoista. Lavan takaa pilkistää vuonna 1841 valmistunut uusklassismia edustava Porin raatihuone.
Aamupäivällä hieman kello 11 jälkeen lavalla on käynnissä keskustelu otsikolla ”Countries (like Finland!) need a vision to survive in the world of AI and robots”. Puhumassa on brittiläisen The Body Shop -kosmetiikkayrityksen toimitusjohtaja, englantilainen Jeremy Schwartz.
Hetki Schwartzin monologin kuuntelemista tylsistyttää ja matka jatkuu Porin keskustorille.
Torilta jututettavaksi löytyy alle kaksi viikkoa ennen tapahtumaa Suomen liikunta-, urheilu- ja nuorisoministerinä aloittanut Mika Poutala (kd).
Entinen olympialuistelija kertoo viettävänsä Suomi-Areenaa minuuttiaikataululla. Tänään keskiviikkona ministeri kertoo edessä olevan päivän pituudeksi yli kymmenen tuntia.
”Onhan Suomi-Areena ehdottomasti mahdollisuus erilaisille lobbareille ja vaikuttajille päästä keskustelemaan vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa. Tänne tulemiseen liittyy yleensä se, että on jokin ketunhäntä kainalossa.”
– Mika Poutala
Poutala jakaa näkemyksen siitä, että Suomi-Areenalla on tietty maine ja sitä kautta tietty tarkoitus.
”Onhan Suomi-Areena ehdottomasti mahdollisuus erilaisille lobbareille ja vaikuttajille päästä keskustelemaan vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa. Tänne tulemiseen liittyy yleensä se, että on jokin ketunhäntä kainalossa: tuskin siis tapahtuman kohderyhmää ovat esimerkiksi opiskelijat, jotka tulisivat vain katsomaan ja kuuntelemaan paneelikeskusteluja.”
Ministeri uskoo, että tapahtuman sijainti Porissa on sekä rikkaus että heikkous. Hän nostaa positiiviseksi aspektiksi vaihtelun Helsingin ympäristöön, mutta samalla huomauttaa, että Satakuntaan on vaikeampi saada ihmisiä paikan päälle.
Vasta alkaneesta ministerin pestistä Poutala odottaa ennen kaikkea sitä, että hän pääsee tapaamaan nuoria ja keskustelemaan heidän kanssaan muun muassa jaksamiseen liittyvistä asioista.
”Haluan jättää nuorille vaikutelman, että ihmisiä tässä ollaan kaikki.”
Haastattelun lopuksi urheilumiehenä tunnettu Poutala kertoo seuraavana aamuna osallistuvansa Porin kaupunginjohtajan kanssa yhteislenkille, johon on kaikille avoin kutsu. Ministeri kutsuu myös toimittajan mukaan reippailemaan.
En lupaa mitään. Onhan päivä vasta alussa eikä sitä ikinä tiedä, mitä Porin ilta ja yö tuovat tullessaan.
Räpsäisen vielä kuvan ministeristä, minkä jälkeen matka jatkuu Sokos Hotel Vaakunan edessä sijaitsevalle Vaakunan lavalle. Siellä on käynnissä keskustelu otsikolla ”Totta vai tarua? Koulutusväittämät asiantuntijoiden syynissä”. Jyväskylän yliopisto on yksi paneelin järjestäjistä.
Riku Rantalan juontaman paneelin osanottajat tuntuvat olevan läpikäytävistä aiheista samoilla linjoilla. Jälleen hetki puheenvuorojen kuuntelua on tarpeeksi ja pööpöily ympäri Porin keskustaa saa jatkua.
Hotelli Vaakunan vastapäätä sijaitsee ainakin teippauksista päätellen jonkinlainen erotiikkabaari. Juottolan edustalla kansanedustaja Vilhelm Junnila (ps) puhuu puhelimeen. Paljonkohan Seiska maksaisi tilanteesta otetusta kuvasta?
Mainittakoon, että oletettu anniskeluravintola ei ilmeisesti ole aukeamassa moneen tuntiin. Näin ollen mahdollinen paparazzikuva saattaisi olla epäreilu kansanedustajan näkökulmasta. Jatkan matkaani miettien, mihin Aller Median maksaman palkkion olisi voinut sijoittaa.
Ennen saapumista Poriin suunnittelmana on viettää koko päivä yhdellä tapahtuman lavoista kuunnellen tunnollisesti läpi kaikki sillä käytävät dialogit. Hyvin nopeasti paikan päällä ajatus raw dogata tapahtuma läpi vaihtuu vapaaseen kuljeskeluun keskustassa ja sen ympäristön havainnoimiseen.
Lounas linja-autoaseman yhteydessä sijaitsevassa Hesburgerissa on nautittu kellon lähestyessä kahta päivällä. Hyppään lankoni kyytiin ja siirryn pitämään taukoa tapahtumassa kiertelystä ja lataamaan puhelintani.
Suomen Porissa jälleen tänä vuonna järjestetty Suomi-Areena viettää ensi vuonna 20-vuotissyntymäpäiviään. Tapahtuma on MTV:n ja Porin kaupungin yhteisprojekti, jossa on vuosien varrella ollut puhumassa esimerkiksi Suomen entisistä presidenteistä Tarja Halonen ja Martti Ahtisaari, sekä esimerkiksi vuonna 2007 silloinen Euroopan keskuspankin pääjohtaja Jean-Claude Trichet. Vuonna 2024 tapahtuman kaikkia tilaisuuksia Porissa seurasi järjestäjän mukaan yhteensä yli 50 000 henkeä.
Viime vuonna MTV ja Porin kaupunki perustivat tapahtuman järjestämistä varten SuomiAreena Oy:n. Yrityksessä viime syksystä toimitusjohtajana toiminut Antti Lehtinen arvioi, että tänä vuonna kävijöitä oli noin 55 000, eli kymmenen prosenttia enemmän kuin 2024.
Lehtiselle vuoden 2025 Suomi-Areena on ensimmäinen, josta hän on ollut vastuussa, joten aikaisempien vuosien tapahtumiin ei siitä näkökulmasta saada vertailua. Tapahtumasta jäi kuitenkin hänen mukaansa hyvät tunnelmat.
”Olemme saaneet todella hyvää palautetta tapahtumasta ja liiketaloudellisesti tulemme todennäköisesti tekemään tapahtuman osalta plusmerkkisen tuloksen. Muutoinkin koemme onnistuneemme tämän vuoden tavoitteissamme tapahtuman suhteen.”
Lehtisen mukaan tapahtumassa oli tänä vuonna neljän päivän aikana yli 200 eri tilaisuutta, joista suurin osa oli yhteiskunnallisia keskusteluja. Läsnäolevista yhteisöistä noin kaksi kolmasosaa oli yhteiskunnallisia toimijoita ja loput yritysmaailmasta.
Lehtinen luonnehtii tapahtuman päätavoitteeksi laadukkaan yhteiskunnallisen keskustelun käymisen ja sen fasilitoimisen.
”Pidän Suomi-Areenan kaltaista tapahtumaa – ja ylipäätään sitä, että elämme yhteiskunnassa, jossa tällaisen tilaisuuden järjestäminen on mahdollista – aidosti arvokkaana. Se ei ole itsestäänselvyys, ja tätä perintöä pyrimme osaltamme vaalimaan.”
Iltapäivällä on aika palata Porin keskustaan. Aikomuksena on viettää alkuilta terasseilla istuen, Porin keskustaan tutustuen.
Vähintään yksi lisähaastateltava pitäisi löytää. Lankomies liittyy seuraan ja toimii toisena silmäparina.
Tunnelma kaupungissa on miellyttävä päivän kääntyessä iltaa kohti. Sää on muuttunut selkeän aurinkoiseksi ja kaupungin terassit ovat täynnä silmäätekeviä. Odotan kuitenkin päivän päättävää puheenjohtajatenttiä, jossa kohtaavat kaikki eduskuntapuolueiden puheenjohtajat.
Raatihuoneenpuiston lavalta kohti keskustoria kulkiessa vastaan kävelee Lasse Lehtonen. Entinen Husin diagnostiikkajohtaja aloitti kohujen saattelemana Kelan pääjohtajana kesäkuun alussa. Nyt olisi mainio tilaisuus saada ylioppilaslehteen haastattelu Kelan final bossilta.
Esittelyn ja tarkoitusperien kertomisen jälkeen Lehtonen kuitenkin kieltäytyy kohteliaasti kiireeseen vedoten ja pyytää minua soittamaan haastattelua varten loppuviikosta.
En varmasti soita.
Torilavalla on menossa puolueiden nuorisojärjestöjen puheenjohtajatentti.
Tenttiä on seuraamassa useita politiikan eturivin henkilöitä, esimerkiksi Liike Nytin puheenjohtaja Harry Harkimo ja perussuomalaisten toiseksi varapuheenjohtajaksi hiljattain valittu Joakim Vigelius.
Kuriositeettina kerrottakoon, että Vigeliusta on vuonna 2021 haastateltu Jylkkäriin. Haastattelu liittyi miehen poistamiseen Tampereen yliopiston kurssilta, kun häntä ihmetytti luennoitsijan puhe miehistä, joilla on kuukautiset.
Ennen eduskuntapuolueiden puheenjohtajatenttiä on vielä aikaa ruokailla eräässä italialaisessa pizzeriassa. Vapaa pöytä löytyy ravintolan takaosasta.
Viereisessä pöydässämme istuu vasemmistoliiton puheenjohtaja Minja Koskela seuranaan niin ikään vasemmistoliiton kansanedustaja Timo Furuholm.
He jäävät jututtamatta. Onhan oppositiojohtajankin saatava syödä rauhassa. Silmät osuvat vahingossa Koskelan iPhonen kuorissa olevaan -tarraan.
Herkullisen pepperonipizzan jälkeen keskustassa kiertely jatkuu. Ohitse pyyhältää uutisankkurilegenda Matti Rönkä.
Vuonna 1999 syntyneelle Rönkä on se henkilö, joka oli Ylen uutisissa aina kertomassa miten maailma makaa.
Taputus olkapäälle pysäyttää herran.
”Totta kai mä jeesaan”, Rönkä toteaa.
”Tullaan tänne, laitetaan vähän rennompaa päälle ja otetaan viiniä.”
– Matti Rönkä
Hänestä Suomi-Areena on maineensa veroinen.
”Tullaan tänne, laitetaan vähän rennompaa päälle ja otetaan viiniä. Pidän kyllä siitä, että tapahtumassa pystyy matalalla kynnyksellä ottamaan osaa mielenkiintoisiin keskusteluihin.”
Ex-uutisankkurilla on valmiina ajatuksia nuorten saamisesta mukaan Suomi-Areenaan.
”Suostuisivatko esimerkiksi yliopisto-opiskelijat tulemaan tänne luokkaretkihengessä. Tässä olisi yksi keino indoktrinoida nuoria mukaan tämänkaltaiseen ympäristöön.”
Yleisesti mediasta ja journalismista keskusteltaessa Rönkä alleviivaa tiedonvälityksen tärkeyttä kansalaisten näkökulmasta. Hänen mukaansa optimaalisessa tilanteessa kaikilla paikkakunnilla olisi useampi merkittävä uutismedia, jotka kilpailisivat keskenään.
Kuten mainittua, Rönkä teki hyvin pitkän uran media-alalla toimittajana. On siis paikallaan kysyä mieleenpainuvinta muistoa media-alalta.
”Estonia 1994”, tulee mieheltä kuin apteekin hyllyltä.
”Olin silloin Ylellä tv-uutisten uutispäällikkö. Minut kutsuttiin vapaapäivän aamuna töihin saatesanoilla, että yksi laiva on uponnut. Toimituksessa oli normaalisti vilinää ja elämän ääniä, nyt Pasilan toimitukseen saapuessani siellä oli hiiren hiljaista.”
Pohdin, että ei Suomessa kyllä ole toista ympäristöä kuin Pori Suomi-Areenan aikaan, jossa voisi näin helposti tavata juttutuulella olevan uutisankkurilegendan.
Seuraavaksi tuopit yhdellä keskustan terasseista ja siitä Raatihuoneen puiston lavalle. On alkamassa puheenjohtajatentti.
En ole aiemmin päässyt seuraamaan paikan päällä mitään suorana lähetettävää tv-ohjelmaa. Nyt sekin neitsyys menee kuunnellessa eduskuntapuolueiden puheenjohtajien ja heidän tuuraajiensa sapelien kalistelua.
Lavan istumapaikat on ammuttu täyteen. Vessakäynnin aikana istumapaikat menetetään ja on seistävä loppuaika.
Itse tentin mieleenpainuvin hahmo on perussuomalaisten tämän vuoden puoluekokouksessa ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi valittu ensimmäisen kauden kansanedustaja Teemu Keskisarja.
Historioitsijana uraa tehnyt poliitikko on selvä outolintu lavalla: kun muilla on yllä hyvin istuvat, kesäiset juhlavaatteet, Keskisarja on pukeutunut kuin hän olisi menossa sienimetsälle.
Mies myös saa yleisössä aikaan useita naurun remakoita mielikuvituksellisilla kielikuvillaan. Joku kutsuisi sivistymättömäksi juntiksi, toinen varmaankin lasikaton rikkovaksi kansamieheksi.
Iltayhdeksältä puheenjohtajatentin ollessa puolessavälissä lähdemme lankoni kanssa läheiseen yökerho Punaiseen Kukkoon. Suomi-Areena kertoo sivuillaan, että siellä on yhdeksästä eteenpäin poliittisten laulujen ilta Olavi Uusivirran isännöimänä.
Onneksi lähdimme baariin hyvissä ajoin, koska taakse muodostuu nopeasti valtava jono. Yksi jonottajista on Veikkauksen varatoimitusjohtaja, Veli-Pekka Nummikoski.
Maksun yhteydessä narikan työntekijä vaatii jättämään lippalakin narikkaan.
Pohdin ääneen, olenko yhtäkkiä lontoolaisessa tai losangelesilaisessa yökerhossa?
Työntekijä toteaa, ettei hän päätä sääntöjä.
Oikeassahan hän on ja matka baaritiskille jatkuu verrattain epäsiistillä kampauksella.
Luvassa on pettymys, sillä Punaisen Kukon yläkerrassa ei ole ollenkaan tilaa mennä kuuntelemaan Uusivirtaa ja poliittisia lauluja. On jäätävä baarin alakerran sohville miettimään seuraavaa peliliikettä.
Jossain kohtaa kävelen yökerhon läpi ja tunnistan monia mediasta tuttuja naamoja. Esimerkiksi vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta on ottanut yläkerran tanssilattian haltuunsa.
Tavallaan inhimillistä, että yksi maamme puoluepomoista voi olla avoimesti kaiken kansan joukossa viihteellä.
Pääsen jututtamaan erään eduskuntapuolueen alaisen yhdistyksen toimihenkilöä. Hän esittelee kalenteriaan, jota noudattaa Suomi-Areenan aikana.
Hänellä on joka päivälle voimassa kutsu erinäisten organisaatioiden brunssi ja/tai lounastilaisuuksiin, joissa on tietenkin alkoholitarjoilu. Nämä tilaisuudet järjestetään ympäri Porin keskustan liikehuoneistoja. Vastaavia kokoontumisia on kuulemma Suomi-Areenan aikana tiedossa paljon hänen kaltaisilleen toimijoille.
Herää kysymys: onko olemassa Suomi-Areena ja Deep-Suomi-Areena?
Toisaalta on kaikelle kansalle avoimet paneelikeskustelut, joita voi seurata vaikka kotisohvalta käsin.
Sitten on eliitin suljetut kutsuvierastilaisuudet, joissa vedetään ilmaista viinaa ja ruokaa, oletettavasti voitelu- ja verkostoitumistarkoituksessa.
Jälkimmäinen taitaa olla juuri sitä, mistä tapahtuma tunnetaan.
On kiinnostavaa, että Suomi-Areenalla on niin sanottu julkinen ja ei-julkinen puoli. Jälkimmäinen ei kuitenkaan ole syntynyt tyhjiössä.
Kutsuvierastilaisuuksia järjestetään, koska Suomi-Areena tuo vaikutusvaltaisia ihmisiä kaupunkiin. Mutta toisaalta, ilman näitä tilaisuuksia moni ei ehkä vaivautuisi tulemaan lainkaan. Kyseessä on kuin ikään kuin vuorovaikutteinen muna ja kana-dilemma: kumpikaan ei mitä luultavimmin synny ilman toista.
Tapahtuman taustayhtiön toimitusjohtaja Lehtinen alleviivaa, että suljetut sidosryhmätilaisuudet eivät ole osa virallista tapahtumaa, vaan tapahtuman synnyttämä ilmiö.
”Me järjestämme tapahtuman, joka on ennen kaikkea demokratiafestivaali ja joka on kaikille maksuton ja avoin. Pidän tärkeänä juuri tätä avoimuutta ja sitä, että kansalaiset pystyvät myös seuraamaan tapahtumaa kotisohviltaan.”
Suomi-Areenan kohderyhmä on Lehtisen mukaan kaikki suomalaiset. Hän kertoo tapahtuman haluavan osallistaa mahdollisimman monimuotoista joukkoa ihmisiä.
Mitä Lehtinen tuumaa Matti Röngän visioimasta ajatuksesta, jossa esimerkiksi yliopisto-opiskelijat tulisivat tapahtumaan luokkaretkihengessä?
Vaikuttaa innostuvan.
”Haluamme ehdottomasti Suomi-Areenaan mukaan varsinkin nuoria henkilöitä. Esimerkiksi tänä vuonna yksi tapahtumalavoista pyhitettiin yhtenä päivänä poliittisille keskusteluille, joissa oli mukana paljon nuorisopoliitikkoja.”
Puolenyön aikaan otan Punaisen Kukon edustalta sähköpotkulaudan ja ajelen majoitukselleni. Ennen nukkumaanmenoa pohdin, että en kyllä tainnut kuulua tänään joukkoon.
Sinänsä yhteiskunnallisista asioista kiinnostunut uutisfriikki saattaa olla jäävi arvioimaan Suomi-Areenan kaltaisen tapahtuman mielekkyyttä. Henkilökohtaisesti pidän positiivisena asiana sitä, että näin itse paljon mediasta tuttuja kasvoja ja pääsin jututtamaan ihmisiä, joita muuten en varmastikaan näkisi.
Vaikka päivä Suomi-Areenassa oli sangen miellyttävä, jäi jotain silti puuttumaan.
Ehkä Matti Rönkä oli oikeassa: oman viiteryhmän kanssa tapahtuman viettäminen olisi varmaan tuntunut inklusiivisemmalta.
Lopultaaidosti jää harmittamaan se, etten päässyt käymään Deep-Suomi-Areenassa.
Olisi minullekin maistunut ilmainen lounas asianmukaisine ruokajuomineen. ▬