Perinteisten pääsykokeiden jäädessä taka-alalle, yliopiston ovet aukeavat tänä vuonna ylioppilaskirjoituksissa hyvin menestyneille. Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossa kasvatusalan yhteisvalinnassa 80 prosenttia valitaan todistusvalinnalla ja loput 20 prosenttia VAKAVA-kokeen perusteella. Tämä asettaa opiskelijat lähtökohtaisesti epätasa-arvoiseen asemaan.

Jyväskylän yliopiston kevään valintakokeita koskevat alakohtaiset muutokset voi katsoa täältä.

Perinteinen valintakoe tullaan korvaamaan etäpääsykokeella, sillä koronapandemian takia isoja koetilaisuuksia ei voida vielä järjestää.

Itä-Suomen yliopisto järjesti ensimmäisenä korkeakouluista sähköisen etäkokeen. Helsingin Sanomien jutun mukaan, tekniikka oli kuitenkin pettänyt ja koe oli jäänyt monelta tekemättä. Itä-Suomen yliopisto lupasi kuitenkin tarjota uuden mahdollisuuden niille hakijoille, joiden pääsykoe meni pilalle teknisten seikkojen takia.

Todistusvalinta ei ole yhdenvertainen tapa valita opiskelijoita.

Jyväskylän yliopiston koulutuspalvelujohtaja Mari Ikonen kertoo, että yhteisvalintojen suhteen on tehty alakohtaista yhteistyötä muiden yliopistojen kanssa. Ikonen ei usko, että pääsykokeita koskevilla muutoksilla on vaikutusta tämän kevään hakijamääriin.

”Kullakin alalla on pohdittu tässä poikkeustilanteessa parhaat ja alalle sopivimmat tavat valita opiskelijat. Etäkoe on käytössä kaikissa hakukohteissa ensimmäisessä vaiheessa ja kaikissa paitsi liikuntapedagogiikassa toisessa vaiheessa”, Ikonen kertoo.

Suomen ylioppilaskuntien liitto otti asiaan voimakkaasti kantaa omassa tiedotteessaan. ”Näin suuri todistusvalinnan kasvattaminen on hakijoiden oikeusturvan ja yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista”, tiedotteessa sanotaan.

SYL:n hallituksen jäsen Paula Karhunen näkee tilanteen ongelmallisena.

”Todistusvalinta ei ole yhdenvertainen tapa valita opiskelijoita, sillä se ei ota huomioon esimerkiksi ammatillisen oppilaitoksen päättötodistusta”.

Pitäisi saada tietää, että millä perusteilla eri aloilla on tehty erilaisia päätöksiä.

Karhunen muistuttaa, että menestyminen ylioppilaskirjoituksissa ole kaikilla täydellistä itsestään riippumattomista syistä. Lisäksi osa on kirjoittanut ylioppilaaksi ennen kuin todistusvalinnasta ja sen pisteytyksestä oli tietoakaan.

”Tämän takia on yliopistoilta vastuutonta tehdä todistusvalinnan suhteen niin radikaali korotus.”

Paula Karhunen pitää kuitenkin positiivisena sitä, että yliopistot ovat järjestäneet etävalintakokeita, vaikka niiden kapasiteettiin oltaisiin voitu panostaa vieläkin enemmän.

”Pitäisi saada tietää, että millä perusteilla eri aloilla on tehty erilaisia päätöksiä. Miksi toisilla aloilla (esimerkiksi oikeustieteellisen yhteisvalinnassa) etävalintakoe onnistuu tuhansille hakijoille, ja toisilla aloilla (esimerkiksi psykologiassa) etävalintakoe ei onnistu samassa mittakaavassa.”

 

Onneksi olen jo opiskelija

Tämän vuoden opiskelijavalintaa tutkaillessani mieleeni tuli vain yksi ajatus: onneksi hain opiskelemaan ennen koronaa.

Kirjoitin ylioppilaaksi lähes 12 vuotta sitten ja tulokset olivat jotakuinkin tyhmän vitsin tasoa. ”No muilla on älliä, mutta mulla on sentään ämmiä”.

Biologia C, Äidinkieli M, Lyhyt matematiikka B, Yhteiskuntaoppi C ja Pitkä englanti M. Keskiarvokseni muodostuu siis Magna cum laude approbatur.

 

Oman alani eli journalistiikan todistusvalinnassa saisin kokonaispistemääräksi 61,5. Pisteitä voi enimmillään saada 157,9. Koulutusohjelmaan valitaan 10 todistusvalinnan ja 8 pääsykokeiden kautta.

Tämä tarkoittaa suomeksi sanottuna sitä, että olisin pulassa. Todistuksellani en tuskin pääsisi suoraan sisään, joten minun tulisi kilpailla entistä enemmän perinteisen pääsykokeen puolella.

Kolmantena vaihtoehtona olisi avoimen yliopiston väylä, jossa joutuisin pulittamaan 10 euroa per opintopiste. Hakukelpoisuuteen tarvitaan 45 opintopistettä eli ahkerasti opiskelemalla korkeakoulun portit aukeaisivat huokeaan 450 euron hintaan.