Kuka olet?

Anna Rönkä, kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen professori. Tohtorikouluttaja, perhetutkija.

Miksi olet täällä? 

Noh, se on vähän sitä, että elämä on kuljettanut. Tulin kauan aikaa sitten Jyväskylään opiskelemaan kehityspsykologiaa. Silloin olin erityisesti kiinnostunut lapsista ja nuorista, en niinkään perheestä tai vanhemmuudesta. Sitten sain oikein kovatasoista koulutusta, sekä maisteri- että tohtorivaiheessa.

Sellainen kova tiedenainen kuin Lea Pulkkinen oli väitöskirjaohjaajani, ja sitä kautta pääsin tapaamaan kansainvälisiä huippuja. Tasokas ohjaus oli varmaankin yksi syy, joka vei tähän suuntaan. Sitten myös oma kiinnostus yhteiskunnalliseen vaikuttavuuteen, ja sitä voi tehdä tutkijana ja kouluttajana.

Missä olisit, jos et olisi täällä?

Olisin varmaankin jonkin perhe- tai lastensuojelujärjestön tehtävissä. Mahdollisesti toimarina tai muissa päällikkötehtävissä. Tai sitten politiikassa. Mutta varmaankin jokin järjestötoiminta olisi realistisin, esimerkiksi toimin Mannerheimin lastensuojeluliitossa liittohallituksen jäsenenä kaksi kautta.

Mistä olet kotoisin?

Mikkelistä.

Mistä tutkimusalallasi puhutaan liian vähän?

Tässä on eri tasoja. Media on esimerkiksi oma juttunsa: tänä päivänä tapa, jolla vanhemmuudesta puhutaan, on aika negatiivissävytteistä. Että se on kauhean rankkaa ja hirveää, sen tyyppistä. Välillä tuntuu, että ei saa läpi mitään mediatiedotteita, kun ei ole mitään niin raflaavaa kerrottavaa, ja media tahtoo raflaavaa kerrottavaa.

Mutta jos tutkimusalaa miettii, niin perhetutkimuksiin on kaikista helpointa saada osallistujiksi keskiluokkaisia, korkeakoulutettuja naisia. Silloin tutkimustuloksissakin näkyy kaikista vahvimmin tämän tietyn ryhmän ääni. Esimerkiksi matalampien koulutusasteiden isiä on todella vaikea saada tutkimuksiin ja edustetuiksi. Moninaisuusnäkökulma voi olla tutkimuskentällä vähän kapea, vaikka se on tärkeä lähtökohta perhetutkimuksessa.

Onneksi tiedekunnassamme alamme saada myös tutkimustietoa esimerkiksi maahanmuuttajaperheistä, ja saamme laajennettua näkökulmia.

Mistä tutkimusalallasi puhutaan liikaa?

En ajattelisi, että mistään puhutaan liikaa. Toisaalta, kuten aiemmin sanoin, se tiettyjen äänien näkökulma korostuu välillä liikaa suhteessa muihin, jotka jäävät vähän sinne katveeseen.

Mikä on erityisen kaunista tämän ajan suomalaisissa perheissä?

Erityisen hyvää ja kaunista on se, että perheet ovat demokraattisempia kuin ennen, tasa-arvo sukupuolten ja sukupolvien välillä on nykyisin paremmalla tasolla kuin ennen ja lapsen asema on parantunut.

Nopeatempoisessa maailman myllerryksessä perhesuhteet ovat pysyneet tärkeinä.

Mikä on paras kasvatusohjeesi?

Kun pohdin tätä, niin ensin ajattelin – kuten kaikki muutkin äidit tässä maailmassa – että voi ei, mä olen ihan surkea äiti. Sitten ajattelin, että en itse asiassa halua edes antaa hirveästi niitä kasvatusvinkkejä. Vanhemmuus koetaan nykyään todella suorituskeskeisenä, joten sen sijaan minun vanhemmuusvinkkini olisi tällainen: älä välitä niistä suorituspaineista.

Ei vanhemmuus ole mikään kilpailu. Voit olla omanlaisesi vanhempi, ja se on ihan ookoo. Ei kaikkien tarvitse olla samasta puusta veistettyjä, ja samalla voi toteuttaa itselleen tärkeitä asioita.

Mutta esimerkin näyttäminen on tärkeä osa, ja teot ovat tärkeämpiä kuin puheet.

Mikä on suurin tai haitallisin kasvatukseen liittyvä myytti?

Tämä suorituskekeisyys on yksi niistä. Ja lapsille se, että lasten pitäisi vaikka alkaa harrastaa todella pieninä. Ei sille ole mitään perustetta.

Lapsen hyvinvoinnin kannalta, ei ole lapsen onnellisuutta lisäävää, että olisi hyvin varhain jokin niin sanotusti ”kehittävä” harrastus. Alle kouluikäiselle voi olla aivan riittävää olla siellä varhaiskasvatuksessa tai leikkiä kotona kavereiden kanssa.

Sitten on myös myytti, että mitä nuorempana lapsi itsenäistyy, että lapsi olisi sitä menestyvämpi ja vahvempi aikuinen – se ei pidä paikkaansa. Toisaalta toinen ääripääkään ei ole toivetila, vaan jokin keskikohta: lapsi tarvitsee riittävästi vanhempien rakkautta ja tukea, ja isompana sitten sopivasti ja pikku hiljaa lisää vastuuta.

Jatka lausetta: Työpöytäni näyttää…

Tosi sotkuiselta. Mulla on aina ihan hirveästi näitä muistilappuja, kirjoittelen niitä päivittäin, sitten ruttailen ja heitän pois niin, että lehtiroskis on puolillaan niitä. Mutta sitä kautta työpöytä on myös värikäs. Ne auttavat minua paljon työpäivien suunnittelussa.

Mikä on pelottavin eläin?

Karhu. Se johtuu siitä, että kuulin vuosi sitten todella läheltä karhun murinaa. Keski-Suomen Saukkolassa kuuntelimme lintuja metsässä, ja yhtäkkiä selkämme takaa kuului valtava karhun murahdus. [Toim. huom. professori Rönkä vielä demonstroi murahdusta vakuuttavasti.]

Mietimme, että olisiko sillä voinut olla pentuja lähellä. Emme viitsineet jäädä.

Mitkä ovat kolme parasta elokuvaa, jotka sopivat koko perheelle?

En suosittelisi kolmea suoranaista elokuvaa, vaan pikemminkin elokuvatyyppejä. Ensimmäinen tyyppi olisi sellainen, joka sopii aika pienillekin – esimerkiksi Muumit tai Astrid Lindgrenin teoksiin perustuvat satuelokuvat, joissa on paljon lämpöä, inhimillisyyttä ja myönteistä fiilistä.

Toiseksi suosittelisin huumoripläjäystä, ehkä pikemminkin teineille, jotain sellaista Kummeli-tyyppistä. Rentoa ja yhdessä palauttavaa.

Ja kolmanneksi ajattelisin jotain sellaista teini- ja kouluikäisille sopivaa, joista mieleeni tuli Lasse Halströmin ohjaama elokuva Gilbert Grape. Se on siitä kiinnostava, että elokuvassa näyttelee sekä nuori Johnny Depp että hyvin nuori Leonardo DiCaprio.

Voin sanoa, että nämä kaikki toimivat omassa perheessäni, ja Gilbert Grape oli omien teini-ikäisteni suosikki.

Joudut vankilaan. Mitä olet tehnyt?

Joskus nuorempana se olisi voinut johtua mielenosoittamisesta, joko niskoittelusta tai tien tukkimisesta tehtaan ympäristössä.

Tänä päivänä mahdollinen voisi olla vahingossa tapahtunut tietoturvarike, joko omani tai opiskelijani tekemä, josta joutuisin vastuuseen.

Saat valita esiintyjän Lounaispuistoon. Kuka nousee lavalle?

Red Hot Chili Peppers. Eikö olisi aika mahtava? Olen aina pitänyt heistä, ja se on ollut myös perheen yhteinen suosikki.

Mistä haaveilet?

Kaikesta en kehtaa mainita, mutta juuri nyt haaveilen, että Ukrainan sota loppuisi.

Kenelle kollegallasi haluat lähettää soihdun seuraavaksi?

Tutkijatohtori Qazi Ahmedille. ▬