”Kuluneen syksyn aikana ei vahakorvaisinkaan kadunmies ole voinut välttyä kuulemasta eetterin täyttänyttä Suomi-hiphoppia. Jokaisella paikkakunnalla tuntuu olevan oma puheripuliniekkansa. Tästä massasta Jonny Bro eroaa olennaisesti yhdessä suhteessa: hänen musiikkinsa on lähes puhtaasti instrumentaalista”, näin kirjoitti päätoimittaja Juha Kauppinen Jylkkäriin marraskuussa 2000.

Juttu on kirjoitettu kainaloksi pidempään artikkeliin, joka kertoo Jyväskylän rock-scenestä. Jutussa 17-vuotias Jonny Bro eli Joni Vanhanen on samana vuonna julkaissut kriitikoilta ja yleisöltä suurta suosiota saavuttaneen Superstar EP:n. Tätä voidaan pitää Vanhasen ensiaskeleena kohti suurempaa tunnettavuutta hip hopin kentällä, sekä alkusoittona pitkälle ja vaikuttavalle uralle.

Pyöräretki Vaajakoskelle täytyy jättää väliin raikkaan takatalven takia. Onneksi bussit kulkevat lähelle Vanhasen studioa.

Vanhanen riennättää ottamaan vastaan. Släbärit jalassaan kulkeva rauhallisesti puheleva pipopäinen herrasmies toivottaa tervetulleeksi vanhan tehdasrakennuksen rappukäytävässä. Samassa rakennuksessa sijaitsee myös muita luovia studiota sekä useita yrityksiä.

Valokuvaaja haastatteluun löytyy myös kyseisestä kompleksista, saman käytävän varrelta.

Jylkkärin arkistoista kaivetun jutun kuva on tärähtänyt, eikä Vanhasen kasvoja erota kuvasta.

”Se on otettu liikkeessä”, Vanhanen muistaa.

Koitamme näpsäistä tyylillisesti samanhenkisen kuvan tätä juttua varten.

”Se oli sitä aikaa, kun en halunnut paljastaa kasvojani.”

Kasvojen piilottaminen ja anonymiteetin hakeminen on tuttu juttu hiphopin maailmassa. Koko Wutang Clanin posse poseeraa esikoislevynsä kannessa kasvot peitettyinä ja MF DOOM keikkaili loppuun saakka gladiaattorimaski päässään.

Vanhanen kuitenkin kertoo, että hänen tuon aikainen kasvottomuutensa kumpuaa enemmän elektronisen musiikin undergroundpiireistä. Esimerkiksi huippusuosittu ranskalainen elektronisen musiikin duo Daft Punk on kiertänyt maailmaa robottikypärät harteillaan.

”Kyllä siihen aikaan, ja nykyäänkin tavoitteena on tehdä musiikkia taide edellä, ilman mitään poptähteyttä tavoitellen.”

Kuvien ottamisen jälkeen vetäydymme studion syövereihin juttelemaan. Studiossa on pehmeä ja rauhallinen valaistus. Kun huoneeseen astuu sisään, tulee ensimmäisenä eteen suuri miksauspöytä, jonka pinta on täynnä liukusäätimiä ja painikkeita. Seinillä on vaimennusmateriaalin lisäksi myös taidetta. Madonna ja lapsi -taulu katselee kohti miksauspöytää.

Vanhanen tunnetaan parhaiten räppinimestään Joniveli. Mutta miten tuota nimeä kuuluu taivuttaa? Jonivelin vai Joniveljen? Sillä ei kuulemma oikeastaan ole väliä.

”En mä oikein edes tiedä kumpaa itse käytän. Välillä tulee toinen ja sitten toinen”, Vanhanen kertoo.

Vuosien takaisen Jylkkäri-jutun aikaan Vanhanen oli jo ehtinyt perustaa yhdessä Ossi Valpion ja Jonne Kuusiston kanssa Urbaanilegenda-räppiyhtyeen, joka niitti mainetta ensimmäisenä jyväskyläläisenä hip hop -ryhmänä.

Urbaanilegendassa Vanhanen oli alussa ainoastaan tuottajan ja DJ:n roolissa. Tuskastuttuaan yhtyetovereidensa hitaaseen lämpenemiseen lyriikoiden kirjoittamisen suhteen, hän itse tarttui kynään ja näin ollen hänestäkin kuoriutui räppäri.

Urbaanilegendan ja Joniveljen merkitys jyväskyläläiselle räppikulttuurille on perustavanlaatuinen. KPC-kollektiivin Rekami (oik. Lauri Pihlman) kertoo kuinka merkittävältä tuntui, että ihan lähikulmilla duunattiin räppiä jo 2000-luvun alussa.

”Silloinhan oli verrattain vähän tehty suomiräppiä. Olin ihan mykistynyt, kun sain kuulla, että täällä Jyväskylässä on äijä, joka duunaa musiikkia, mikä on laadultaan ihan yhtä hyvää kuin kaikki jenkkijutut mitä kuuntelin siihen aikaan.”

Rekamilta ja Joniveljeltä löytyy yhteistä musiikkia yhden kokopitkän albumin sekä EP:n verran, minkä lisäksi he ovat vierailleet toistensa kappaleilla. Aluksi Rekami piti Vanhasta sen kaliiberin artistina, ettei hän uskaltanut ehdottaa yhdessä tekemistä. Pato kuitenkin aukeni, kun Vanhanen räppäsi tuottamallaan JKL 101 -levyllä yhdessä Aleksi Lehikoisen eli Gettomasan kanssa Rekamin tekemään biittiin.

”Joni oli kuitenkin itse valinnut sen biitin siihen projektille. Sillon sanoin Jonille, että pitäsköhän meidän tehdä enemmänkin jotain”, Rekami kertoo.

Joniveli on kieltämättä Jyväskylän räpin grand old man. Toinen KPC-artisti ja räpin suomenmestari Are (oik. Pyry Jaala) kuvailee Joniveljeä ”harmaaksi eminenssiksi”, joka pitää kaikkia lankoja käsissään.

”Varsinkaan aluksi ei uskaltanut lähestyä. Se oli tavallaan niin big guy, että se tuntu saavuttamattomalta”, Are kertoo.

Sekä Are että Rekami muistavat, että mystinen Joniveli soitti levyjä vuonna 2008 kuopatun Blaze-yökerhon underground-puolella.

Kyseinen ug-puoli oli pieni ja tuohon aikaan baareissa sai polttaa sisällä. Lopputulemana oli tunkkainen ja huuruinen hoppimeininki. Muutaman rohkaisevan jälkeen joku räppijannu saattoi uskaltautua pyytämään Joniveljeä soittamaan esimerkiksi Ghostface Killah tai MF DOOM -biisejä.

”Vielä nykyäänkin, jos Joni pyytäisi nauhoittamaan valmistautuisin siihen erityisen huolellisesti, jotta en tuhlaisi Jonin aikaa. Kunnioitus sitä kohtaan on edelleen täysin sama kuin silloin pienenä”, Rekami toteaa.

”Kyllä varsinkin Jyväskylän kannalta Joniveli on se juuri, josta mun ja Laurin [Pihlman] sukupolvi on ammentanut tosi paljon, sekä tuotantopuoleen, lyriikkaan sekä yleiseen cooliuteen. Se on aina ollu tosi cool äijä!” Are jatkaa.

Vanhanen kertoo, että häntä on aina kiehtonut, kuinka jokin ääni muodostuu. 90-luvun undergroundkulttuurilla on ollut iso vaikutus Vanhaseen.

”DIY-meininki, se kun ihmiset ovat saaneet studion makuuhuoneeseen. Se.”, Vanhanen korostaa.

Erityisesti trip-hop kuuluu Vanhasen käden jäljessä hänen uusimmalla levyllään Jonny bro’s october lights.

Tästäkin levystä löytyy historiallisia jälkiä Jylkkärin tunkkaisista arkistoista. Minna Passin vuonna 2005 kirjoittamassa jutussa Vanhanen kertoo, että suunnitteilla on melodinen sooloalbumi Jonny Bro -nimen alla.

Tämä sooloalbumi on nyt julki, mutta Jonny Bro -alias esiintyy ainoastaan levyn nimessä. Itse julkaisu on asetettu Dead Martyn -nimimerkin alle. Dead Martyn -hahmo on aikamatkustaja, jonka ensimmäinen hahmotelma muodostui saunan lauteille tippuvista hikipisaroista.

Aikamatkustusteema sopii levylle kuin nakutettu, koska levy on tosiaan ollut työn alla tovin.

Albumin julkaisutiedotteessa kerrotaan, että aikamatkustava Dead Martyn voi tuoda albumin ajan pyörteistä esiin.

Albumin nimi on hahmottunut Vanhasen päähän jo vuonna 2000 tai 2001. Levy on siis ollut teossa noin 25 vuotta.

”Oikeasti tämän levyn tekemiseen on mennyt aikaa sen mitä minkä tahansa levyn tekemiseen menisi, tauot tekemisen välissä ovat vain olleet pitkiä”, Vanhanen kertoo.

Lähes kaikki levyn biisien ideat, niin sanotut luurangot, ovat myös hahmottuneet jo 2000-luvun alussa. Instrumentaalipainotteisen levyn harvat lauluosuudet on puolestaan äänitetty lähes kaikkien biisien osalta 2020-luvulla.

Intro, avaus- sekä lopetuskappale ovat olleet alusta asti kiintopisteinä paikallaan levyn kokonaisuudessa. Muut kappaleet ovat seilanneet ja hakeneet paikkaansa.

Kappaleista soulstripper on saanut erityisen positiivista palautetta. Kappale on täysin instrumentaalinen moniosainen triphop-tunnelmointi, jossa yhdistyvät unenomaiset syntetisaattorit sekä ukkosen lailla eteenpäin vievä rytmi.

Kappale on Vanhasenkin mielestä voimallinen. Pienen epäröinnin jälkeen hän avaa, että miksi.

Aikoinaan, kun Vanhanen oli ensimmäistä kertaa työstänyt kyseistä kappaletta, hänen isoisänsä menehtyi. Toisella kerralla, kun hän palasi takaisin kappaleen pariin, hänen serkkunsa joutui auto-onnettomuuteen, josta onneksi selvisi. Näiden tapahtumien myötä Vanhanen on epäröinyt kappaleeseen koskemista.

”Mulle tuli sellainen fiilis, että pelleilenkö jollain sellaisella, mitä en pysty käsittämään tai kontrolloimaan.”

”Kappaleessa oli kuitenkin sellaista vetovoimaa, että se pitää saattaa loppuun. Mutta nyt kun taas puhun tästä, niin tuntuu että pelleilen taas jollain sellaisella, mutta otetaan se riski”, Vanhanen koputtaa studiopöydän puuta ensin yhdellä kädellä, ja varmuuden vuoksi vielä toisella.

Uusi levy on lähes kokonaan instrumentaalinen, ja Vanhanen tunnetaankin ennen kaikkea tuottajana. Aihe mistä puhutaan hieman vähemmän, on hänen kynätaituruutensa.

Läpi 2000-luvun suomiräpin kenttää halkoi jakolinja, joka erotteli räppärit ”tirehtööreihin” ja ”puunhalaajiin”. Jako oli aika pitkälti räppiyleisön luoma, tekijät eivät sitä ottaneet aivan niin tosissaan. Tirehtöörit tekivät kaupallisempaa punch line -räppiä ja puunhalaajat oudompaa ja taiteellisempaa musiikkia.

”En siihen aikaan samaistunut täysin kumpaankaan. Mutta Joni pystyi tekemään niitä tylyjä punch lineja, sekä olemaan samaan aikaan herkkä. Silloin olin, että okei, tähän mä pystyn samaistumaan”, Rekami kertoo.

”Sillä on runollinen tyyli ilmaisussaan, johon oon aina kiinnittänyt huomiota. Kryptisiä lyriikoita, jotka jättää tulkinnanvaraa kuulijalle. Sellainen biisi kun Menopaluu Teksasiin, sitä kuunneltiin pienenä ja koitettiin pohdiskella sen sanomaa”, Are muistelee.

Vanhanen toteaa, että tekstien kirjoittaminen on hänelle ehdottomasti vaikeinta. Hän kertoo nauttivansa musiikissa siitä, että kuulijana saa käyttää omaa mielikuvitustaan. Jos kappale paljastaa itsensä viimeistä yksityiskohtaa myöten, niin siihen ei jää enää mitään mihin palata.

Jonny Bro, Joniveli ja Dead Martyn: Vanhanen omaa monta nimeä. Niin sanottu artistinimisukupuu ylettyy moneen suuntaan.

Aivan ensimmäiset kappaleet on tehty j0nny_B0y -nimen alle. Tapahtui niin, että kappaleita poltettiin Vanhasen isän työpaikalla noin 50-100 CD-R-levyn satsi.

”Kannet myös printattiin siellä ja leikattiin ja liimattiin kasaan sitten itse.”

Poika muuttui veljeksi. Jonny Bro -nimellä Vanhanen tekikin läpimurtonsa Superstar EP -julkaisulla.
Jonny Bro suomentui Joniveljeksi, kun hän alkoi räppäämään yhdessä Urbaanilegenda -kollegoiden kanssa.

WANHA-nimi taas toimii kanavana, jonka kautta Vanhanen julkaisee englanninkielistä musiikkia. Nimellä on julkaistu myös instrumentaalista musiikkia, jossa painottuvat enemmän elektroniset elementit. WANHAnkin juuret johtavat Jonny Bro -nimeen, joka aluksi muuttui muotoon Jonny Wanha, kunnes Jonny pudotettiin pois.

”Tavallaan siis tää WANHA on se mistä Jonny Bro on alkanut, jos tässä nyt on mitään järkeä”, Vanhanen naurahtaa.

Uudella Dead Martyn levyllä esiintyy myös WANHA. Vanhasta huvittaa ajatus hän fiittaa itse itseään.

”Toisaalta kovin moni ei pysty siihen, niillä on vaan se yksi juttu. Mikä on ihan fine, ja välillä tuntuu siltä, että olisi ihan hyvä keskittyä vain yhteen juttuun.”

Vanhasen Joniveli-räppikeikat ovat mielenkiintoista seurattavaa. Yhden miehen räppibändi on sekä visuaalisesti että auditiivisesti mieleen jäävä kokemus.

Ensimmäisten soololevyjen julkaisujen aikoihin keikkaileminen saattoi tuntua Vanhasesta jopa hieman ahdistavalta. Urbaanilegendan kanssa keikkaillessa pystyi luottamaan, että siellä on kaksi kaveria, joiden kanssa pitää hauskaa. Yksin lava ei tuntunut niin kotoisalta.

”Nyt osaan nauttia siitä. Jopa odotan sitä, että olispa keikkoja, että voisin käydä vähän räppäämässä.”

Are kertoo Vanhasen olevan hänelle suuri esikuva live-esiintyjänä. Joskus hän on mennyt Vanhasen keikalle, ihan vain opiskelemaan miten show rakentuu.

”Joniveljen keikka on jossain mielessä enemmän teatteriesitys kuin räppikeikka, sillä kun se kerran lähtee liikkeelle, se soljuu eteenpäin niin harkitusti, treenatusti sekä suunnitellusti” Are toteaa.

Rekamillakin on Joniveljen liveen liittyvä muisto. Hän muistelee nähneensä Joniveljen ensimmäistä kertaa vuonna 2000 Lounaispuistossa räppikeikan yhteydessä soittamassa levyjä.

”Oli kuuma kesäpäivä, ja sillä oli päällään turkis tai joku muu -ei kesään sopiva- takki päällään, silloin mietin ’vitsi tuo äijä on leija’”

Oman musiikin lisäksi Vanhasen työkuvioihin kuuluvat DJ-keikat. Jyväskylässä hän pyörittelee levyjä eri kohteissa. Jos Mustassa Kynnyksessä sattuu olemaan räppikeikka, hänen kutsutaan yleensä illan DJ:ksi.

Vanhasella on yhdessä räppikollega Tommishockin (oik. Tommi Langen) miksaus- ja masterointifirma Tape Over Oy. Aika lailla kaikki työ pyörii siis audion ympärillä.

Yksi kulma, josta Vanhanen ei työssään juuri välitä, on itsensä markkinointi. Hän kertoo, että julkaiseminen on vähän sellaista pakkopullaa, joka vie älyttömästi aikaa itse musiikin teolta. Alusta asti hän on tehnyt musiikkia hyvin paljon pelkästään itselleen.

”Tekeminen on ylivoimaisesti siistein juttu koko hommassa.”

Vanhanen on saanutkin tehdä paljon. Historiallinen tuotantokatalogi on laaja, sieltä löytyy Urbaanilegendan tuotannon ja soololevyjen lisäksi, myös paljon levyjä ja biisejä, joita Vanhanen on tuottanut.

Huomattavampina projektit Ezkimon ja Skandaalin kanssa. Joniveli on myös tuottanut Ezkimon kappaleen We Got It, jolla vierailee Los Angelesista ponnistava The Alkaholiks -räppiryhmä.

Vanhasen vyöltä löytyy myös saavutus, joka on verrattain historiallinen suomihiphopin kentällä, nimittäin hänen tuottamansa Rockin da North julkaisu Neckbone, jolla Joniveli myös räppää yhdessä tuottajasankarinsa Wutang Clanin johtohahmo RZA:n kanssa.

Mutta kenen kanssa Vanhanen tahtoisi vielä työskennellä?

”Semmonen kun Ugi”, vastaus singahtaa kuin apteekin hyllyltä.

Julma-Henrin Mörssi Records -levy-yhtiön alle levyttävä Ugi on undergroundpiireissä tunnettu persoonallisesta äänestään. Kappaleet eivät ole mitään aurinkoisen päivän musiikkia. Mutta ei tarvitsekaan olla.

”Tosi oma tyyli, ja miten hän ilmaisee itseään, se on kuin kala vedessä”, Vanhanen kehuu.

Toinen, jonka Vanhanen nimeää, on Chino Moreno, legendaarisen amerikkalaisen vaihtoehto-metalliyhtye Deftonesin laulajan.

”En pidä kovin todennäköisenä, että tulee tapahtumaan. Mutta toisaalta en pitänyt RZA:n tai The Alkaholiksin kanssa työskentelyä myöskään kovin todennäköisenä joskus aikoinaan.”  ▬