JYVÄSKYLÄN ylioppilaslehti julkaisi lokakuun alussa jutun, joka kertoi, miten rasismi ilmenee yliopistossa ja yliopistoyhteisössä.

Lue juttu:

Syvällä rakenteissa: Jyväskylän yliopisto sanoutuu irti rasismista – Siitä huolimatta rasistista toimintaa ja puhetta ilmenee kampuksella ja yliopistoyhteisössä (Jyväskylän ylioppilaslehti, 5/22)

Kysyimme yliopiston yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajalta ja vararehtorilta, miten yliopisto edistää antirasistista toimintaa.

 

JYVÄSKYLÄN YLIOPISTOSSA toimii yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotoimikunta, jonka tehtävänä on muun muassa edistää yhdenvertaisuuslain ja tasa-arvolain tavoitteiden toteutumista sekä seurata tasa-arvon kehittymistä yliopistossa, vaikuttaa yliopistoyhteisöön siten, että yhdenvertaisuudelle ja tasa-arvolla myönteiset asenteet ja mielipiteet vahvistuvat yliopistossa.

Toimikunnan puheenjohtaja Tommi Auvinen, kuinka rasismia kitketään Jyväskylän yliopistossa?
”Toimintamme pohjana on turvallinen ympäristö, jossa ei sallita epäasiallista kohtelua, ja jossa kaikkiin suhtaudutaan tasa-arvoisesti. Yliopistolla on hyvän yliopistoyhteisön pelisäännöt. Jos epäasiallista käytöstä ilmenee, puutumme tilanteisiin.”

Miten toimikunta on pyrkinyt vähentämään rasismia?
”Olemme pohtineet ilmeneekö yliopistossa rasismia ja jos, mitkä ovat mahdolliset muodot, ja jos ei, onko meillä jäänyt jotain tunnistamatta. Mutta koska yliopistoyhteisömme on lähtökohtaisesti hyvin kansainvälinen, pidän erikoisena ja yllättävänä, jos rasismia ilmenisi laaja-alaisesti.”

Oletko sitä mieltä, ettei rasismia ilmene?
”Toivon, että ei. Toisaalta toimikunnan tietoon on tullut viime vuosina muutama rasismisyytös tai -epäily. Yksi liittyi opetustilanteeseen, toinen asiakaspalveluun. Tapaukset tutkittiin, eikä niistä löytynyt suoranaista evidenssiä. Se ei silti poista yhteydenoton tehneiden subjektiivista kokemusta.”

Eli tapauksia kuitenkin on?
”Yhteydenottoja ei tehdä vuosittain, mutta jokainen on liikaa. Rasismin käsite ja siitä käytävä keskustelu on kovin polarisoitunutta. Toinen ääripää ei näe rasismia missään, toinen ajattelee sitä olevan kaikkialla. Kysymykseen on mahdoton vastata.”

Mutta tapauksia on tullut tietoon?
”Rasismia koetaan eri tavoin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tapauksista on hankala löytää rasismia. Taustoitan, että vaimoni on Nigeriassa syntynyt ja tummaihoinen, ja siksikin aihe on minulle arkisesti lähellä. Mielestäni suomalaiset suhtautuvat aika hyvin, ja lähtökohtaisesti ihmiset ovat tulleet yliopistolle työskentelemään ja opiskelemaan, joten pitäisin outona, että yhteisössä, jossa lähtökohta on moninaisuus, rasismi rehottaisi.”

On tyypillistä, että rasismin ajatellaan olevan poikkeuksellinen ilmiö, ja että suurimmalla osalla suomalaisista ei ole osuutta rasismin harjoittamiseen. Viime vuosina myös esimerkiksi suomalaisissa medioissa on uutisoitu rasismin ilmenemisestä eri instituutioissa kuten yliopistoissa. Eikö olisi päinvastoin outoa ajatella, että yliopisto olisi rasismivapaa tila?
”Se on juuri tämä, mitä pidämme rasismina. Esimerkiksi toimikunta järjestää vuosittain työpajoja, joihin kutsumme kansainvälisiä opiskelijoita ja henkilökuntaa tuottamaan näkökulmia. Pidän itse heitä relevantteina informantteina, jotka viime kädessä tietävät ilmeneekö rasismia ja jos, miten. Heidän kokemusten perusteella rasismiksi viittaavaa toimintaa ei ole ilmennyt. Yksi haaste on myös, että olemme suomalainen yliopisto, jonka virkakieli on suomi. Se rajoittaa, vaikka pyrimme huomioimaan mahdollisimman suuren diversiteetin.”

Puhut tässä yhteydessä kv-opiskelijoista ja -henkilökunnasta. Rasismia voivat kohdata myös suomalaiset.
”En tarkoita kohdentaa puhetta vain ulkomailta tuleviin. Tämä koskettaa Suomessa asuvia ja työskenteleviä samalla tavalla.”

Sanoit, että rasismia on vaikea todentaa, koska siitä ei ole näyttöä. Oletko sitä mieltä, ettei sitä ole, kunnes toisin on todistettu?
”Jos rasismia ilmenisi systemaattisesti ja tunnistaisimme, että juuri tuossa kohtaa kampusta sitä on, jokainen järkevä aikuinen ihminen ymmärtää, että siihen olisi puututtu. Rasismi olisi meille paitsi imagohaitta myös yhdenvertaisten ihmisoikeuksien vastaista.”

Yliopistossa ei siis tunnusteta rasismin olemassaoloa?
”Kuten sanoin, haluamme evidenssiä.”

Rasismikeskustelu suomalaisissa yliopistoissa on ollut vähäistä. Yksi syy siihen, miksi havaintoja ei ole tuotu esille, on luottamuksen puute. Kun oma instituutio ei ole tehnyt aloitteita antirasismin edistämiseksi, keskustelulle ei ole ollut turvallista tilaa. Millä tavoin tätä on edistetty Jyväskylän yliopistossa?
”Yliopistolla on useita yhteyshenkilöitä – oma lähijohtaja, yksikön vastuuhenkilö, hr-partneri, työsuojeluvaltuutettu, oppiaineesta vastaava lähijohtaja, dekaani, ylioppilaskunta – joihin ottaa yhteyttä. Olen sikäli yllättänyt, jos koetaan luottamuspulaa, kun on niin monta tahoa kehen olla yhteydessä.”

Kyse ei ole yhteydenottohenkilöistä, vaan siitä, ettei omassa instituutiossa ole tehty tarpeeksi toimia.
”Meillä on yliopistossa nollatoleranssi rasismiin.”

Instituutioiden nollatoleranssi-puhetta on kritisoitu siitä, että retoriikalla voi vedota asioiden olevan jo kunnossa, eivätkä instituutiot välttämättä toimi aidosti antirasististen tavoitteiden edistämiseksi.
”Nollatoleranssilla viestimme, että emme siedä mitään epäasiallista käyttäytymistä. Se on vastoin perusarvojamme.”

Toimikunnan tehtäviin kuuluu yliopiston yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelman valmistelu. Nykyinen suunnitelma tuli voimaan 1. tammikuuta 2022, ja on voimassa vuoden 2023 loppuun. Miksi suunnitelmassa ei mainita esimerkiksi antirasistisen toiminnan edistämistä?
”Dokumentti on lyhyt. Se, ettei rasismia mainita ei tarkoita, etteikö sitä huomioida. Suunnitelmassa mainitaan yhdenvertaisuus. Onko jokin pointti, että halutaan käyttää juuri rasismi-sanaa? Toisaalta toimikunnassa on keskusteltu, että rasismin voisi mainita edes kerran. En vastusta. Tämä voi tapahtua konkreettisesti ensi vuonna, kun päivitämme suunnitelmaa. Kiinnostukseni kuitenkin liittyy siihen ilmeneekö meillä rasismia. Oletko toimittajana haastattelut ihmisiä aiheesta?”

Juttuun on haastateltu henkilöitä, jotka ovat kokeneet ja kokevat rasismia yliopistossa ja yliopistoyhteisössä.
”Asiaa olisi helpompi kommentoida, jos saisin informaatiota. Sekin on mahdollista, että on tapaus, joka on tutkittu yliopiston toimesta ja nyt jauhetaan samaa levyä ja puheenvuorot menevät ristiin. En epäile, että sinulla on ilkeä tarkoituksenhakuisuus toimittajana, mutta tämä kiinnostaa aidosti. Teet tärkeästä aiheesta juttua, mutta paras tapa keskustella ei ole median tai kolmansien osapuolten kautta, vaan suora keskustelu. Suotavinta olisi, että [toimikuntaan] otetaan yhteyttä ja kiva, jos voimme vuoden päästä tehdä porukassa jutun Jykkäriin, jossa kerromme mihin käyty keskustelu johtaa. Jos uskaltaa luottaa toisiin ihmisiin, se voi johtaa huikeisiin lopputuloksiin positiivisessa mielessä.”

Kysyn vielä, että onko niin, ettei rasismia mielestänne ilmene yliopistossa?
”Olen tutkija ja pyrin suhtautumaan ilmiöihin objektiivisesti. Jos meillä on empiiristä evidenssiä asiasta, silloin sitä ilmenee. Jos ei ole, voiko olla, ettei sitä ole. Nytkin ihmisillä on eri tulkintoja, enkä voi oman mielipiteeni pohjalta sanoa, että tuo on tai tuo ei. Vähän kuin oikeussalissa faktat taistelevat keskenään, eivät ihmisten mielipiteet tai subjektiiviset tulkinnat. Mitä toimikunnan kautta minulle on tullut tietoon parin vuoden aikana, en voi sanoa… on mahdollista, että rasismia on, mutta missä – en tiedä. Siksi on vaikea tehdä väkeviä johtopäätöksiä ilmiön laajuudesta ja syvyydestä. Kannustan ottamaan yliopistoon yhteyttä, jotta asia voidaan tunnistaa sekä tehdä tarvittavat toimenpiteet.”

Kuten?
”Toimikunnan osalta se tarkoittaa esimerkiksi suunnitelmaa. Siinä voi olla perusteltua mainita rasismi käsitteenä. Sen paljon enempää toimikunta ei voi tehdä. Yhdenvertaisen ja asiallisen käyttäytymisen periaatteiden tulisi läpileikata koko yliopistoa. Jotta rasisminvastaista työtä voidaan aidosti tehdä, tarvitaan kokemuksia, ja esteet, mitä liittyvät luottamuspulaan, täytyy ylittää. Olemme myös harkinneet laajempaa kartoitusta, jotta voimme tunnistaa autenttisesti missä mahdollisesti piilee rasistisia ajatusrakenteita, toimintamalleja, ehkä jopa materiaalia – no, se ehkä on mahdotonta, tuskin fasistit jakelevat lehtisiä yliopistolla tai kätkevät niitä johonkin. Sitä mietin juuri, miten tämän asian kanssa ylimalkaan pitäisi edetä.”
”Kysyit, onko yliopistossa rasismia vai ei. Se on ehdottomasti mahdollista, mutta jos sitä ei voi konkreettisesti havainnoida, missä sitä on. Ainakaan rasismia ei voi poistaa ennen kuin todennetaan. Pahoittelut, että kommunikoin kryptisesti, mutta olen teoreetikko sydämeltäni.”

 

 

YLIOPISTO valtakunnalliseen Olen antirasisti -kampanjaan, joka alkoi syksyllä 2021. Sen toinen osa järjestettiin 24.1.–6.2.2022. Yliopiston tiedotteen mukaan antirasismi edellyttää, että yhteisön jäseniä kuunnellaan, syrjiviä asenteita opitaan tunnistamaan, ja niitä muutetaan.

Vararehtori Marja-Leena Laakso, mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti?
”Antirasismin edistäminen yliopistolla ei rajoittunut vain kampanja-aikaan, vaan se on pitkän linjan toimintaa.”
”Yliopiston johto, kuten rehtori, on korostanut avauksissaan ja puheissaan, ettemme hyväksy rasismia tai syrjintää. Meillä on ylioppilaskunnan esimerkistä ilmaantunut tapahtumiin häirintäyhdyshenkilöt. Lisäksi olemme kehittäneet yliopistossa toimintakulttuuria ja kanavia, joiden kautta voi ilmoittaa JYYn sosiaalipoliittiselle asiantuntijalle, oppiaineen tai laitoksen johtajalle, Student Life -toimijoille tai yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotoimikunnalle, jos havaitsee itseensä tai toisiin kohdistuvaa loukkaavaa käytöstä tai rasistisia tekoja. Ilmoituksen tekeminen myös anonyymisti on mahdollista.”
”Vaikka saimme myös kritiikkiä kampanjaan osallistumisesta, mielestäni on tärkeää, että yliopisto on sellaisissa mukana. Jos ei olisi mitään kehitettävää, ei tarvitsisi kampanjoida. Ne ovat herätteleviä.”

Onko yliopistossa tunnistettu rasistisia tekoja tai käytäntöjä?
”Erilaiset [mainitut] kanavat ovat olleet todella hiljaisia, niiden kautta on viimeisen kolmen vuoden aikana tullut muistini mukaan vain kaksi ilmoitusta rasismiin liittyen.”
”Se ei kuitenkaan ole absoluuttinen totuus. Varmasti tämänkokoisessa yhteisössä, jossa on paljon ihmisten välistä toimintaa, tapahtuu myös ei-toivottuja asioita, joista emme ole tietoisia. Haluan silti uskoa ihmisiin, että suurimmassa osassa tilanteista, joissa henkilö tai ihmisryhmä kokee turvattomuutta tai tulee loukatuksi, on kyse ajattelemattomuudesta, eikä tarkoituksellisesta käytöksestä. Silti ihmisten kokemukset ovat tosia, eikä ei-toivottua käyttäytymistä välttämättä huomaa enemmistöön kuuluvana. Kokemukset tulee aina ottaa vakavasti, ja puuttua asioihin.”

Kuinka yliopisto kitkee rasismia?
”On kaksi tasoa. Ensimmäinen on institutionaalinen taso, johon lukeutuvat käytännöt, ilmapiiri ja yleinen viestintä. Vaikka emme ole täydellisiä, ajattelen, että yliopiston viestit ja ulostulot ovat yhteisömme arvojen mukaisia.”
”Toinen taso taas on ruohonjuuritaso. Meillä ei ole täysin läpinäkyvää ja laajaa ymmärrystä, mitä yhteisössämme tapahtuu. Meidän pitää vielä selkeämmin eri tilanteissa lisätä ihmisten luottamusta tuoda esille, jos he havaitsevat rasistisia käytäntöjä tai toimintaa. Lisäksi tämä tarkoittaa, että esimerkiksi henkilöstöä tulisi kouluttaa laajemmin aiheesta. ”
”Vaikka tietoisuutemme on koko ajan kehittynyt, ei minulla ole kanttia väittää, että olisimme valmiita.”