ONGELMAN voi tiivistää sitaattiin.
Sen sanoi Tommi Auvinen.
”Koska yliopistoyhteisömme on hyvin kansainvälinen, pidän erikoisena ja yllättävänä, jos rasismia ilmenee laaja-alaisesti.”
Auvinen korosti olevansa tutkija.
Hän halusi ”empiiristä evidenssiä”.
”Kysyit, onko yliopistossa rasismia vai ei. Se on mahdollista, mutta jos sitä ei voi konkreettisesti havainnoida, missä sitä sitten on.”
Auvinen on Jyväskylän yliopiston yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotoimikunnan puheenjohtaja. Toimikunnan tehtäviin kuuluu muun muassa tasa-arvon kehityksen seuraaminen yliopistossa sekä yliopistoyhteisöön vaikuttaminen siten, että tasa-arvolle myönteiset asenteet vahvistuvat.
Jyväskylän ylioppilaslehti haastatteli Auvista lokakuun alussa ilmestyneeseen juttuun (Jylkkäri 5/22), joka kertoo siitä, miten rasismi ilmenee yliopistossa ja yliopistoyhteisössä.
Lue: Syvällä rakenteissa: Jyväskylän yliopisto sanoutuu irti rasismista – Siitä huolimatta rasistista toimintaa ja puhetta ilmenee kampuksella ja yliopistoyhteisössä (Jylkkäri 5/22)
Lue: Kysyimme yliopiston edustajilta, miten yliopisto kitkee rasismia – Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotoimikunnan puheenjohtaja: ”Se on juuri tämä, mitä pidämme rasismina” (Jylkkäri 5/22)
Vaikka Jyväskylän yliopisto sanoutuu irti rasismista, sitä esiintyy siitä huolimatta.
RASISMIKESKUSTELUA vaivaa Suomessa usein virheellinen ajatus.
Rasismi typistetään äärioikeistolaiseksi toiminnaksi, joka ilmenee vihapuheena ja huuteluna.
Syntyy ajatus: suurimmalla osalla suomalaisista ei ole osaa rasismiin.
Sillä emmehän me ole rasisteja! Suomihan on tasa-arvon mallimaa!
Väärin.
Rasismi on moniulotteinen ilmiö, joka ilmenee eri tavoin eri yhteisöissä ja tilanteissa.
Kuten Suvi Keskinen, Faith Mkwesha ja Minna Seikkula osoittavat teoksessaan Rasismi, valta ja vastarinta (2021, Gaudeamus), yksi tapa hahmottaa rasismia on erotella sitä erilaisten ulottuvuuksien mukaan.
Esimerkiksi rakenteellista rasismia esiintyy instituutioiden käytännöissä ja yhteiskunnan rakenteissa. Se tuottaa eriarvoisia asemia työ- ja asuntomarkkinoilla sekä suuntaa rodullistettuihin vähemmistöihin kuuluvia nuoria kapea-alaisille opintopoluille heidän kiinnostuksestaan riippumatta.
Kulttuurissa ilmenevä rasismi puolestaan viittaa erotteluihin erilaisissa representaatioissa taiteessa, mainonnassa, mediassa, vitseissä.
Yleisin rasismin muoto eli arjen rasismi taas tarkoittaa arkisia, toistuvia tekoja. Kirjo on laaja: vihamielisestä huutelusta poissulkevaan käytökseen ja eksotisointiin.
Vaikka siis myös niin kutsuttujen tunteiden ja asenteiden tasot, kuten syrjintä, rodullistaminen ja ennakkoluulot, ovat rasismin muotoja, vain kaikista räikeimmät teot saavat rasismin leiman.
RASISMIA voi uusintaa vain, kun sille on olemassa olevat valtasuhteet.
Suomessa tällaiset on luotu vuosisatoja sitten. Yhteiskuntassamme – niin Ruotsin kuin Venäjän vallan aikaan sekä itsenäistymisen jälkeen – rasismi on tuottanut etuoikeutetun aseman valkoiselle väestölle. Pitkän historiansa vuoksi rasismi kuuluu kiinteästi ajattelutapoihimme ja yhteiskunnallisiin käytäntöihin.
Silti Suomessa elää kummallinen ajatus siitä, että rasismi on luokkakysymys.
Ei ole.
Rasismia uusinnetaan myös keski- ja yläluokkaisissa yhteisöissä, joiden jäsenistä suurin osa on korkeasti koulutettuja.
Akateeminen sivistys ei siis ole tae siitä, etteivätkö ihmiset voisi syyllistyä rasistiseen toimintaan esimerkiksi yliopistoissa.
Suomen yliopistoissa valtaosa asettuu niin kutsuttuun valkoiseen valtaväestöön. Koska he eivät (tavallisesti) kohtaa arjessaan rasismia, he saattavat kiistää ilmiön olemassaolon tai vähätellä merkitystä.
Toisaalta korkeakouluissa, kuten Jyväskylässä, kyllä julistetaan antirasistisen toiminnan edistämistä – ainakin kampanjoissa.
Tammi-helmikuussa 2022 toisen osansa saaneen valtakunnallisen Olen antirasisti –kampanjan tavoite oli ”lisätä tietoisuutta rasismista ja antirasismista, herättää yhteiskunnallista keskustelua ja aktivoida ihmisiä ja organisaatioita tekemään aktiivisia tekoja yhdenvertaisuuden edistämiseksi”.
Jyväskylän yliopiston mukaan yksi konkreettinen keino, jolla rasismia pyritään kitkemään, on niin kutsuttu raportointijärjestelmä. Sen avulla voi ilmoittaa itseensä tai johonkuhun toiseen kohdistuvasta epäasiallisesta käytöksestä.
Jylkkärin haastattelemien yliopiston edustajien mukaan eri kanavien kautta tulleiden ilmoitusten määrä on ollut viime vuosina hyvin pieni.
Lisäksi Tommi Auvisen mukaan rasismia ”koetaan eri tavoin”, ja ”näyttää siltä, että tapauksista on hankala löytää rasismia”.
ERILAISET ilmoituskanavat voivat olla hyvä tapa kerätä tietoa yliopistoyhteisön jäsenten kokemuksista.
Samalla jäsenillä pitäisi olla tunne siitä, että asioille aidosti tehdään jotain. Akatemiatutkija Anna Rastaan mukaan syy siihen, miksei rasismin ja syrjinnän kokemuksia tuoda esiin, on luottamuksen puute. Kun oma instituutio ei ole tehnyt aloitteita asioiden korjaamiseksi tai antirasismin edistämiseksi, keskustelulle ei ole ollut turvallista tilaa.
Usein käy myös niin, että rasismia koskevat keskustelut rajautuvat rasismia kokeneihin. Kulttuurin muuttaminen jää siis vähemmistöjen harteille.
Tämä siitä huolimatta, että antirasistiseen toimintaan kuuluu myös tietoisuuden lisääminen esimerkiksi valkoisuuteen liittyvistä etuoikeuksista ja rasismin muodoista.
Henkilökohtaisesti – valkoisena ihmisenä – ajattelen, ettei ennakkoasenteita juuri kyseenalaisteta korkeakouluissa, ja olen varmasti myös itse sokea rasismille.
Voi olla, ettei yksittäisillä opiskelijoilla ja opettajilla ole asiantuntemusta rasismin kysymysten käsittelyssä. Siksi yksi konkreettinen toimi olisi antirasistisen koulutuksen ja opetuksen lisääminen sekä rasismiteemojen sisällyttäminen eri oppiaineisiin ja opetussisältöihin.
Lisäksi erityisesti valkoisten tulisi ottaa rasismin kokemukset vakavasti, vaikkeivat ne vastaisi omaa käsitystä.
TAMMIKUUSSA 2022 Jyväskylän yliopisto otti käyttöönsä uuden tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelman. Se on voimassa vuoden 2023 loppuun. Suunnitelman esityksestä vastasi yliopiston yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotoimikunta.
Suunnitelmassa ei mainita rasismia (tai antirasismia) sanallakaan.
Joillekin kyse on vain sanasta. ”Onko jokin pointti, että halutaan käyttää juuri rasismi-sanaa?” sanoi toimikunnan puheenjohtaja Tommi Auvinen.
Vähemmistöille puolestaan rasismi-sanan puuttuminen voi olla viesti omalta instituutioltaan.
Rasistiset ajatukset eivät ole synnynnäisiä, ne opitaan.
Siksi rasismiin puuttuminen edellyttää kriittistä suhtautumista totuttuihin ajatuksiin ja yhteiskunnallisiin normeihin.
Ennen kaikkea oletus rasismivapaasta tilasta täytyy kyseenalaistaa.
On nimittäin vaikea puuttua johonkin, jota ei usko olevan olemassa.
Kirjoittaja on Jylkkärin päätoimittaja.
paatoimittaja@jylkkari.fi