EMPATIA EI sovi politiikan ohjenuoraksi, sanoi perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra Helsingin Sanomissa 16. huhtikuuta. Purran mielestä empatia on olennaista ihmisten välillä, mutta on epärehellistä kuvitella, että yksittäisiä päätöksiä voisi tehdä empatia edellä.
Ajatus on ymmärrettävä, jos empatian typistää tunnetason ilmiöksi. Tutkimusten mukaan kun empatia ei ole tasa-arvoista.
Jyväskylän ylioppilaslehdessä 3/23 pureudutaan altruismiin eli siihen, että toisen etu asetetaan oman edelle. Altruismiin usein liitetyn empatian hyödyistä voi kuitenkin olla myös eri mieltä.
On huomattu, että tunnemme myötätuntoa herkemmin niitä kohtaan, joihin samaistumme. Oma sisäryhmä voi määräytyä esimerkiksi sukupuolen, iän, sosioekonomisen aseman tai etnisen taustan perusteella.
Lahjoitamme rahaa norppien suojeluun, mutta tunnemme empatiaa vähemmän vaikeammin yksilöitäviin ongelmiin kuten luonnon monimuotoisuuden vähenemiseen. Voimakasta tunnereaktiota voi käyttää hyväksi mainonnassa, propagandassa ja pelon lietsonnassa.
On siis selvää, ettei politiikassa kaivata vinoutunutta empatiaa. Oman sisäryhmän suosiminen vahvistaa polarisaatioita, eikä tunnepitoinen toiminta ole järkevää, sillä se ei välttämättä edistä muiden hyväksi toimimista vaan lamauttaa, kuten valtio-opin professori Kaisa Herne kirjoitti artikkelissaan Tarvitaanko politiikassa empatiaa (2018). Moraalisen ja poliittisen ajattelun pitäisi olla puolueetonta.
Empatia on kuitenkin käsitteenä pulmallinen. Se ei tarkoita vain tunteita, vaan myös kykyä ymmärtää toisia ja ajatella mitä toinen ajattelee. Jos taitoa ei ole, on vaikea ymmärtää päätösten vaikutusta muihin.
Tutkimusten mukaan eri yhteiskuntaryhmistä lähinnä vanhukset saavat tasaisesti osakseen välittämistä. Lapsia ja vammaisia kohtaan tunnetaan myötätuntoa, mutta päihdeongelmaiset, maahanmuuttajat, pakolaiset ja ylivelkaantuneet jäävät katveeseen.
Herne esitti, että empatian vinoutuneisuuteen vaikuttaa myös, mitä tietoa meillä on oman sisäryhmämme ulkopuolisista. Ihanteellisen demokratian päätöksenteon ytimessä on keskustelu, toisten kuuntelu, valmius perustella mielipiteitään ja muuttaa niitä. Se voi kasvattaa tasapuolista, nimenomaan ulkoryhmiin kohdistuvaa empatiaa.
Kaunis ajatus, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Poliitikkojen tarve varmistaa uudelleenvalintansa ei välttämättä kannusta ajattelemaan tasapuolisesti eri ryhmien tarpeita.
Se ei rajoitu vain politiikkaan. Ihmisten ryhmään kuulumisen tarve ajaa usein tasapuolisen keskustelun yli etenkin sosiaalisessa mediassa.
Empatia on niin rajoittunutta kuin valitsemme sen olevan.