Tänään oli hieno päivä.

Opiskelijat lakkoilivat ilmaston puolesta ympäri Suomea, tavoitteenaan muun muuassa hiilineutraali Suomi vuonna 2028 ja ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen 1,5 asteeseen.

 

Tänään oli kamala päivä.

Suomi saavutti huhtikuun viidentenä kansallisen ylikulutuspäivänsä, viikkoa aiemmin kuin viime vuonna. Tämän päivämäärän jälkeen kaikki, mitä maamme kuluttaa, menee yli Maapallon kantokyvyn. Maaninen kulutuksemme vaatisi miltei neljä maapalloa, mutta valitettavasti tarjolla on vain yksi.

Tilanne vertautuu helposti opiskelijaan, joka kuluttaa opintotukensa viikossa ja elää lopun kuuta pikavipeillä. Kaikki ymmärtävät, että opiskelijalle tällainen tie olisi tuhon tie, mutta moni ei halua käsittää, että maapallo ei sen paremmin kestä tätä yli varojen elämistä.

Suomen setämies- ja tätinais -jaostot saattavat kyllä pitkin hampain tunnustaa ilmastonmuutoksen tapahtuvan, mutta yleisin vasta-argumentti tuntuu nyt olevan, että meidän ei tarvitse tehdä mitään kun Kiina ja Intiakaan eivät tee.

Argumentti ontuu jo siinä, että esimerkiksi Kiina on panostanut massiiviset määrät resursseja uusiutuvaan energiaan, vaikka saastuttaakin massiivisesti edelleen.

 

Suorastaan surkuhupaisaa tästä valituksesta tekee sen, että samalla kun Suomessa valitetaan Kiinan saastuttamisesta ja korostetaan Suomen erinomaisuutta, suomalaiset tilaavat sormet ja pankkitilit ruvella räävittömän halpaa kamaa kiinalaisista verkkokaupoista.

Kiinasta tulee Suomeen vuodessa 15 miljoonaa pakettia krääsää, jonka turvallisuus on käyttäjälle kyseenalaista ja planeetan kannalta varmasti haitallista.

Suomalaisten ilmastonmuutosvouhotuksesta valittavien ihmisten käytös muistuttaakin tässä mielessä pirinistien touhuja. Tiedetään, että se pirin vetäminen neljä kertaa yli omien rajojen tekee todella pahaa, mutta minähän en lopeta, kun muutkin käyttävät.

 

Erityisen irvokas tällainen näytelmä oli persujen Matti Putkosen esiintyminen Ylen ilmastotentissä, jossa hän eli jonkinlaisessa oudossa fantasiassa. Putkosen kuvitelmissa ilmastonmuutoksen torjunta tarkoittaa sitä, että lapsilta viedään koirat käsistä piikille kun koiranruoka kallistuu.

Aikaisemmin Putkonen on kunnoustautunut myös täysin houreisilla kauhukertomuksilla siitä, miten tuulivoimalat räjäyttelevät lepakoita.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa onkin kyse pohjimmiltaan siitä, uskotko koko kansainvälistä tiedeyhteisöä, vai tyystin omissa mielikuvitusseikkailuissaan seilaavia huru-ukkoja, jotka sikiöasennossa huutelevat EI, EI, EI sängyn (Suomen) alla, samalla kun talo (maapallo) on syttymässä tuleen.

Eikä se edes ole uskon asia, tutustukaa tieteeseen.

 

Hyvää lakkoperjantaita!