Ei hakutuloksia.

Teksti ja kuva Viivi Koivistoinen

Kaverikoira Loken seurassa hiljainen innostuu ja levoton rauhoittuu

Loken pitää vielä harjoitella itsenäisyyttä.

Kaverikoiruus on auttamista ja hännän heilutusta.

Kun kaverikoiratoiminta alkoi Jyväskylän yliopistolla toukokuussa 2018, kääpiövillakoira Loke oli tunkemassa kuonoaan toimintaan ensimmäisten joukossa.

Nyt Loke käy yliopistolla kahdesti kuussa, ja on mukana Kielikeskuksen esiintymisvarmuuden kursseilla. Työnkuvaan kuuluu omalla persoonalla hurmaamista ja läheisyyden tarjoamista kaikille, jotka kaipaavat eläimellistä seuraa yliopistolla.

Lokelta työ tuntuu luontuvan yhtä helposti kuin hännän heiluttaminen.

“Omistajani Peppi Taalas kyseli kasvattajaltani, että olisiko minusta tällaiseen työhön. Kasvattaja oli kuulemma vastannut, että olin jo tuolloin neliviikkoisena pentuna kovin rauhallinen. Minua voisi nykyäänkin kuvailla lempeäksi ja ihmisläheiseksi luonteeksi”, pohtii Loke.

Kaverikoiran on käytävä lyhyehkö koulutus ja soveltuvuustesti, joten täysin koirana veräjästä ei pääse. Loke halusi päästä tositoimiin mahdollisimman pian. Soveltuvuuskokeet hoidettiin pois alta jo puolentoista vuoden iässä.

Kuten moni opiskelijakin on huomannut, koulutus harvoin valmistaa täysin työelämään. Kaverikoiruuskin vaati alkuun totuttelua.

“Onhan siinä alussa todella paljon uusia hajuja ja ääniä ja kaikkea mielenkiintoista. Olisi ollut helpompaa, jos kaveri Svante olisi ollut alkuun mukana näyttämässä esimerkkiä. Mutta kun työ ja vierailupaikat olivat tulleet tutuiksi, kaikki lähti sujumaan oikein hyvin.”

”Muuten hiljaisemmat ihmiset innostuvat puhumaan enemmän, tai päinvastaisessa tilanteessa seurani voi myös rauhoittaa.”

Nykyään Loke tassutteleekin yliopistolla jo vanhan kehäkoiran tavoin. Vaan koska vanhakin koira oppii uusia temppuja, seuraavaksi Lokella olisi vuorossa lukukoirakoulutus.

“Vähän pitää kyllä vielä harjoitella itsenäisyyttä, sillä lukukoiran pitää mennä lukijan vierelle ja pysyä siinä rauhassa”, pohtii Loke omistajansa sylissä maatessaan.

Kaverikoira ihastuttaa ihmisiä myös tapaamassa vanhuksia ja kehitysvammaisia lapsia. Seuran tuoma ilo on usein silminnähtävää.

“Kyllä moni ihminen kiintyy kovasti. Sen huomaa siitä, että muuten hiljaisemmat ihmiset innostuvat puhumaan enemmän, tai päinvastaisessa tilanteessa seurani voi myös rauhoittaa.”

Kiintyminen on johtanut siihen, että Loke on kahdesti todistanut ystäviensä kuoleman saattohoidossa.

Kukapa ei haluaisi tulla saatetuksi viimeiselle matkalleen sillä rakkaudella, johon vain ihmisen paras ystävä kykenee.

 

Kaverikoira Loke

  • Omistaja Peppi Taalas.
  • 3,5-vuotias kääpiövillakoira.
  • Kotoisin Palokasta, asuu tällä hetkellä Pirkkalassa.
  • Ei ole kovinkaan lelujen perään, mutta rakkain esine on kaveri Svanten lelusta irronnut häntä.
  • Rentoutuu makoilemalla ihmisten läheisyydessä
  • Tavoitettavissa Korpin ajanvarausjärjestelmän kautta.
  • Työhuone yliopistolla MaA104.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.