Ei hakutuloksia.

Teksti Mari Lähteenmäki

Kuka pelkää DDR:ää?

”Koska te puratte sen DDR:n?” on ensimmäisiä kysymyksiä, joita Ylioppilaskylän tunnetuimmasta talosta esitetään Kylän työntekijöille. Huhuja MNOP-talon ”1970-luvun kunnossa olevista solubokseista” levitellään milloin missäkin. 1980-luvulla MNOP:ssa asuneet entiset nuoret pelottelevat muuttajia kylmän sodan aikaisilla tarinoilla tuulisista käytävistä, pienistä asunnoista, epäsiisteydestä ja häiritsevistä naapureista.

Keski-ikäisten muisteloista huolimatta kortepohjaelämän ug-imagon rohkaisemat uudet asukkaat täyttävät MNOP:n 37,5-neliöiset tilaihmeet joka syksy. Isompaa elintilaa itselleen kaipaavat vuokraavat toki koko kaksion itselleen.

Vähempään tyytyvät säästävät asumalla kämppiksen kanssa.

1980-luvulta periytyneistä avokäytävä-ja-jäätyneet-vessat-myyteistä ensimmäinen murtuu viimeistään muuttopäivänä: 1990-luvulla peruskorjatut talot ovat teknisesti hyvässä kunnossa. Säännölliset huoneistotarkastukset takaavat, että asuntojen kunto tunnetaan, ja laatu halutaan pitää hyvänä.

DDR:n vinksahtanutta viehätystä lisäävät palvelut ovat helposti saatavilla.

Loput ennakkoluulot vaihtuvat usein iloon, kun asukkaat tutustuvat jännän betonikolossin hyviin puoliin. Talot ovat yhteydessä toisiinsa joka kerroksesta, joten MNOP:ssa asuvien kavereiden luona on helppo kyläillä.

Sitä paitsi DDR:n vinksahtanutta viehätystä lisäävät palvelut ovat helposti saatavilla: pianohuoneessa voi treenata kantaattia ja Hacklabilla laserleikkurin tai saumurin käyttöä. Homman kruunaa limsa-automaatti rappukäytävässä.

Asuvien asukkaiden tyytyväisyyttä koteihinsa mitataan Kortepohjassa asukastutkimuksella vuosittain. Näissä tutkimuksissa MNOP sijoittuu asukkaiden silmissä keskikastiin, samoille sijoille muiden 1970-luvulla rakennettujen talojen kanssa, ja O-talo ohittaa naapurisovussa, siisteydessä ja lämmityksen riittävyydessä jopa vuonna 2016 valmistuneen T-talon.

Eiköhän ole jo aika katsoa DDR:ää sellaisena kuin se on: aivan ok asumisen, tosi hyvien palveluiden ja ainutlaatuisen Kortepohja-kokemuksen tyyssijana.

Kirjoittaja työskentelee Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnassa asukaspalvelujen viestintäsuunnittelijana.

  1. HJ

    Hyvä teksti! Pitkän kokemuksen perusteella DDR ja ylioppilaskylä ovat todella mainettaan parempia asua ja molemmista on lämpimiä muistoja. Olen kuitenkin sitä mieltä, että sopivalla aikavälillä MNOP kannattaisi purkaa tai myydä korjaamisen sijasta. Käsittääkseni tulevat remontit kun maksaisivat enemmän kuin uuden rakentaminen. Purkuunsa saakka boheemille yhteisöihmiselle DDR lienee parasta mitä vähällä rahalla tässä kaupungissa asunnokseen saa – toverit ja palvelut lähellä ja edukkaaseen vuokraan sisältyy kaikki mitä opiskelija tarvitsee netistä sähköön, saunaan, jonkinasteiseen kotivakuutukseen ja kuntosaliin. Marin mainitsemat muut seikat toki huomioiden. Tiiviisti asuminen on myös ekoteko, jota ei sovi vähätellä. Palatakseni alkuperäiseen argumenttiin, tässä kaupungissa on riittävästi menneen ajan mausoleumeja, jotka eivät enää vastaa ajan tarpeita ja suojeltuina jäävät lopulta tyhjilleen. Tilat tykkää siitä, että niitä käytetään tai sitten on niiden aika siirtyä muihin käyttötarkoituksiin tahi kokonaan historiaan.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *