Ei hakutuloksia.

Teksti Katriina Tikanmäki

Häirintä? Syrjintä? Eihän niitä tapahdu

Voin myöntää kuuluvani siihen porukkaan, jolle häirintään, syrjintään ja yhdenvertaisuuteen liittyvät kysymykset eivät ole järjestötoiminnassa olleet prioriteettilistan kärjessä.

Huumori saattaa välillä olla ronskia ja jutut lähteä lapasesta. Hauskaa pitäessä on valitettavan helppoa unohtaa, että kaikki eivät koe asioita samalla tavalla.

Samaan kastiin näyttäisi kuuluvan merkittävä osa ylioppilaskuntamme jäsenistäkin. Viime vuoden lopulla tehdyn JYYn yhdenvertaisuuskyselyn mukaan yli 80 prosenttia kyselyyn vastanneista (760 vastaajaa) ei ole kokenut tai havainnut häirintää tai syrjintää järjestönsä tapahtumissa.

Hälyttävän useat eivät osaa sanoa, miten järjestöt toimivat näissä tapauksissa.

Herää kysymys, kuinka moni ei ole tajunnut toimineensa häiritsevästi. Syrjintää järjestötoiminnassa sanoo nimittäin kokeneensa tai havainneensa 15 prosenttia vastanneista.

Seksuaalisen häirinnän kohdalla prosenttiluku on neljätoista. Hälyttävän useat eivät osaa sanoa, miten järjestöt toimivat näissä tapauksissa.

Aine- ja harrastejärjestöt ovat kuitenkin kunnostautuneet yhdenvertaisuusasioiden saralla. Monessa järjestössä on jo alettu pohtia, miten toiminnasta saisi entistä yhdenvertaisempaa ja saavutettavampaa.

Ylioppilaskuntakin tarjoaa tukeaan jäsenille ja järjestöille häirintäyhdyshenkilöiden avulla. Kaksi JYYn työntekijää on saanut koulutuksen siihen, miten häirintätapauksissa toimitaan, ja heihin voi ottaa helposti yhteyttä sähköpostilla.

Heillä on vaitiolovelvollisuus, ja yhteyttä ottaneilla on intimiteettisuoja. Mitään toimenpiteitä ei tehdä ennen kuin asianosainen on antanut siihen luvan.

Jokaiselle turvallisen opiskelukokemuksen takaaminen on meidän jokaisen vastuulla, ja niin kauan kuin häirintää ja syrjintää tapahtuu, tässä ei ole onnistuttu.

Häirintä on aina yksilöllinen kokemus. Asia, joka yhden mielestä ei ole häirintää nähnytkään, on toisen mielestä hyvin epäsoveliasta.

Jokaiselle turvallisen opiskelukokemuksen takaaminen on meidän jokaisen vastuulla, ja niin kauan kuin häirintää ja syrjintää tapahtuu, tässä ei ole onnistuttu.

Tärkeää on lisätä tietoisuutta yhdenvertaisuudesta sekä häirintäyhdyshenkilötoiminnasta. Oman käytöksen ja asenteiden tutkiskelukaan ei haittaa meistä ketään.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallituksen jäsen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *