Ei hakutuloksia.

Teksti ja kuvat Petri Kaikosuo

Kuoro hitsautuu yhteen karaokella – Korteforte viettää aikaa yhdessä myös laulamisen ulkopuolella

Korteforte-kuoron Susanna Lindholm, Aino Mikkonen ja Milla Koivuniemi. Kuva: Petri Kaikosuo

Korteforte-kuoron Susanna Lindholm, Aino Mikkonen ja Milla Koivuniemi olivat läsnä syksyn ensimmäisissä harjoituksissa.

Kuoroharrastus on paljon muutakin kuin musiikkia. Korteforte-kuoron tiivis tunnelma houkuttelee laulajia mukaan.

“Hyvin meni! Kuulosti oikeasti jo tosi hyvältä”, rohkaisee ensimmäistä kertaa Korteforte-kuoron harjoituksia vetämässä oleva uusi kuoronjohtaja Tanja Iivarinen.

Syksyn ensimmäisissä harjoituksissa harjoitellaan virolaisen säveltäjän Veljo Tormisin Piirileikkilaulua (Ringmängulaul). Lillukassa on paikalla 28 kuorolaista, joista 11 on ensikertalaisia.

Iivarinen sai parisen viikkoa ennen syyskauden ensimmäisiä harjoituksia tiedon siitä, että vuonna 1995 perustettu Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan kuoro hakee uutta kuoronjohtajaa. Vanhat kuorolaiset ehtivät kuitenkin jo aloitella ennen Iivarisen pestin alkua.

“Järjestimme vapaamuotoisen hengailuillan jo viikko sitten, vaikkei uutta kuoronjohtajaa vielä ollutkaan”, kertoo syksystä 2014 mukana ollut, kauppatiedettä ja johtamista opiskeleva Susanna Lindholm.

Aiemminkin kuorolaulua harrastanut Lindholm jäi koukkuun Korteforteen ensimmäisten harjoitusten myötä, porukan vuoksi.

Laulaminen on vain yksi osa Kortefortea.

“Meillä on paljon yhteistä toimintaa: bileitä, saunailtoja, keilaamista ja mökkihommia, kuorokaljat aina treenien jälkeen. Kaikki kun tykkäävät laulaa, niin ehkä parhaita ovat karaoke- ja Singstar-bileet. Ryhmähenki on kohdallaan!”

”Olen itse rivilaulajana saanut kokea sen, miltä tuntuu, kun joskus saa soimaan jonkun soinnun ja se tulee tosi lähelle.”

Kuoron pitkäaikaisin jäsen, vuodesta 2007 mukana ollut tietojärjestelmätieteen opiskelija Konsta Kalenius arvelee, että yhteisöllisyys on jopa lisääntynyt vuosien mittaan. Yhteydenpito on Kaleniuksen mukaan helpottunut, osittain teknologioiden kehittymisen myötä.

Kortefortella on oma Facebook-ryhmä sekä Whatsapp-alaryhmät muun muassa salilla käymiselle, lenkkeilylle, kiipeilylle ja tanssille.

Korteforte on avoin sekakuoro, johon ei ole pääsykokeita ja johon pääsee mukaan myös kesken kauden. Harjoitukset ovat kerran viikossa Lillukassa, maanantaisin kello 18—19.30. Keikkojen määrä vaihtelee.

“Kuorovuosi 2017—2018 oli varsin vilkas. Meillä oli syyspuolella kuusi keikkaa ja kevätkaudella neljä”, kertoo Kalenius.

Ensimmäisissä harjoituksissa oli koolla noin 30 ihmisen joukko. Mukana menossa olivat eturivissä Sanna Puska, Emmi Julkunen ja Jenna Hopiavuori sekä taaempaa vasemmalta päin Susanna Lindholm ja Aino Mikkonen.

 

Korteforte on esiintynyt muun muassa yliopiston ja ylioppilaskylän tapahtumissa, tohtorikaronkoissa, maisterisbileissä ja Yläkaupungin Yössä. Yksi mieleenpainuvimmista keikoista oli itsenäisyyspäivän aattona vuonna 2016.

“Meillä oli kuoron omat linnanjuhlat, ja me lauloimme parvekkeella Kuokkalassa lähellä Pub Myöhää. Kävimme pubissa kysymässä, voisimmeko tulla esittämään pari biisiä. Lauloimme coverbiisejä esittäneen rokkibändin jälkeen Finlandian ja En etsi valtaa loistoa. Se oli spontaani keikka. Meille se oli erilainen yleisö ja yleisöllekin ehkä vähän erilainen keikka, kuin mihin he ovat tottuneet”, Kalenius muistelee.

Musiikissa, ja kuoromusiikissa erityisesti, on yhteisöllisyyden kannalta kenties jotain hyvin erityislaatuista.

“Olen itse rivilaulajana – joskus johtajanakin – saanut kokea sen, miltä tuntuu, kun joskus saa soimaan jonkun soinnun ja se tulee tosi lähelle, ihon alle. Jokainen vain ymmärtää, kun se tapahtuu”, toteaa kuoronjohtaja Iivarinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.