Ei hakutuloksia.

Teksti  Paavo Kässi

Vittumainen ammatti

Jyväskylässä opiskelevan Olli Moilasen ensimmäinen sävellys syntyi 3-vuotiaana. Kuva: Perttu Puranen

Jyväskylän yliopistolla opiskeleva Olli Moilanen on ponnistanut Ruamjai-kuorosta palkituksi säveltäjäksi. Vaikka työ palkitsee, asettaa aika omat haasteensa.

Musiikin kanssa työskennellessä ei kannata olla liian vaatimaton. Kun Olli Moilanen muutti vuonna 2008 opintojen perässä Jyväskylään, hän päätti vierailla tuolloin Vuoden nuorisokuoroksi valitun Ruamjain uusien illassa. Päästyään kuoron riveihin 21-vuotias Moilanen sanoi heti kättelyssä haluavansa tarjota kuorolle omia sävellyksiään.

”Silloinen kuoronjohtaja Sanna Salminen oli yllättävän avoin ehdotukselleni. Kuuntelimme yhdessä nuotinnosohjelmalla tekemiäni katkelmia, joista yksi kiinnitti Sannan huomion. Hän sanoi, että tämä on tosi hyvä, tästä tehdään juttu”, muusikoksi Jyväskylän ammattiopistosta valmistunut Moilanen kertoo.

Moilasen ensimmäinen kuoroteos Tuuli kantoi puihin saikin hyvän vastaanoton: Yleisradio nauhoitti teoksen omiin kokoelmiinsa, ja sitä soitettiin paljon radiossa. Kansainvälisestikin teosta on kuultu Ruamjain esitettyä sitä kiertueillaan Etelä-Afrikkaa myöten. Teoksen myötä Moilanen alkoi säveltää kuoromusiikkia säännöllisesti ja hyvin paljon nimenomaan Ruamjaille.

”Tuuli kantoi puihin -teosta säveltäessäni en tiennyt kuoromusiikista mitään. Siitä huolimatta pidän sitä edelleen innovatiivisimpana kuorokappaleenani. Kun aloin laulaa Ruamjaissa, opin paljon hiljaista tietoa kuoromusiikin säveltämisestä. Ilman Ruamjaita en olisi varmaan edes lähtenyt säveltämään kuoromusiikkia.”

 

Myös aiemmat opinnot Helsingin pop-jazz-konservatoriossa ovat vaikuttaneet merkittävästi Moilasen sävellystyöhön. Erityisen merkittäviä olivat opettajana toimineen kitaristi Jarmo Saaren kanssa käydyt keskustelut.

”Saaren järjestämät workshopit kannustivat minua paljon. Hänen kanssaan keskustelimme säveltäjän ammatista. Kävi ilmi, että säveltäjä on aika tavallinen tyyppi, joka vain sattuu työskentelemään musiikin parissa.”

Myöhemmin Saari myönsi, ettei kertonut Moilaselle kaikkea työn huonoista puolista.

”Tapasin Saaren pitkästä aikaa viime keväänä. Silloin hän paljasti, että onhan tämä myös todella vittumainen ammatti, mutta että ei hänellä ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin kannustaa minua.”

Vittumaisuus koskee resursseista joustamattominta: aikaa. Säveltäjän on toisaalta käytettävä aikaa muun musiikin seuraamiseen, mutta myös oman musiikin tuottaminen vaatii keskittymistä.

Aina hiomiseen ei jää riittävästi aikaa. Näin Moilaselle kävi Jyväskylän ammattiopiston päättökonsertissaan, jossa hän teki yhteistyötä Jyväskylä Big Bandin kanssa.

”En ollut aiemmin säveltänyt big bandille, ja sovittaminen sellaiselle kokoonpanolle oli todella haastavaa. Sävelsin musiikkia hirveällä vauhdilla. Lopulta itse konsertista jäi sellainen olo, että vaikka yleisö piti esityksestä, en kokenut saaneeni ilmaistua haluamiani asioita. Musiikista paljastui keskeneräisiä kohtia, joita olisi pitänyt vielä hioa.”

 

Moilanen vertaa sävellysprosessiaan kuvataitelijan sekatekniikkaan.

”Ensimmäisen kuorokappaleen tein kokonaan nuotinnostekniikalla hahmoteltuani perusharmoniat kitaralla. Saatan hahmotella kitaralla joitain melodioita, joita työstän paperilla. Palaan sen jälkeen pianon ääreen, jolloin saatan kuunnella myös muuta musiikkia. Uuden teoksen kasaaminen on monien lähteiden käyttämistä, ja säveltäessä kaikki nämä asiat sekoittuvat.”

Musiikin tekemisessä Moilasta innoittavat kaikki taide-elämykset ja kokemukset. Kun oma melodinen sanavarasto tyssää, hän kääntyy usein jazzin puoleen.

”Muistan eräältä kapellimestarikurssilta Imatra Big Band Festivalilla, kuinka jazzmuusikko Jukkis Uotila sanoi kaikkien keinojen olevan musiikissa sallittuja, ja että ainoastaan lopputuloksella on väliä. Pitäisi vain kehittää sitä omaa häröpalloaan, jättämättä kuitenkaan mitään menetelmiä pois.”

Häröpallometodi onkin tuottanut tuloksia. Moilanen esimerkiksi voitti teoksella Siivekkäiden loitsuaja Vocal Espoo -kuorosävellyskilpailun jaetun ensimmäisen sijan tämän vuoden kesäkuussa. Sävellysprosessissa ei kovin monimutkaista apparaattia tarvinnut hyödyntää.

”Sävelsin teoksen kynällä, paperilla ja pianolla. Jokainen stemma teoksessa on hyvin vahva, jokaisessa niistä on punainen lanka, ja sitä tuomaristo tuntui arvostavan.”

 

Moilasen sävellyksiä voi kuulla niin kuorojen ohjelmistoissa kuin äänitteinäkin. Sulasol-kustantamo on julkaissut nuotteina säveltäjän kuorotuotannon lähes kokonaisuudessaan. Musiikin tärkein paikka sijaitsee Moilaselle kuulijoiden korvien välissä.

”Sävellykset ovat kuin siemeniä. Ne voivat lojua pitkäänkin paikallaan, mutta päästyään oikeaan ympäristöön ne alkavat versoa. Minulle tärkein paikka musiikille olla olemassa on ihmisten mieli. Siellä musiikki todella elää.”

 

OLLI MOILANEN

  • Jyväskyläläinen säveltäjä-muusikko.
  • Opiskelee musiikkikasvastusta Jyväskylän yliopistossa.
  • Valmistunut muusikoksi Jyväskylän ammattiopistosta kitara pääinstrumenttinaan.
  • Säveltää tällä hetkellä vokaaliteosta, jossa ei ole tekstiä.
  • Kolme suosikkisäveltäjää:
    1. Arvo Pärt. ”Niin kaunista musiikkia, ettei käsityskyky riitä. Transsendentaalista.”
    2. Igor Stravinsky. ”Äärettömän mielenkiintoista musiikkia. Klassinen Kevätuhri on loputon kiinnostuksen aihe.”
    3. Kaija Saariaho. ”Se vain on niin hienoa.”

 

 

Lue lisää:
Arvio: Ruamjai – Talven taika (15.12.2014) 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.