Ei hakutuloksia.

Ryhmässä on voimaa

Reima Viitala. (Kuva: Johannes Kaarakainen)
Reima Viitala. (Kuva: Johannes Kaarakainen)

Seminaarinmäen mieslaulajien kuoronjohtaja Reima Viitalan uralla on riittänyt kohokohtia, joista ajankohtaisin vie hänet pariksi viikoksi Kiinaan. Muun muassa vuoden luokanopettajaksi sekä Jyväskylän yliopiston vuoden alumniksi valittu Viitala uskoo kaikessa tekemisessään yhteisöllisyyteen.

”Monesti uran  kohokohtana pitää sitä, mitä juuri tällä hetkellä tapahtuu. Uusin levy on usein rakkain levy. Tämä Kiinan-kiertue on tällä hetkellä ehdottomasti yksi kohokohdista. Se on niin suuri hyppy tuntemattomaan, että siellä voi tapahtua vaikka mitä.
Ollaan kuitenkin vanha kuoro, yli 20 vuotta, mutta millainen setti toimisi Kiinassa?  On ollut haasteellista opetella lausumaan kieltä: Esitämme muutaman kiinankielisen kappaleen, ja lisäksi meillä on muutama spiikki kiinaksi. Niistä voi tulla hassuja.
Teimme TV2:lle vuosia sitten musiikkipitoisen sketsiohjelman, ja se valittiin Montreux’n kultainen ruusu
-festivaaleille. Sen jälkeen ollaan oltu muun muassa Lissabonissa ja Hannoverissa maailmannäyttelyssä, Ruotsissa sekä Amerikassa. Vastaanotto on ollut aika mukavaa joka maassa, mutta välttämättä samat kappaleet tai vitsit eivät toimi kuin Suomessa.
Kun lähdetään Kiinaan, on mielenkiintoista nähdä, mikä kappale siellä naurattaa.

Semmarit syntyi opettajankoulutuslaitoksessa syksyllä 1989. Päätettiin perustaa kuoro ja aluksi koko juttu oli vähän vitsi. Haluttiin vain pitää hauskaa yhdessä. Pian huomattiin, että mehän voidaan tehdä omia kappaleita.
Aloitimme kansanlauluilla ja niihin keksittiin joku juju, yllättävä elementti. Siitä lähti huumorivoittoinen esiintymisemme. Kun meillä oli 20-vuotisjuhlakiertue, puhuttiin, että miksei tätä voisi jatkaa vielä pitkään, sillä uusia ideoita syntyy koko ajan eikä tämä tunnu raskaalta.
Mulla on tällä hetkellä semmoinen tunne, että vanhempana uskaltaa pelleillä entistä enemmän. Huumori tulee säilymään ja näkymään jopa rohkeampana hullutteluna.

Nuorena soittelin eri bändikokoonpanoissa, mutta ennen OKL:ää mulla ei ollut kuorotaustaa. Olin tietysti laulanut lapsikuorossa pienenä, mutta se ei ollut mikään kunnianhimoinen tai korkeatasoinen. Sain kuoromusiikkiin oikeastaan kosketuksen vasta Jyväskylässä Musica-kuoron kautta. Kostiaisen Pekalla on valtavan suuri vaikutus siihen, miksi oon tällä hetkellä Semmareissa ja kuoronjohtaja itsekin.
Kuoronjohtajana oleminen on ollut aika vuoristorataa. Joku vuosi on tuntunut siltä, että mä osaan tän jutun. Seuraavana vuonna on tuntunut, että en osaa yhtään.
En ole perinteinen kuoronjohtaja. Ei perinteinen kuoronjohtajakaan päätä kaikesta, mutta meillä jakaantuu kaikki vastuu valtavasti. Mulla on taiteellinen vastuu – miltä kappale kuulostaa ja miten se on harjoiteltu.
Kyllä pojat varmaan keikalla pärjäisi ilman mua. Motivoida niitä ei tarvitse, mutta potkia pitää. Mulla on ikävä, mutta ihan luonnollinen tehtävä. Jonkun täytyy ottaa se rooli, että nyt jatketaan treenejä, jos homma ryöstäytyy käsistä.
Totta kai, kun on 21 miestä, kaikkien aikataulujen yhteensovittaminen ei ole helppoa, mutta kyllä se on saatu toimimaan.  Se on yksi kuoron pitkän iän salaisuuksista, että kaikki jätkät sitoutuu tähän ihan täysillä. Totta kai voi olla aina yksi tai kaksi kaveria pois keikalta, mutta ei oikein enempää.
Siihen sitten on varmasti monta syytä, mikä aiheuttaa sen sitoutumisen. Yksi on se, että me tehdään omaa musiikkia. Jokaisella kuorolaisella on tunne, että voi oikeasti vaikuttaa kuoron toimintaan omilla ideoilla, mielipiteillä, koreografiaidealla, sävellyksellä, sanoituksella tai sovituksella. Se luo varmasti motivaatiota.

Opettajantyö on ihan unelma-ammatti, jos ajattelee sitä suhteessa Semmareihin. Niissä on paljon samankaltaisuutta ja ne ovat loistavia vastapainoja toisilleen.
Mun tapa tehdä töitä on, vaikka se sana on jo kärsinyt inflaation, yhteisöllinen. Teen koulussa samalla tavalla töitä kuin Semmareissa. Tykkään järjestää paljon erilaisia tapahtumia. Meidän koulussa esimerkiksi vietettiin juuri Nenäpäivää, jossa koulun bändit pääsivät esiintymään.
Kuoro on vaikuttanut minuun kaikkien kuorolaisten kautta: opettanut kuuntelemaan erilaisia mielipiteitä – ei ole vain yhtä totuutta. Totta kai se on opettanut myös musiikillisesti paljon.
Lisäksi se on opettanut paljon ryhmän voimasta: mikä valtava voima on erilaisissa ihmisissä, kun ne puhaltavat yhteen hiileen.”

Juha Korhonen
toimittaja(at)jyy.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.