Moderni maailma. Kaikki on hyvin, ruokaa on, terveyttä hoidetaan ja viihdettäkin piisaa. Miksi jokin muu olisi parempaa? Nuo kolme yltäkylläisyyden asiaa ovat useimmin totta aina niin halveksituille länsimaille.

Suuri osa ihmisiä kuitenkin elää kurjemmin ja huomattavasti työntäyteisemmin. Vaikka tämä on iänikuinen aihe, niin usein unohdettu painokohta siinä on, että kolmannessa maailmassa elävät tekevät huomattavasti enemmän töitä.

Statistiikka työajan käytöstä on muutenkin omituinen: vähiten töitä OECD-maista tekevät tuottavuudestaan tunnetut saksalaiset, kun taas eniten jonkin presidentinkin laiskaksi haukkumat meksikolaiset. OECD-maat eivät kata kuitenkaan pahimpia hikipajamaita, kuten Kiinaa.

No miten tähän on päädytty? Hikipajat ovat olemassa, koska niissä maissa, joissa niitä on, on matala elintaso ja kapitalismi riistää.

Jos otetaan kuitenkin erilainen lähestymistapa, niin kaiken syynähän on maatalouden aloittaminen. Siis se, että metsästäjä-keräilijä nyt vain jostain keksi asettua aloilleen, kammeta itsensä kuokkimaan maata ja alkoi harjoittaa perin luonnotonta toimintaa.

Tykit, taudit ja teräs -kirjan kirjoittaja Jared Diamond väittää maatalouden aloittamista historian pahimmaksi virheeksi. Samaa on väittänyt Sapiens-kirjan kirjoittaja Yuval Noah Harari.

Ajatus siitä, että metsästäjä-keräilijöillä olivat asiat paremmin kuin meillä, menee vastoin kaikkea järkeä. Vasta luettuani molemmat kirjat ajatuksella ja meditoituani asian kanssa perinpohjaisesti, voin ymmärtää, mistä väite kumpuaa.

Hararin mukaan nykyinen keskiverto ihminen on hikipajassa työskentelevä kiinalainen. Hän herää aamulla, menee kymmeneksi tunniksi kurjaan työhön ja tulee kotiin saastuneita ja likaisia kujia pitkin tiskatakseen ja pestäkseen pyykit.

Vastakohtana samalla paikalla 30 000 vuotta sitten kiinalainen metsästäjä-keräilijä eli vapaasti luonnossa, söi paljon erilaisia ruokia, teki töitä noin kuusi tuntia päivässä, nautti toveriensa seurasta ja oli hyvin terve.

Okei, tämä on todella ankea kuvaus siitä, mitä nykyelämä onkaan, mutta siinä on pointtinsa. Tietenkin metsästäjä-keräilijä kärsi vaaroista enemmän ja tappaminenkin oli yleisempää, mutta sairauksia heillä oli vähemmän.

Maatalouden syntyä ei voi perua, mutta mitä tästä voi oppia? Varmaan sen, että sosiaalisuus ja elämän pitäminen yksinkertaisena on tärkeää.

Ja että asioiden kulkusuuntaan voi harvoin vaikuttaa – pitää keskittyä nykyhetkeen. Kaikenlaisen stressin keskellä voi ajatus yksinkertaisesta elämästä kylässä keskellä luontoa tuntua houkuttelevalta.