Ei hakutuloksia.

Aallon kirous

Yliopiston L-rakennuksen ensi syksylle suunniteltu remontti hätistää opiskelijat ja kuntoilijat muihin tiloihin.
Yliopiston L-rakennuksen ensi syksylle suunniteltu remontti hätistää opiskelijat ja kuntoilijat muihin tiloihin.

Kiperät portaat, kylppärin kaakelit, suojelumääräykset, silkka rumuus ja sisäilmaongelmat. Mutta eihän Alvar Aaltoa saa kritisoida.

En tahtoisi laskea kaupungin yleistä mielialaa, mutta ilmoitan heti alkuun, etten ole koskaan tajunnut, mikä Alvar Aallossa on niin hirveän hienoa. Suomen palvotuimman arkkitehdin ”pelkistetyt linjat” näyttävät minun silmiini tylyiltä betonilaatikoilta. ”Hienostuneessa suunnittelussa” yhdistyvät puiset säleiköt ja kylppärin seiniin viittaavat kaakelit.
Aalto edusti funktionalismia, jonka ydinsana on käyttökelpoisuus. Kuinka käyttäjäystävällisiä ovat yliopiston päärakennuksen pikkuvessat, jonne kavutaan ahtaita portaita, tavarakuorman kanssa takaperin?
Toinen Aallon ansioksi laskettu piirre on luonnonvalon käyttö. Mutta esimerkiksi liikuntarakennuksessa on minusta hämärää, eikä Valtiontalon julkisivussa ole kuin muutama akkuna. Aaltoa on ylistetty myös siitä, että rakennukset sulautuvat kauniisti luontoon. Kuten vaikka Viitatorni, Viitaniemen 13-kerroksinen torahammas?

Suurin ongelma lienee rakennusten jatkuva korjaustarve. Yliopiston päärakennukselle on tehty tällä vuosituhannella jo kaksi peruskorjausta muun muassa sisäilmaongelmien takia. Seuraavaksi remonttiin on joutumassa Liikunnan rakennus Seminaarinmäen kampuksella – samoista syistä.
Yliopiston kiinteistöpäällikkö Esko Korhonen myöntää, että suurin osa talojen ongelmista on rakenteellisia, eli virheet on tehty jo suunnittelussa ja rakentamisessa.
Pannaanko Aallon pää pallille?
”Eihän Alvaria passaa syyttää”, Korhonen hymyilee ja lisää puoliääneen, että mieli kyllä tekisi.
Tavallisin Aallon puolustus on se, että hän oli arkkitehti, ei teknikko.
”Aalto oli taiteilija, visionääri”, sanoo Alvar Aalto -seuran puheenjohtaja Kalevi Olin.
”Hänen ratkaisunsa olivat niin vaativia, ettei sen ajan rakennustekniikka taipunut siihen.”
Kai hyvä arkkitehti osaa ottaa tekniikan rajat huomioon?
”No, rakennusvalvonnan pitäisi olla parempaa kuin se on”, Olin arvelee.
Ehkäpä jollain rakennusmiehellä kävi mielessä, että Liikunnan pesuhuoneissa veden pitäisi virrata viemäriin päin.
Ei vain kehdattu sanoa, kun kyseessä oli Alvar Aallon design.

Aallon rakennukset ovat suojelukohteita, joten kaikkiin muutoksiin pitää kysyä Museoviraston lupa. Lupien käsittely pidentää töitä usein kuukausilla.
Museotaloja tai ei, uusia rakennusmääräyksiä ei voi sivuuttaa. Vuonna 2002 päätettiin viimein huomioida liikuntarajoitteiset ja rakentaa hissi yliopiston päärakennukseen.
Hissin paikan sopiminen oli Korhosen mukaan ”tosi hankalaa”. Eikä se kyllä ylös asti kulje.
Myöskään langattoman verkon tukiasemia ei suojelukohteissa sovi tökätä minne vain. Siksi langaton ei aina toimi yliopistolla jouhevasti.
Onko Aalto yliopistolle siis siunaus vai kirous? Korhonen kiemurtelee.
”Kokonaisuudessaan Aalto on ollut siunaus. Hän on tehnyt Jyväskylää tunnetuksi. Mutta joskus rakennusten kunnossapitäjää ja rakentajaa taitaa harmittaa”, hän muotoilee.
Korhonen kiiruhtaa lisäämään, että jotkin rakennusten ongelmista johtuvat huonosta kunnossapidosta, eivät Aallosta. Ja joskus pitää vain tehdä normaali peruskorjaus ja päivittää tekniikka, kuten Philologicassa parin vuoden päästä ja ylioppilastalo Ilokivessä noin viiden vuoden päästä.

Kiinteistöpäällikkö paljastaa, että hänenkin on pitänyt opetella arvostamaan Aaltoa sen sijaan, että tuijottaisi aina vikoja ja puutteita. Otetaanpa sitten Aallon pää pois pallilta ja silmä käteen.
Kyllä yliopiston päärakennus aaltoilee kauniisti. Aula on valoisa ja täynnä kiinnostavia yksityiskohtia. Käyn vessassa kaksi kertaa eikä siellä ole edes jonoa.
Lyhdyssä ja Lozzissa on isot ikkunat. P-rakennus on ihan tavallinen. Ei merkintöjä.
Liikunnan kauneus on vaikeampi pala.
”Se sitoo kampuksen urheilualueeseen ja kaupunkiin, kun se ei olekaan punainen vaan vaalea. Aulassa on ainutlaatuista marmoria, pilareita ja siinä on vahtimestarin koppi, se on lasia. Ylös lähtee kauniit portaat. Kun kääntyy ympäri, siinä onkin kahvio”, Kalevi Olin kuvailee innostuneena.
Kokeillaan. Vaalea rakennus, aulassa pilareita, lasinen koppi, portaat, ympäri, ja siinä on kahvio.
Ei oikein vakuuta. Ja Valtiontalo on minusta edelleen kaupungin rumin mörskä.
Olin myöntää, ettei kaikki mestarin kädestä tullut ole aina mestarillista. Hyvä, vain tuon halusinkin kuulla.

Noora Mattila

Lue lisää: Liikuntarakennus remonttiin luultavasti ensi syksynä.

  1. Hannu H.

    Noora Mattilalle kiitos loistavasta artikkelista! Mielestäni Alvar Aallon arkkitehtuuria pitää saada ja tulee arvostella. Rakennukset, joiden vikoja käsitellään kritiikittömästi kuin pyhiä lehmiä ei varmaankaan ollut myöskään arkkitehti Aallon toive. Rakennusten arvokkuus ei varmasti kärsisi, vaikka Aallon kätten jälkeä jälkikäteen paranneltaisiin, mikäli rakennuksia ei haluta täysin museoida vaan ne halutaan pitää edelleen käytössä. Suojelusta johtuva langattoman verkon puute esim. Philologicalla asettaa Seminaarinmäen humanistit eri asemaan kuin muiden tiedekuntien opiskelijat Mattilanniemessä ja Ylistöllä.

    Näin alkutalven aikoihin muistutan kampuksella liikkujia kiinnittämään huomiota Philologica-rakennuksen avoimien ovien päiviin. Pieni lumikerros, joka jää kynnyksettömän oven väliin kiilaksi lämmittää kampus-alueen harakoita mutta käy ympäristölle ja yhteiskunnalle kalliiksi – katsotaan siis, että ovi perässä meni kiinni!

    Toinen Alvar Aaltoon liittyvä asia on se, että hänen suunnittelemia tiloja käytetään eri tavoin kuin hän suunnitteli. Tästä aiheutuu luonnollisesti ongelmia. Kukaan päärakennuksen C1-juhlasalissa pääsykokeensa tehnyt tai yleisenä tenttipäivänä puualusta leuan alla polvet koukussa, selkä kyyryssä Aallon Arkkitehtuuriin tutustunut ei varmaankaan osaa arvosta asiaa. Asiaa aikaisemmin Alvar Aalto-museolta tiedustelleena, sain käsityksen, että kyseinen sali on ylätasannettaan lukuunottamatta tarkoitettu juhlasalikäyttöön. Siksi olisikin mielestäni mielekästä, että sali palautettaisiin alkuperäiseen tehtäväänsä ja tentit siirrettäisiin jonnekin kampuksen muuhun/muihin nykaikaisempiin saleihin, joissa opiskelijan ergonomia olisi edes hieman parempi. Näissäkin asioissa olisi varaa ottaa mallia länsinaapurista ja esim. Uumajasta, jossa tenttejä varten on omat suuret salinsa. Kustannustehokkuuttakin on ajateltu – muutama valvoja voi pitää silmällä isoa määrää tenttijöitä. Samassa tilassa on tämän vuoksi läpinäkyvä tupakkakoppi sekä wc-t, joita saa käyttää ilman kännykkää ja laukkua. Tuolien hyvästä ergonomiasta puhumattakaan.

    Alvar Aallon henkilön kunnioitus on oikein ja aiheellista, rakennusarkkitehtuurin kunnioitukselle sen sijaan on saatava järkevät rajat, kritiikittömyys ja ongelmien korjaamattomuus eivät varmaankaan ole kenenkään etu!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. Miika H.

    Täytyy todeta tuosta P-rakennuksen remontista, että onhan se ollut tulossa jo viimeiset 5 vuotta ”parin vuoden päästä”.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.