Ei hakutuloksia.

Teksti Tuomas Kokko

Hauskuuttaja

Räppäri Kortepohjassa. Kuva: Perttu Puranen

Räppäri Pyry Jaala opiskelee opettajaksi Jyväskylän yliopistossa. Hän julkaisi hiljattain toisen soololevynsä Are-artistinimellä.

Are on karikatyyri, kärjistetty versio minusta. Tietysti se on pääpiirteissään samanlainen kuin minä, mutta liioiteltu ja äärimmäisyyksiin viety.

Aren jutut on mietitty hauskuuttamisen kannalta, eivät ne ole suoraan minun omia mielipiteitäni. Se on pääasia, että ne ovat edes jollain tavalla hauskoja. Jos en suhtautuisi itseironisesti asioihin, niin olisin varmasti tullut jo hulluksi. Minä vain olen sellainen tyyppi, jolle sattuu kaikenlaista.

Olin varmaan viidennellä tai kuudennella luokalla, kun kaverini soitti minulle räppiä. En hirveästi ymmärtänyt englantia, mutta tunnistin kappaleista kuitenkin kaikki kirosanat. Olin siihen saakka kuunnellut vain musiikkia, joka soi radiossa, eikä siinä kiroiltu niin paljon. Räpin mystinen maailma kiinnosti, koska meininki oli selkeästi räävitöntä.

Räppi oli minulle aikoinaan myös musiikkityyli, joka tarjosi mahdollisuuden itseilmaisuun, koska en kuitenkaan osannut laulaa. Myös sanallinen ulosanti on aina ollut minulle asia, jossa on kokenut pärjäävänsä ja josta on tykännyt.

Aluksi kirjoitin riimejä englanniksi. Minä vain imitoin artisteja, joita itse kuuntelin. Huomasin jossain vaiheessa, että en vain osaa englantia tarpeeksi ja päätin kokeilla suomeksi kirjoittamista. Se tuntui paljon paremmalta. Suomeksi saattoi ilmaista itseään helpommin. Kaverini poltti minulle Kemmurun cd:n. Sitä tuli aikoinaan kuunneltua ihan hulluna. Olen yhä myös Seremoniamestarin fani.

 

Viime vuosina olen koettanut suhtautua musiikin tekemiseen aikaisempaa vakavammin. Olen alkanut ajatella, että voin keskittyä tiettyihin osa-alueisiin ja kehittää itseäni. Aiemmin musiikin tekeminen oli vain sitä, että kirjoitti silloin, kun tunsi olevansa jollain tavalla inspiroitunut. Silloin mietti vain, ovatko yksittäiset riimit hauskoja vai eivät. Nyt musiikki on minulle asia, jossa yritän kehittyä tietoisesti.

Nuoriso vääntää räppiä aktiivisesti Jyväskylässä. En tiedä, kuinka kaupunkiin on kehittynyt sellainen meininki. Ei saa missään nimessä unohtaa Ossi Valpiota, joka on järjestänyt kaupungissa tapahtumia jo pitkään. Valpio on omalla aktiivisuudellaan mahdollistanut sen, että nuoret ovat päässeet esiintymään ja räppäämään. Sillä tavalla Jyväskylä eroaa muista kaupungeista. Täällä on päässyt helposti esiintymään ja sitä kautta kehittymään musiikintekijänä.

Aloitin opintoni Jyväskylän yliopistossa vuonna 2008. Olen luokanopettajakoulutuksessa. Hain aikoinaan moneen paikkaan, mutta valitsin yliopiston.

Olen ajatellut, että haluan olla töissä lasten tai nuorten parissa. Koen olevani ihminen, joka ei pärjää ainakaan missään liike-elämässä, vaan nimenomaan ihmisten kanssa hommaileminen on se minun juttuni.

 

Are: Raaka ja leikkaamaton (KPC Records)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.