Ei hakutuloksia.

Teksti ja kuvat Jaana Kangas

Suomalaiset juovat kolmessa vuorossa – Kiersimme baareja aamusta yöhön

Alkoholi on yhtäältä niin ihana aine, mutta toisaalta aiheuttaa paljon ongelmia. Jylkkärin toimittaja kiersi eräänä torstaina aamusta aamuyöhön jyväskyläläisiä baareja ja tutustui suomalaiseen alkoholikulttuuriin.

Kello on 9.08 huhtikuisena torstaiaamuna, kun astun sisälle Pommiin. Legendaariseen aamubaariin on ehtinyt jo kolme asiakasta, vaikka baari on ollut alle kymmenen minuuttia auki.

Tiskillä on turkoosiin takkiin, farkkuihin ja Keskisuomalaisen lippikseen pukeutunut vanhempi mies tilaamassa Jaloviinaa. Kaksi muuta asiakasta istuvat pyöreän pöydän ääressä. Nuoremmalla miehellä on oluttuoppi, nainen juo kahvia.

Tilaan siiderin. Se tuntuu syntiseltä. Baarimikon katse ja koko olemus tuntuu syyllistävältä. Mikä sinussa on vikana, kun juot tähän aikaan? Oletko epäonnistunut elämässäsi? Menisit sinäkin töihin. Ja niin edelleen.

Haluaisin selitellä, mutta tyydyn vain maksamaan juomani ja pyydän lupaa istua muiden aamuvirkkujen pöytään. 63-vuotias Hanski, 40-vuotias Jani ja Mira kehottavat painamaan puuta.

En mää anna itseni juua, jos mää en tee mitään järkevää.

Jutustelemme silmälaseista, Tiimarin konkurssista, lukihäiriöstä ja keskittymisvaikeuksista. Suomen eri murteista, Helsingin ihmispaljoudesta, koirista, naisten oikeuksista. Alkoholista ja alkoholismista.

”Sitä voi itelleen valehella, että ei oo alkoholisti. Mulle se on vähän niinku ajantappo. Kun mitään muuta ei keksi, niin lähtee kaljalle”, Hanski sanoo.

”Kyl mää teen paljon muutakin. Ja sitten palkitsen itteni jos mää oon tehny jotain, niin nyt saa ottaa yhden oluen, tai toisenkin. En mää anna itseni juua, jos mää en tee mitään järkevää. Vasta sitten, jos on jotain saanu aikaseksi”, Jani kertoo.

Korpilahtelainen Hanski on Jyväskylässä katsomassa 84-vuotiasta äitiään, joka kotiutui juuri sairaalasta. Hanskin piti lähteä kotiin jo muutama päivä sitten, mutta lähtö on viivästynyt, kun hän ei ole ollut ajokunnossa.

”Tänäänki ku siellä äitillä olin niin mää vein koiran pihalle ja mää katoin että se nukkuu siellä. Sitten mää aattelin kaheksan aikaan, että nyt mää karkaan perkele, mutta ei vielä ykskään kapakka ollu kato auki, niin mää kävelin rinkiä tuolla kaupungilla”, Hanski sanoo ja pyörittelee jallulasia käsissään.

”Kyllähän mää tiesin mihin se johtaa, että en mää tuota tänäänkään oo ajokunnossa.”

”Tänäänkään”, Jani sanoo.

”Tänäänkään”, Hanski vahvistaa.

Tuula ja Reijo saapuivat Pommiin kymmenen aikaan aamulla. Reijo käyttää alkoholia täyttämään elämän tyhjyyttä. Tuula puolestaan juo saadakseen krapulan ja tunteakseen kärsimystä.

Suomalaisten juominen voidaan karkeasti jakaa kolmeen vuoroon. Aamuvuoro on niin kutsutuille ammattilaisille ja aamukorjaajille, jotka tulevat jatkamaan alkanutta putkea tai loiventamaan edellisen illan aiheuttamaa krapulaa.

Iltapäivällä baareihin ilmestyvät päivävuorolaiset, jotka tulevat ravintolaan työpäivän jälkeen yksille tai välikaljalle kaupungilla asioinnin yhteydessä. Iltavuoro on sitten biletysjuomista, viihteellä olemista. Se on muita vuoroja humalahakuisempaa ja jatkuu parhaimmillaan aamuyön tunneille.

Aamuvuoron ensimmäinen tunti on Pommissa torstaina hiljainen. Vuoropäällikkö Teemu Ahonen kertoo, että vielä viisi vuotta sitten porukkaa kävi enemmän aamuisin. Alkoholin verotus on vienyt asiakaskuntaa.

”Porukalla ei enää ole niin paljon rahaa. Aika vakikasvot ovat aamusta, viikolla enemmän kahvittelijaa ja viikonloppuna aamukorjaajaa”, Ahonen sanoo.

Kun Pommi, nykyään Explosive Bar, perustettiin vuonna 1995, se oli baarin verkkosivuilta löytyvän historiikin mukaan paikka, josta “aamun sankarit saivat keskiketterää ja suojaa sateelta tai auringolta aikaisin aamulla.”

”Eli tapa saada juopot pois kadulta ja puistoista aamuisin”, Ahonen kääntää.

Arja Koriseva on ollut vuosia Teemun salarakas.

Olen lähdössä Pommista lounaalle, kun pöytäseurueeseen kuulunut, “aitoja ihmisiä” baariin tapaamaan tullut paikallinen yrittäjä kysyy, voiko seuraan lyöttäytyä. Hän haluaa välttämättä tarjota minulle lounaan Bella Romassa, vaikka ei itse syö mitään.

Lounaalla mies namedroppailee julkkiksia, joiden kanssa hän on ollut ryyppäämässä. Mika Kallio, Matti Nykänen, JVG:n Jare ja VilleGalle

”Ne jätkät osaa bailata. Ei niiden perässä pysy”, hän toteaa JVG:n parivaljakosta.

Hän kertoo tavanneensa myös suomalaisen kiekkolegendan Teemu Selänteen, jota hän kehuu fiksuksi ja mukavaksi mieheksi. Pian puhe kääntyy Selänteen naissuhteisiin.

”Luuletko, että Teemu on uskollinen Sirpalle? Arja Koriseva on ollut vuosia Teemun salarakas. Teemu käy aina Arjan luona Jyväskylässä käydessään. Ihme, että ovat onnistuneet pitämään sen salassa.”

Dubaissa hän puolestaan tutustui peiteoperaatioissa maailmalla toimivaan poliisiin, jonka tehtävänä on soluttautua kansainvälisiin rikollisryhmiin, joiden toiminta ulottuu myös Suomeen. Näin saadaan kiinni niin sanottuja isoja kihoja pikkurötöstelijöiden sijaan.

Juttujen taso lähentelee uskomatonta, mutta mies väittää kaiken olevan täysin totta.

Muutamaa ananassiideriä myöhemmin hän tiedustelee seksuaalista suuntautumistani, kehuu ulkonäköäni ja toteaa, että minua pitäisi panna kunnolla.

Ninnin (vas.) ja Ainon mielestä Suomessa tuomitaan herkästi alkoholin käyttäminen päivällä. Sivistyneessä päiväkaljoittelussa ei heidän mielestään ole mitään väärää.

Ensimmäiset päivävuorolaiset ovat jo saapuneet Harry’siin nauttimaan palkintoaan arkisesta aherruksesta. Asiakaskunta on Pommin tapaan miesvoittoista, mutta muuten yhtäläisyyksiä on vähän. Yhdellä sanalla sanoen asiakaskunta on keskiluokkaisempaa.

Kämppikset Ninni, 18, ja Aino, 20, ovat tulleet Harry’siin avaamaan terassikauden ja nauttimaan pari olutta vapaapäivän kunniaksi.

”Tämä on tällaista fiilistelyä. Päivällä jos mennään, niin ei viitti humalaan asti juoda.”

Ninnin ja Ainon mielestä päivällä juominen, vaikka se jäisi vain siihen yhteen, on Suomessa edelleen tabu.

”Suomessa ajatellaan, että kaikki, jotka juo päivällä, on alkoholisteja ja siksi se tuomitaan helposti”, Aino pohtii.

Tunne siitä, että päivällä juominen on sopimatonta, kuuluu juomisen kulttuuriseen säätelyyn, suomalaisten biletystä ja juomista tutkinut Antti Maunu selittää. Perinteisessä ajatusmallissa alkoholi uhkaa arkea, perhe-elämää ja työntekoa eli kaikkea sitä, mitä elämässä on tavattu pitää oikeasti tärkeänä.

”Alkoholin tuominen arkeen on tuomittavaa, vaikka se olisi vain yksi siideri. Tilanne ja ympäristö on väärä.”

Siiderin voi nauttia ilman huonoa omaatuntoa ja muiden tuomitsevia katseita arjen reuna-alueilla: töiden jälkeen, viikonloppuna, juhlapyhinä, matinean väliajalla, rokkikeikalla. Mutta kun alkoholi valuu arkeen, punainen varoituslamppu syttyy heti.

Raittius herättää nykyään enemmän kummastusta kuin juominen.

Maunun mielestä on täysi myytti, että suomalainen alkoholikulttuuri olisi humalahakuista ja sivistymätöntä. Ennemminkin suomalaisten juomatapoja voisi kuvailla monipuolisiksi, rikkaiksi ja joustaviksi.

”Juomiskulttuuria on järkevä jäsentää juomistilanteiden kulttuurina. Mikä on se tilanne, käyttötavat ja motiivit, miksi alkoholia juodaan.”

Miksi suomalaiset sitten juovat? Maunun mukaan suomalaisten juomiselle on kahdenlaisia motiiveja: sosiaalisia ja yksilöllisiä.

Yhtäältä suomalaiset juovat kohdatakseen helpommin muita ihmisiä. Yhteiseen hauskanpitoon kuuluu suomalaisessa kulttuurissa alkoholi, ja sillä tavalla juomiseen myös sosiaalistutaan. Raittius herättää nykyään enemmän kummastusta kuin juominen.

Vanhemmiten biletysjuominen vähenee ja tilalle tulevat yksilölliset motiivit. Alkoholia käytetään omien mielialojen ja mielentilojen voiteluun, pehmentämään arkea ja tuomaan siihen luksusta. Tarkoitus ei ole päihtyä, vaan kyseessä on Maunun pienjuomiseksi nimittämä alkoholinkäyttö.

Alkoholisteille – ja toisinaan muillekin – juominen on tyhjyyden täyttämistä. Pulloon tartutaan, jotta tyhjyyden ja ulkopuolisuuden keinoista päästäisiin eroon.

”Mikä johtaa harhaan on se, että tyhjyys täyttyisi alkoholilla. Hyvä fiilis ei johdu siitä aineesta vaan toisista ihmisistä”, Maunu toteaa.

Suomessa voi juoda suuria määriä ilman, että kukaan tulee siitä huomauttamaan.

Päivävuoro on vaihtumassa iltavuoroksi, kun saavun Ylä-Ruthille seitsemän jälkeen illalla. Häppäri on houkutellut ravintolaan jonkin verran porukkaa, mutta tilaa on silti runsaasti. Tiskillä baarimikko huomauttaa asiakkaille, että nyt kannattaa ottaa vielä halvempaa hanaolutta ja seuraavalla kierroksella sitten laadukkaampia virvokkeita.

Tunnelma baarissa on rauhallinen. Ihmiset ovat omissa oloissaan, lukevat lehtiä ja työskentelevät tietokoneillaan. Synttäriseurue räpsii pienellä pokkarikameralla toisistaan kuvia.

Hieman ennen yhdeksää näen, kun Hanski kävelee Ylä-Ruthille. Hän tilaa tiskiltä paukun – todennäköisesti jälleen Jaloviinaa – ja menee tupakalle. Kymmenen minuuttia myöhemmin hän kävelee hoiperrellen ulos ravintolasta. Missähän hän on ollut koko tämän ajan? Epäilen, ettei hän ole ajokunnossa huomennakaan.

Jussi-Petteri Peräinen tuulettaa bingovoittoaan Ylä-Ruthilla. Kymmenen euron lahjakortti lämmittää ahkeran bingoajan mieltä. Erilaisilla kisoilla ja visoilla yritetään houkutella kansa ravintolaan jo alkuillasta.

Virallinen näkemys Suomessa on, että ihmiset pitäisi saada humaltumaan kotisohvilta ravintolaan. Kotona juominen on epäsosiaalista, ravintolassa asiakkaista pidetään huolta ja juominen tapahtuu valvotuissa oloissa.

THL:n alkoholitutkija Esa Österberg kertoo usein miettineensä, onko kotijuominen oikeasti pahempi vaihtoehto kuin ravintolajuominen.

”Kyllä ihmiset näyttäisivät humaltuvan enemmän ravintolaympäristössä. Se tarkoittaa sitä, että kun lähdetään ravintolaan, niin tarkoitus on humaltua. Kotona se ei välttämättä ole tavoitteena”, Österberg pohtii.

Koti nähdään paikkana, jossa ei ole kontrollia. Österbergin mielestä ravintoloissakin sääntely on suhteellisen lievää.

”En ole pitkään aikaan kokeillut, kuinka paljon siellä voi juoda ennen kuin heitetään pihalle tai kieltäydytään tarjoilemasta, mutta yleisesti ottaen Suomessa voi juoda suuria määriä ilman, että kukaan tulee siitä huomauttamaan.”

Myös Antti Maunun tutkimusten mukaan humalaa siedetään hyvin varsinkin ravintoloissa, joissa se on odotusten mukaista.

Meillä ei ollu mitään tekemistä, niin ajateltiin sitten lähteä baariin.

Vaikka alkoholinkäyttö on viime vuosikymmeninä levinnyt arkisempiin tilanteisiin, suomalaisten juominen keskittyy edelleen viikonloppuun. Eniten suomalaisia on lasin ääressä lauantai-iltana yhdeksän aikaan. Silloin alkoholia nauttii noin 900 000 suomalaista.

Eron arkena ja viikonloppuna tapahtuvan juhlimisen välillä näkee selvimmin, kun käy keskellä viikkoa yökerhossa. Torstai-iltana Freetimen tanssilattialla on väljää, eikä tiskillekään joudu jonottamaan. Paras indikaattori on kuitenkin karaokejono: ruuhkaa ei ole, sillä samat henkilöt laulavat koko ajan.

Viikolla yökerhoissa on hiljaisempaa. Tanssilattialla on tilaa ja karaokea pääsee laulamaan jonottamatta.

Freetimessa tapaan uudestaan Ainon ja Ninnin. He päätyivät sittenkin viihteelle, vaikka päiväkaljojen piti jäädä vain päiväkaljoiksi.

”Meillä ei ollu mitään tekemistä, niin ajateltiin sitten lähteä baariin”, he nauravat.

Aino ja Ninni kertovat juhlivansa lähes joka viikonloppu. On synttäreitä, tupareita ja muita tapahtumia, joiden vuoksi tulee lähdettyä ulos. Aino tosin on sitä mieltä, että viikolla yökerhossa käyminen on usein paljon hauskempaa kuin viikonloppuna.

”Torstai on uusi pääpäivä. Nytkin täällä on ihan mukavasti porukkaa. Viikolla tulee otettua enemmän kontaktia entuudestaan tuntemattomiin ihmisiin.”

Spontaanista baarireissusta huolimatta Aino ja Ninni löytävät nopeasti tuttuja kasvoja muiden asiakkaiden joukosta. Toivotan heille hauskaa iltaa ja siirryn pöydän ääreen aistimaan tunnelmaa.

Kauaa en ehdi yksin seisoskella, kun kaksi miestä tulee minulle juttelemaan.

”Kenen kanssa oot täällä”, toinen kysyy.

”Ihan yksin olen”, vastaan, mutta miehet eivät usko minua. Seuraavaksi he haluavat tietää, onko minulla poikaystävää, ja kun vastaan kieltävästi, he pyytävät minua liittymään heidän seuraansa. Kieltäydyn kohteliaasti.

Toinen miehistä on liponut kieltään koko keskustelun ajan.

Mä haluan juoda itselleni hirveän krapulan, et saan tuntea, miltä kärsimys tuntuu.

Kello lähestyy puolta kolmea. Pilkkuun olisi vielä tunti aikaa, mutta väsymys alkaa painaa liikaa ja päätän lähteä kotiin. Vaikka koko päivän baarissa viettäminen voi kuulostaa hauskalta, se on loppujen lopuksi aika raskasta.

Eniten nautin aamun ensimmäisistä tunneista Pommissa, jossa oli helpointa mennä tuntemattomien pöytään istumaan. Pommiin tultiin ehkä yksinään, mutta siellä ei tarvinnut olla yksin.

Pommissa myös kuulin päivän erikoisimman perustelun omalle juomiselle. Tuula, 56, kertoo juovansa krapulan takia.

”Mä haluan juoda itselleni hirveän krapulan, et saan tuntea, miltä kärsimys tuntuu.”

Alkoholin kummallisuus ja ongelmallisuus piilee siinä, että se on yhtä aikaa niin hyvä ja niin paha. Nousuhumalan euforia, estoista vapautuminen ja juomisen sosiaalisuus tekevät alkoholista ihanan. Kääntöpuolella on fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen riippuvuus, joka voi satuttaa niin käyttäjää itseään kuin hänen läheisiäänkin.

Enkeli ja paholainen istuvat aina pullon molemmilla puolilla.

  1. Osmo Vilppula

    Ilmeisesti kirjoittajalla on huonoja kokemuksia alkoholista. Artikkelin aihe on erittäin suuntautunut eikä täytä perinteisen tutkivan journalismin määritteitä, vaan on enemmänkin mielipidekirjoitus, mahdollisesti kolumni.
    Onko kirjoittajalla yhteys julkisrahoitteisiin instansseihin ? Kuka rahoittaa tämän kirjoituksen ? Onko tämä kirjoitus maksettu ”verorahoilla” ?

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *