Ei hakutuloksia.

Teksti Kiira Kolehmainen

Arvio: Pekko Käppi & K:H:H:L – Matilda

Pääkallonkuvia jouhikossa

Arvio: Pekko Käppi & K:H:H:L: Matilda (Svart Records)

Pekko Käppi & Kuolleitten Hillittömäin Hevoisten Luut -kokoonpanon toinen albumi jatkaa omintakeisella skandinaavisen voodoo-musiikin polullaan.

Levyä riivaa uteliaisuus, joka ei pääty pelkoon eikä mielen luonnollisiin rajoihin. Tämä on musiikkia rituaaleihin ja mäntymetsien keskeltä löytyvien kerrostalojen moderniin noituuteen.

Nopeatempoisemmissa kappaleissa on irvokas groove, kuin jotakin kiellettyä tapahtuisi. Tunnelma vaihtelee painostavasta kepeään, kun äänimaailma ja sanoitukset luovat kontrastia toisilleen.

Ehkä ajan käsite ja todellisuus muutenkin vääristyvät Matildaa kuunnellessa. Mietin suoalueen edustalla kyyristelevien harvojen katajien vierelle kyhättyä lavaa, jota padoissa palava turve valaisee.

Siellä Väinämöistä muistuttavat hahmot pitävät salaista messua noidutun jouhikon soidessa lavalla kuin huomista ei olisi. Ville Pirisen kansikuvataide sinetöi pakanallisen paketin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.