Ei hakutuloksia.

Teksti Sini Lemmetty Kuvat Jaana Kangas ja Aleksanteri Pikkarainen

Suomen metsät biotalouden hampaissa

Äänekoskelle nousevaa biotuotetehdasta pidetään tärkeänä suunnannäyttäjänä Suomen biotaloudelle. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että biotaloudessa on vielä toistaiseksi kyse samasta vanhasta sellusta – metsäluonnon kustannuksella.

Massiivinen. Se tulee ensimmäisenä mieleen, kun katselee Äänekosken vanhan sellutehtaan viereen nousevaa biotuotetehdasta. Tehtaan piipulla on korkeutta 120 metriä. Se on noin kaksi ja puoli kertaa korkeampi kuin Horisontti-tornitalo Jyväskylän Lutakossa.

Kohtalaisen massiivisia tulevat olemaan myös hakkuut Suomen metsissä sen jälkeen, kun Äänekosken uuden tehtaan toiminta pyörähtää tosissaan käyntiin tämän vuoden loppupuolella – valtakunnallisten biotaloustavoitteiden etulinjassa.

Luonnonsuojelijat ja ekologian tutkijat ovat esittäneet huolensa biotalousbuumin vaatimista puunhakkuista. Miksi he ovat tilanteesta niin huolissaan? Ja tulisiko meidän muidenkin olla?

 

Metsien lisäkäyttöä ajaa eteenpäin Suomen biotalousstrategia vuodelta 2014. Sen laatimiseen osallistuivat ministeriöt, Teknologian tutkimuskeskus VTT ja Sitra. Strategiassa todetaan, että luonnonvaroja käytetään liikaa, ilmasto on lämpenemässä päästöjen vuoksi ja ekosysteemit – joista me ihmisetkin olemme riippuvaisia – uhkaavat heikentyä. Siksi tarvitsemme biotaloutta eli uusiutuvien luonnonvarojen käyttämistä sekä jätevirtojen tehokkaampaa kierrättämistä.

Strategian mukaan Suomi pyrkii vastaamaan ekologisiin haasteisiin hyödyntämällä ”runsaita metsävaroja”. Samalla kohennetaan vientiä ja luodaan paljon kaivattuja työpaikkoja.

Strategiassa tähdennetään, että on tärkeää ”saada nopeasti aikaan” uutta biotaloustoimintaa. Siksi ”on varmistettava, että EU:n lainsäädännöllä tai muilla kansainvälisillä päätöksillä ei estetä, vaan edistetään biomassojemme käyttöä”.

Äänekosken biotuotetehtaan rakennustyöt ovat käynnissä. Koekäyttö on jo aloitettu, ja tehtaan on määrä käynnistyä vielä tämän vuoden aikana.

Suomen valtio haluaa siis laittaa biotalouden tallan pohjaan lähes hinnalla millä hyvänsä. Yksi keskeinen toimija tässä on Äänekoskelle parhaillaan nouseva biotuotetehdas, joka on Metsä Group -konserniin kuuluvan Metsä Fibren silmäterä.

Tehtaan investointisuunnitelma julkistettiin huhtikuussa 2014. Toukokuussa alkoi tehtaan ympäristövaikutusten arviointi (YVA) ja ympäristöluvan hankinta. Samassa kuussa julkistettiin myös Suomen biotalousstrategia. Ikään kuin strategian periaatteita noudattaen tehtaan YVA-menettelyä ”sujuvoitettiin” pilottiluonteisesti. Koko YVA-menettely oli ohi alle puolessa vuodessa. Yleensä menettelyyn menee 12–15 kuukautta, lyhimmillään 7–9 kuukautta.

Alusta lähtien poliitikot ja tehtaan edustajat hehkuttivat mediassa, kuinka paljon tehdas kasvattaa kansantaloutta (yli 0,5 miljardia vuodessa) ja tuo uusia työpaikkoja (yli 2 500 koko arvoketjussa). Kehittyvät taloudet erityisesti Aasiassa nostavat esimerkiksi vessa- ja talouspaperien kysyntää. Kasvava globaali verkkokauppa lisää pakkausmateriaalien markkinoita. Kaikkea tätä varten tarvitaan sellua – sitä samaa raaka-ainetta, josta vielä vuosikymmen sitten puhuttiin menneiden aikojen ilmentymänä.

Tehtaasta tulee hiilivapaa ja 240-prosenttisesti omavarainen sähkön suhteen.

Äänekosken uuden tehtaan puolustajat ovat korostaneet, ettei tehdas tuota pelkästään sellua vaan myös korkeamman jalostusarvon biotuotteita, jotka edistävät sekä kansantaloutta että kiertotaloutta.

”Alusta lähtien kantavana ajatuksena on ollut se, että kaikki tehtaalle tuleva puu pyritään hyödyntämään monipuolisesti ja mahdollisimman korkealla jalostusarvolla”, painottaa Äänekosken biotuotetehtaan projektijohtaja Timo Merikallio.

Merikallio luettelee tehtaan mahdollisuuksia, kuten hajukaasujen jalostamisen rikkihapoksi sekä biokaasun valmistamisen selluntuotannosta syntyvistä lietteistä. Lisäksi hän muistuttaa, että tehtaasta tulee hiilivapaa ja 240-prosenttisesti omavarainen sähkön suhteen.

Myös Metsä Groupin kestävän kehityksen johtaja Riikka Joukio alleviivaa Äänekosken tehtaan suunnittelun periaatteita: resurssiviisautta ja kiertotaloutta.

”Tavoitteena on hyödyntää teolliset sivuvirrat sataprosenttisesti ja olla siten mukana kiertotaloudessa. Esimerkiksi sellusta valmistettuja tuotteita kierrätetään tehokkaasti Euroopassa. Sen sijaan puun polttaminen on kertakäyttöistä, eikä pohjoisen puun hyviä ominaisuuksia saada hyödynnettyä parhaalla tavalla.”

Äänekosken biotuotetehtaan projektijohtaja Timo Merikallio haluaa nostaa puun jalostusastetta.

Luontoihmiset eivät näe tehdasta yhtä myönteisessä valossa. Jyväskylän yliopiston ekologian professori Mikko Mönkkönen avaa kokonaiskuvaa tuomalla esiin ekologisia haasteita, jotka voivat jäädä sellutehtaiden YVA-menettelyn ulkopuolelle.

Hän havainnollistaa asiaa Kuopioon suunnitteilla olevan sellutehtaan, Finnpulpin, YVA:n kautta, josta hän antoi lausunnon joensuulaisten kollegoidensa kanssa.

”Ensinkään Finnpulpin YVA-selostuksessa ei esitetä arvioita siitä, mitkä ovat puunhankinnan vaikutukset metsien monimuotoisuuteen, kuten ikärakenteeseen ja metsiensuojeluverkostoon. Toiseksi selostuksessa ei arvioida, mitkä ovat hankkeen vaikutukset metsien hiilensidontaan eli ilmastonmuutoksen hillitsemiseen verrattuna tilanteeseen, jossa hanketta ei toteuteta. Veikkaan, että Äänekosken tehtaan YVA:ssa on tehty samoin.”

Hakkuita ei suunnitella yhteiskunnan kokonaishyödyn kannalta järkevästi.

Suomen Luonnonsuojeluliiton Keski-Suomen piirin puheenjohtaja Matti Aalto vahvistaa Mönkkösen veikkauksen. Aalto antoi piirin toiminnanjohtajan Juhani Paavolan kanssa lausunnon tehtaan YVA-ohjelmasta kesäkuussa 2014. He eivät varsinaisesti kritisoineet itse ohjelman sisältöjä vaan toivat esille asioita, jotka jäivät ohjelman ulkopuolelle: metsäluonnon monimuotoisuuden hupenemisen sekä hakkuista vapautuvat päästöt.

Aallon mukaan puunkäytön kokonaisvaltainen suunnittelu vaikuttaa jääneen sivuun biotalousbuumissa.

”Hakkuumäärät pitäisi laskea tarkasti: miten ja minkä verran puuta pystytään hyödyntämään. Ei sillä lailla, että kilpailevat firmat suunnittelevat ja rakentelevat tehtaita sinne tänne ja toivovat, että kaikille riittää puuta.”

Myös Mönkkönen tähdentää tarvetta kokonaisvaltaiselle metsien käytön suunnittelulle.

”Nythän puu otetaan irti sieltä, missä sitä on saatavilla. Hakkuita ei suunnitella yhteiskunnan kokonaishyödyn kannalta järkevästi. Tällaiseen suunnitteluun olisi kuitenkin olemassa työkalut, joiden avulla tarvittava määrä puuta voidaan korjata minimoiden ympäristölle aiheutuvat haitat.”

 

Kestävän kehityksen johtajan Riikka Joukion mukaan Metsä Group pyrkii varmistamaan metsien monimuotoisuuden pääsääntöisesti sertifiointijärjestelmien – PEFC:n ja FSC:n – kautta. Metsäsertifioinnissa ulkopuolinen taho tarkastelee esimerkiksi puun alkuperää ja hakkuiden vesistövaikutuksia.

Vaikka Metsä Group tekee jonkin verran yhteistyötä ekologian tutkijoiden kanssa tiettyjen metsäkohteiden osalta, Joukio toteaa, että tuo yhteistyö on ollut rajallista yrityksen arkitoiminnassa.Hän kuitenkin muistuttaa, että Suomen metsät ovat kasvaneet hyvin. Myös projektijohtaja Merikallio tuo esille, että metsissä on tällä hetkellä runsaasti käyttämätöntä puuta. Samaa sanoo Suomen biotalousstrategia.

Väite pitää osittain paikkansa. Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan Suomen puusto on kasvanut 1970-luvulta saakka yli 40 prosenttia. Vuoden 2015 aikana puusto kasvoi noin 100 miljoonaa kuutiometriä. Luken määrittelemä raja kestävälle puunkäytölle metsätaloudessa menee tällä hetkellä noin 80 miljoonassa kuutiossa per vuosi.

Vuonna 2015 metsäteollisuus käytti kotimaista puuta noin 56 miljoonaa kuutiota Luken tilastojen mukaan. Kun lasketaan yhteen Äänekosken uuden tehtaan, suunnitteilla olevan Kuopion Finnpulp-tehtaan sekä Juha Sipilän hallituksen biotalouden nimissä suunnittelemat lisäykset puunkäyttöön, hakkuumäärät nousevat noin 80 miljoonaan kuutioon vuodessa valtioneuvoston helmikuun 2017 raportin mukaan. Toisin sanoen kolkuteltaisiin puiden kestävän hakkuukäytön nykyistä ylärajaa.

On mahdollista, ettei lisähakkuita toteuteta suunnitelmien mukaisesti. Oletetaan, että vain uusi biotuotetehdas toteutuu Äänekoskella ja hakkuita lisätään neljällä miljoonalla kuutiolla vuodessa. Se ei ole vielä paljon, eihän?

 

Metsien käyttöasteen nostaminen voi johtaa mustikkasatojen pienenemiseen, arvioi ekologian professori Mukko Mönkkönen.

Vaikka metsät ovat määrällisesti kasvaneet, ne ovat yksipuolistuneet ja nuortuneet merkittävästi 1950-luvulta lähtien, kun on harjoitettu intensiivistä metsätaloutta ja suosittu tiettyjä puulajeja. Ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen viimeisimmän uhanalaisuusarvioinnin (2010) mukaan metsissä elää eniten uhanalaisia eliölajeja, kaikkiaan yli 800 – enemmän kuin aikoinaan rankasti kuivatuilla soilla.

Suomen metsät ovat siis valmiiksi haavoittuvaisessa tilassa. Kun hakkuita lisätään esimerkiksi vain kymmenyksellä, metsien monimuotoisuus on koetuksella.

Mutta mitä väliä metsäluonnon monimuotoisuuden heikentymisellä on rivikansalaisille?

Professori Mönkkönen nostaa esimerkiksi niinkin kotoisan asian kuin mustikan. Jos metsien käyttöaste halutaan nostaa nykyisestä 70 prosentista 100 prosenttiin ilman mittavaa suunnittelua, mustikkasadot tulevat pienenemään. Luonnonsuojeluliiton Aalto huomauttaa, että monille tutut lintulajit, kuten jo uhanalaistuneet hömö- ja töyhtötiaiset, voivat selvästi harvinaistua lisähakkuiden myötä. Metsät siis hiljenevät edelleen.

Suomen metsien monimuotoisuusongelmien rinnalla on globaali ilmaston lämpeneminen, jonka suomalaisetkin ovat jo osittain kokeneet leudompina talvina. Ilmastonmuutoksen yhtenä hidastajana ovat metsät, jotka sitovat ihmisten toiminnasta aiheutuvaa ylimääräistä hiilidioksidia.

”Jos ilmastotavoitteet sidotaan varsin lyhyeen vertailuaikaan, suomalaisten pitäisi luopua mahdollisuudestaan kehittää biotaloutta.”

Valtioneuvoston raportin (2017) mukaan Suomen metsät tulevat sitomaan puolet vähemmän hiilidioksidia kuin nykyään, mikäli hakkuut nostetaan kestävän käytön ylärajalle. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Suomen panos ilmastonmuutoksen ehkäisyyn voi jäädä nollatasolle vuoteen 2030 saakka, kun otetaan huomioon myös Suomen tuottamat päästöt.

Metsä Groupin Joukio kuitenkin huomauttaa, että Suomen ilmastotavoitteet saatetaan asettaa ajallisesti turhan tiukiksi.

”Jos ilmastotavoitteet sidotaan varsin lyhyeen vertailuaikaan, suomalaisten pitäisi luopua mahdollisuudestaan kehittää biotaloutta. Tällöin menetetään myös mahdollisuuksia korvata biotalouden tuotteilla fossiilisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita. Toki hiilinielu pienenee, kun metsiä hakataan, mutta toisaalta hiilinielu on kasvanut valtavasti vuosikymmeniä ja kasvaa tulevaisuudessakin. Eli lisähakkuiden myötä metsien hiilivarastot pienenevät vain hetkellisesti.”

”Mitä järkeä on jauhaa hitaasti kasvavaa suomalaista puuta kiinalaisten vessapaperiksi?”

Mönkkönen kuitenkin muistuttaa hakkuiden lyhytnäköisyydestä ilmaston kannalta.

”Tutkimuksissa on arvioitu, että kun vie yhden kilon hiiltä metsästä jalostettavaksi, nykyisillä käyttötavoilla puolet siitä on alle viiden vuoden päästä takaisin ilmakehässä. Jos sellua käytetään vessa- ja kuitupaperiin, niihin varastoitunut hiili vapautuu hyvin nopeasti. Juuri tällaista toimintaa ollaan nyt pääsääntöisesti suunnittelemassa Suomeen.”

Samoin kuin projektijohtaja Merikallio, myös Mönkkönen peräänkuuluttaa puunkäytön jalostusasteen roimaa nostoa. Hän enemmänkin toivoo kuin uskoo, että lähivuosina nähdään yhteiskuntaa mullistavia keksintöjä puusta. Sitä ennen hän panostaisi puunkorjuun kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja esimerkiksi puurakentamiseen, jossa hiili pysyy vuosikymmeniä pois ilmakehästä.

Korkean jalostusarvon puutuotteet tulevat kattamaan noin 20–30 prosenttia Äänekosken biotuotetehtaan liiketoiminnasta. Projektijohtaja Merikallio puhuu nopeaan tahtiin mahdollisista innovaatioista: puusta voidaan tehdä tekstiilikuituja, tällä hetkellä energiana hyödynnetystä ligniinistä voidaan jalostaa korvaajia maaöljypohjaisille tuotteille…

Hän ei kuitenkaan pysty lupaamaan, milloin näitä uusia innovaatioita alkaa tulla markkinoille. Ehkä 2020-luvulla.

Ennen innovaatioita hyödynnetään siis paljolti sellua perinteiseen tyyliin esimerkiksi vessapaperina ja kartonkina.

Tätä luontoihmisten on vaikea niellä.

”Kuten kollegani, professori Janne Kotiaho on kärjistänyt: mitä järkeä on jauhaa hitaasti kasvavaa suomalaista puuta kiinalaisten vessapaperiksi”, Mönkkönen toteaa lakonisesti.

 

Suomen metsäteollisuus 2015

  • Investoinnit 974 miljoonaa euroa
  • Viennin arvo 11,6 miljardia euroa (21 % Suomen viennistä)
  • Työllisti noin 42 000 henkilöä
  • Käytti raakapuuta 64,6 miljoonaa kuutiota: kotimaista 56,1 miljoonaa ja ulkomaista 8,5 miljoonaa
  • Tuotti sellua 7,1 miljoonaa tonnia

Äänekosken biotuotetehdas

  • Käynnistyy syksyllä 2017
  • Metsäteollisuushistorian suurin investointi: 1,2 miljardia euroa
  • Lisää vientiä 0,5 miljardilla vuodessa (arvio)
  • Työllistää noin 2 500 henkilöä koko arvoketjussa (vanha tehdas: noin 1 000)
  • Käyttää raakapuuta noin. 6,4 miljoonaa kuutiota vuodessa (vanha tehdas: 2,4 miljoonaa)
  • Tuottaa sellua noin 1,3 miljoonaa tonnia vuodessa (vanha tehdas: 0,5 miljoonaa)

 

Juttua korjattu 10.3. klo 10:20: Jutusta poistettu kohta ”Metsä Groupin Joukion mielestä raportin tulokset ovat jossain määrin virheellisiä ja myös epäreiluja Suomea kohtaan.” Joukio ei viitannut lausunnossaan valtioneuvoston raporttiin vaan mahdollisiin hiilinielurajoitteisiin Suomea kohtaan (EU:n LULUCF-ehdotus). Joukio ei myöskään missään vaiheessa väittänyt raportin tuloksia virheellisiksi.

Juttua muokattu 10.3. klo 11.15: Lisätty lause ”Metsä Groupin Joukio kuitenkin huomauttaa, että Suomen ilmastotavoitteet saatetaan asettaa ajallisesti turhan tiukiksi.”

  1. Juhani Paavola

    ”Lisäksi hän muistuttaa, että tehtaasta tulee hiilivapaa ja 240-prosenttisesti omavarainen sähkön suhteen.” (Merikallio).

    TehdasALUEELLA öljyn käyttö, vanhassa tehtaassa noin 20 000 tonnia vuodessa, kääntyy nollaan hiilidioksidipäästöineen. Se on toki hyvä. Metsäkone- ja rekkaliikenteessä sen sijaan ilmastopäästöt lisääntyvät merkittävästi.

    Kemikaalien käyttö nousee YVA-selostuksen mukaan noin 250 000 tonniin vuodessa. Tämä LISÄÄ tehtaan aiheuttamia ilmastonmuutospäästöjä entiseen verraten. (Kts. YVA-selostus esim. sivu 155, http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7B0EDA5D38-8613-4E2C-BE7B-E9935C9514C8%7D/102522, noin 44 Mt). Uudessa tehtaassa kemikaalien kokonaiskäyttö vastaa ilmastonmuutosvaikutuksiltaan noin 4 suuren säiliöauton öljylastin polttoa jokaisena vuorokautena, tai noin 35 000 öljylämmitteisen omakotitalon öljynpolttoa vuodessa. Luvuissa ei ole mukana sivutuotteiden mahdollisen jatkojalostamisen aiheuttamat ilmastopäästöt.

    Sellutehdas tulee kuluttamaan puuta määrän, joka riittäisi lämmittämään Helsingin ja vastaisi noin viisinkertaisesti Jyväskylän energian polttoainekäyttöä (2,7 TWh vuonna 2013).

    Sellutehdas kasvattaa Suomen energiankulutusta noin 3-4 -kertaisesti myyntiin tuottamaansa energianmäärään verraten.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. Mikko Pirinen

    Onko tuo jutun tekijä vanha mies tai onko sillä vanhan miehen mieli? Vanhat miehet ovat olleet jo satoja vuosia sitä mieltä, että metsät loppuu hakkaamalla. Niin ei ole käynyt. Päinvastoin. Metsiä on Suomessa enemmän kuin koskaan!

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  3. Mikko Tiirola

    On harmillista, että kahta tärkeää asiaa ei yritetä yliopistomaailmassa ratkaista win win ratkaisulla. Pitäisi kantaa vastuuta sekä maksimaalisesta ilmastonmuutoksen hillinnästä että tehokkaasta monimuotoisuuden turvaamisesta. Nyt arvostamani prof. Mönkkönenkin sortuu ilmastonmuutoksen hillinnän vähättelyyn tai sitten toimittaja on vetänyt mutkia suoraksi. Kiinalaiset tarvitsevat vessapaperinsa, mutta Suomessa ei kasvatetata puuta energiapuu tai sellupuu tarkoituksella. Tukkia suomalaiseet metsänomistajat kasvattavat. Siitä maksetaan kolminkertaisesti kuitupuuhun verrattuna. Jotta tukkipuuta saadaan puurakentamiseen, täytyy metsiä hoitaa ja harvetaa. On järkevää käyttää nämä tukin kasvatuksen sivutuotteet korvaamaan muovia, vaatteiden tekokuituja ja kivihiiltä ja öljyä. Siksi ympäristösyistä johtuen metsiä kannattaisi hyödyntää maksimaalisesti. Toivoisin Jyväskylän yliopiston ekologeja kiinnittämään huomiota enemmän uhanalaisten metsälajien suojeluun talousmetsien käsittelyn yhteydessä eikä lähteä museointi linjalle ja käymään vaalikamppailua biotalousmyönteistä politiikka vastaan. Metsien kestävällä käytöllä voidaan pelastaa sekä Suomen taloutta että maailmaa ja vieläpä meriäkin muovin ja tekokuidun jätelauttojen jauhamalta mikromuovilta.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  4. Osma Naukkarinen

    Tässä muutamia huomioita Tiirolan kommenttiin:

    ”On järkevää käyttää nämä tukin kasvatuksen sivutuotteet korvaamaan muovia, vaatteiden tekokuituja ja kivihiiltä ja öljyä.”

    Biotuotehankkeita on pitkään kaunisteltu puhumalla muovinkorvikkeista ja korkean jalostusasteen tuotteista. Äänekosken biotuotetehtaan päätuote on kuitenkin sellu, ja kuten jutussakin on todettu, uudet sivuvirroista saatavat innovaatiot ovat ”mahdollisia”, mutta mitään tietoa ei ole siitä, milloin niitä alettaisiin valmistaa.

    Tehdas on siis sellutehdas ja valmis sellu on määrä kuljettaa Vuosaaren VIENTIsatamaan. Sellua tulee kulkemaan raiteilla 40 junavaunullista päivässä (Suur-Jyväskylän lehti 1.3.2017). Eli suomalaisesta metsästä ei tässä tapauksessa valmisteta edes paperia, vaan raaka-aine viedään suoraan ulkomaille. Korkea jalostusaste on tästä toiminnasta kaukana. Tarkoituksena näyttää olevan ulkomaille myytävän sellun määrän maksimointi. Haluammeko todella uhrata metsäluontomme tällaisiin tarkoituksiin?

    ”Toivoisin Jyväskylän yliopiston ekologeja kiinnittämään huomiota enemmän uhanalaisten metsälajien suojeluun talousmetsien käsittelyn yhteydessä eikä lähteä museointi linjalle ja käymään vaalikamppailua biotalousmyönteistä politiikka vastaan.”

    Voimme katsoa, mitä tutkijat sanovat:

    Biotalousskenaarioiden mukaisten
    hakkuiden vaikutukset metsien
    monimuotoisuudelle tärkeisiin
    rakennepiirteisiin, Luke 2016

    ”Vanhojen metsien sekä vanhojen ja kookkaiden puiden väheneminen luonnontilaiseen metsään
    verrattuna on yksi taantumisen syy reilulle neljännekselle uhanalaisista ja silmälläpidettävistä metsä-
    lajeista (433 lajille 1 590 lajista, Rassi ym. 2010). ”

    ”Metsät ovat uhanalaisten lajien tärkein elinympäristö Suomessa. Kaikista uhanalaisista lajeista 36 % elää ensisijaisesti metsissä.”

    ”Kokonaisuudessaan metsäelinympäristöjen muutokset ovat ensisijainen uhanalaisuuden syy lähes 700 lajille. (Rassi ym. 2010.)”

    ”Metsien uudistamis- ja hoitotoimet ovat myös Suomen luontotyyppien merkittävin uhanalaistumisen syy ja uhkatekijä. (Raunio ym. 2008)”

    ”Keskeisiksi ohjauskeinoiksi ja metsätalouden toimintatapojen kehittämiskohteiksi tunnistettiin kuolleen puuston säästäminen hakkuissa nykyistä paremmin, vanhojen metsien ja arvokkaiden luontokohteiden suojelun edistäminen esimerkiksi METSO-ohjelman tarkoituksenmukaisella resursoinnilla, puun korjuun välttäminen arvokkailta luontokohteilta, järeiden elävien säästöpuiden lisääminen uudistushakkuissa ja luonnonhoidollinen kulotus. Raportin keskeinen päätelmä on, että kaikkia näitä monimuotoisuuden edistämiskeinoja tulisi tehostaa biotalouden ekologisen kestävyyden varmistamiseksi.”

    Tutkijoiden mukaan ”museointia” siis tarvitaan ja samalla talousmetsiä on käsiteltävä monimuotoisuutta kunnioittavammalla tavalla. METSO-ohjelman rahoitus on kuitenkin pienentynyt merkittävästi. Edelleen teiden varsilla näkyviä laajoja avohakkuita katsellessa näyttää myös siltä, ettei metsälajien suojelu tunnu onnistuvan ainakaan ”talousmetsien käsittelyn yhteydessä” muuten kuin metsäteollisuuden edustajien kauniissa puheissa.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  5. Kysyjä

    Osma Naukkarinen, luitko eilisestä Keskisuomalaisesta, että Äänekoskelle on tulossa tekstiilitehdas, joka käyttää sellua raaka-aineena? Puukuitu korvaa puuvillaa.
    Oletko tietoinen, että jyväskyläinen Paptic oy kehittää sellusta muovipussin korviketta? Oletko tietoinen VTTn uusista kuitutuotteista? Oletko tutustunut Spinnova OYn tuotteisiin? Tiedätkö, että Valmet ja muut kartonkikoneiden valmistajat kehittävät kilvan uusia ratkaisuja? Tiedäthän, että havukuitu on ominaisuuksiltaan erinomaista verrattuna muihin kuituihin? Vai haluatko, että Suomen metsät suojellaan lopullisesti?

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  6. Timo Sääksvuori

    Olen kulkenut Keski-Suomen metsissä yli 70 vuotta. Viimeiset parikymmentä vuotta olen osallistunut erään metsänomistajaporukan metsäasioiden hoitoon monilla tavoin. Näin ”kuusenjuuritasolta” tarkasteltuna kummastuttavat eräät edellä esitetyt näkemykset. Tässä on vähän eri sanoin toki aika paljon samaa, mitä Mikko Tiirola kirjoitti.
    Metsänomistajan päätuote on uudistushakkuu- tai toisin sanoen avohakkupuu. Näistä puista saamme koko sen metsälön kiertoajan tulosta joskus jopa 90 %. Kunnon tukkipuun kasvattaminenhan vie vähintään 60 vuotta, mutta saattaa kestää yli 100 vuottakin. Siis tällä tahdilla sinne metsiin aukkoja hakataan. Niitä on Suomessa laajamittaisemmin alettu tehdä 1950-luvulla, meidän metsiimme ensimmäinen vuonna 1963.
    Huolella kasvatettu tukkipuu on hieno lähtökohta monille tuotteille, vaikkapa lapsensänkyjä suomalaisesta kuusesta kiinalaisille pienokaisille, maanjäristystä kestäviä taloja japanilaisille, kylmyyttä kestäviä vaneriosia nesteytettyä maakaasua kuljettaviin tankkereihen ja luonnollisesti rakenteina pientaloihin kuin myös lisääntyvässä määrin kerrostaloihinkin. ”Hiekkamaihin” mäntyjämme menee kestäviksi sähköpylväiksi. Yhteistä kaikille käyttötavoille on se, että samalla varastoituu puihin sitoutunut hiilidioksidi rasittamasta ilmakehää.
    Vuosikymmenten kuluessa metsänkasvatusmenetelmät ovat hioutuneet. Puu pitää kasvattaa sopivassa tiheydessä, siis pienempinä enemmän hehtaarilla ja suurempina vähemmän. Jos kasvatamme metsämme liian harvoina, niin hehtaaritulos pienenee ja puut kasvattavat runsaasti oksia, mikä alentaa puutavaran arvoa. Jos taas liian tiheinä, puut riukuuntuvat järeytymisen sijaan ja ovat alttiita mm lumituhoille, mistä on nähty lukuisia esimerkkejä sähkökatkoista kertovissa TV-uutisissa. Tukkipuun kasvatuspolulla ovat oikein suoritetut harvennukset siis avainasemassa. Niitä suoritetaan yleensä kaksi kertaa. Hakkuutuloa saamme niistä varsin vähän. Hakkuissa pyritään jättämään parhaat yksilöt kehittymään riittävän suuriksi, suoriksi ja pienoksaisiksi laatutukeiksi ja vastaavasti poistetaan huonolaatuisimmat yksilöt. Näistähän puhutaan esimerkiksi Äänekosken tapauksessa.
    Aivan viime vuosiin saakka suomalaisen metsätalouden suurin riski on ollut se, ettei tästä harvennuspuusta tehtävillä tuotteilla ollut riittävästi kysyntää etenkin paperin tarpeen vähenemisen seurauksena ja niin muodoin metsät jäävät harventamatta, osin lahoavat hiililähteiksi ja metsänomistajan kannalta arvokkain tukkipuu jää haaveeksi. Esimerkkejä tällaisista metsistä löytyy nykyään valitettavan paljon. Etenkin kauempana tuotantolaitoksista on pienempien tilojen ollut vaikeaa saada metsänsä harvennetuiksi.
    Nyt olemme siirtyneet valoisampiin aikoihin. Postimyynti on lisännyt erilaisten pahvien tarvetta. Elintason nousu Kiinassa on lisännyt siellä hygieniatuotteiden kysyntää. Silloin tarvitaan pitkäkuituista havuselluamme vaikkapa pitämään vessapaperia koossa. Ikävähän olisi pyyhkiä käteen hajoavalla paperilla. Uudet innovaatiot lisäävät entisestään harvennuspuun kysyntää. Olemme nyt siis win-win-tilanteessa. Myymällä harvennuspuuta parannamme tukkipuidemme kasvua ja uudet harvennuspuuta käyttävät tuotantolaitokset saavat raaka-aineensa ilman, että metsien kasvu häiriintyisi. Tapahtuu peräti päinvastainen ilmiö. Metsien kasvu lisääntyy. Tasaikäisten metsien harvennuksen ei luulisi vaikuttavan mitenkään puuston ikärakenteeseenkaan.
    Kyseltiin myös hiilensidonnan perään. Oma näkemykseni on, että jos metsiä ei harvenneta riittävästi, luonto harventaa ne ja jättää harvennuspuut lahoamaan metsiin ja tuottamaan hiilidioksidia. Meillä on opettavainen esimerkki v. 1911 olleen metsäpalon jälkeen syntyneestä männiköstä. Osa on päätynyt ilman mitään hakkuita suojelusalueeksi. Vieressä kaksi kertaa harvennetussa metsässä puuta on vähintään yhtä paljon.
    Sitä, että esitetään metsien ikärakenteen nuorentuneen, en ymmärrä. Valtakunnan metsien inventaarissa 1921-24 Etelä-Suomen metsistä oli ikäluokkaa 90 tai vanhempia n. 15 % ja vastaavassa 2004-06 peräti n. 25 %. Todellakin 1900-luvun alussa Keski-Suomenkin metsät olivat totaalisesti nuoria. Tästä oli pitänyt huolen kaskenpoltto ja Kymijokisuuhun rakennetut sahat. Nykyinen jaksollinen kasvatusmalli lisää juuri vanhempia ikäluokkia ja näiden myötä mm lahopuuta, minkä itse voin aukkoja leimatessani todeta. Harsintahakkuumallissa vähänkin varttunut puu kaadettiin.
    Oltiin myös huolissaan mustikasta. Ainakin meillä parhaat mustikkasadot saadaan hyvin harvennetuista kasvatusmetsistä, joinakin vuosina jopa puhtaista aukosta. Aukot ovat luonnollisestikin edellytys hyville vadelma- ja puolukkasadoille. Luonnollista on se, että metsän eri ikävaiheissa marjapaikat muuttuvat.
    Toteaisin vielä sen, että hakkuuaukkojen kasvisto on yhtä oleellisesti metsälajistoa kuin suurimmat puumme. Se on odottanut kärsivällisesti maahan hautautuneena siemenpankkina kymmenet vuodet voidakseen vuorollaan tuottaa toisenlaista monimuotoisuutta. Samalla se tarjoaa elinmahdollisuuksia lukuisille metsäaukoissa menestyville lajeille vaikkapa hyönteisistä moniin lintulajeihin
    Murehdittiin myös tiaiskannoista. Ei kuitenkaan enää syytä huoleen. Nykyään on alkanut yleistyä joidenkin harvennuskoivujen katkominen n. 3-metriseen kantoon. Niin mekin olemme päättäneet tehdä. Aikanaan lahotessaan ne tarjoavat tinteille kodin. Tikoille ja palokärjille jätämme kotipuiksi vanhoja haapoja. Lahopuusta hyötyvillä eliöillä menee jatkossa entistä paremmin. Lisääntyneet myrskyt yhdistettynä etenkin pitkään roudattomina pysyneisiin syksyihin tuottavat usein metsänomistalille ikäviä yllätyksiä tuulenkaatoina. Takaahan uusittu sertifikaattikin erilaisten jättöpuiden määrän kaksinkertaistumisen, jos luonto ei hoida.
    Suomen metsät eivät siis todellakaan jauhaudu ”biotalouden hampaissa”. Päinvastoin. Harvennuspuuta käyttävä biotalous antaa metsillemme mahdollisuuden tuottaa terveellä tavalla entistä enemmän hyvinvointia kansantalouteen. Samalla pystymme yhä paremmin osallistumaan ilmastomuutoksen torjuntaan. Talousmetsien tehokas käyttö antaa myös mahdollisuuksia suojella osa metsistä. Niin mekin olemme tehneet.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  7. Timo Sääksvuori

    Selvyyden vuoksi totean vielä, ettei Äänekosken biotuotetehtaalla ole suoranaista vaikutusta meidän metsien käsittelyyn. Harvennukset suoritetaan tähdäten tukkipuun kasvatukseen oli kuinka monta uutta biotehdasta tahansa. Lisääntynyt harvennuspuun kysyntä, kuten tuolla edelläkin kirjoitin, hyödyntää nimenomaan niitä metsänomistajia, joilla nykyään on ollut vaikeuksia saada harvennuspuitaan kaupaksi. Esimerkkejä harvennushakkuutarpeista näkyy vaikka kuinka paljon, kun ajaa 4-tietä Äänekosken ja Oulun välillä.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *