Broilerit nokkivat toisiaan, niiden luut ja jänteet eivät kestä jalostettua liian nopeaa kasvamista. Euroopan unionin alueella 330 miljoonaa pikkukukkoa silputaan elävältä vuosittain, koska niitä ei tarvita munatehtaissa.
Broilereita on yhdessä kasvattamossa kymmeniä tuhansia, yhdellä eläinten keskitysleirin vangilla on vajaa A4-arkin verran tilaa elää. Sellaista on todellinen maatalous.

Eläinten hyvinvointi on kaukana siitä maailmasta, mitä meille kuluttajille halutaan tarjota. ”Hyvää Suomesta” -kampanjat eivät ole mitään muuta kuin kuluttajien harhauttamista.
Jos hyvinvoinnista oltaisiin oikeasti kiinnostuneita, eläimille tarjottaisiin mahdollisuus lajityypilliseen käyttäytymiseen eikä niiden ainoa funktio olisi päätyminen ruokapöytään. Miksi me ylipäänsä käytämme ravinnossamme eläintuotteita, kun emme sellaisia tarvitse?

Eläinoikeusjärjestöjä syytetään usein ihmisten tahallisesta järkyttämisestä. Oikeutta eläimille on jo muutaman vuoden ajan julkistanut kuvamateriaalia tehomaatalouden todellisuudesta.
Kuvamateriaalin julkistamisen jälkeen tilat ovat tarkastettu, mutta suuria puutteita ei ole havaittu.
Maataloudessa eläinsuojelurikkomusten laillisuuden raja on yksinkertaisesti liian korkealla. Laki sallii kidutuksen, joten kidutus on sallittua.

Olen kyllästynyt maa- ja metsätalousministeriöön ja suomalaisiin. Syömme yhä enemmän lihaa, mutta silti eläinten olot vain pahenevat. Ihmiset haluavat halvempaa ja halvempaa lihaa, mutta eivät ole valmiita maksamaan eläinten hyvinvoinnista.

Suurin ongelma on kuitenkin keskusta, ja erityisesti maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila. Entisenä sikafarmarina hän ei ole kiinnostunut parantamaan eläinten surkeita oloja.
Sika-Anttila on yksinkertaisesti kiinnostunut vain omien äänestäjiensä voiton maksimoinnista – samasta syystä hän ei halua suojella sitovilla toimenpiteillä sukupuuttoon kuolevaa saimaannorppaa. En usko, että hän tajuaa olevansa eläintenvihaaja, hän ei vain yksinkertaisesti välitä.

Kyösti Hagert

Kirjoittaja on puheviestinnän opiskelija.