Ei hakutuloksia.

Teksti Niklas Pelkonen Kuva Saara Sund

Seminaarinmäki valikoitui Liito-orava Life -hankkeen pöntötyskohteeksi

Liito-oravat elävät naapureinamme kaupungeissa, mutta vain harva on nähnyt sellaisen omin silmin. Hankalasti havaittavan yöeläimen voi hyvällä tuurilla bongata vaikkapa Seminaarinmäellä.

Seminaarinmäen kampuksella on jopa arki-illaksi tavattoman hiljaista. Jos onni olisi matkassa, saattaisi nähdä harmaaturkkisen jyrsijän vipeltämässä pitkin puunrunkoa tai viipottamassa ilmojen halki puusta toiseen. Seminaarinmäki on nimittäin yksi Liito-orava Life -hankkeen seitsemästä pöntötyskohteesta Jyväskylässä.

Eläintä varten on laitettu ympäri kaupunkia sen mittoihin sopivia linnunpönttöjä sellaisiin puihin, joihin liito-oravan on helppo tehdä pesänsä. Seminaarinmäen lisäksi pönttöjä löytyy Halssilan ja Kangasvuoren kaupunginosista.

Kaavoitusbiologi Anne Laita teki 1990-luvun lopulla yhden Jyväskylän kaupungin ensimmäisistä liito-oravakartoituksista. Sillä haluttiin järjestelmällisesti selvittää, missä ja paljonko liito-oravia asuu Jyväskylässä. Jo tuolloin liito-orava oli Laidan tarkkailemilla kaupunkialueilla yleinen.

Liito-orava on hieman tavallista oravaa pienempi, harmaaturkkinen, suurisilmäinen ja nimensä mukaisesti liitokykyinen jyrsijä. Liitämisen mahdollistaa liito-oravan raajojen välistä avautuva poimu, jonka avulla se voi kiitää ilmojen halki kymmenien metrien mittaisia matkoja. Häntäänsä se käyttää liitonsa ohjailuun ja jarruttamiseen.

Maailmanlaajuisesti liito-orava on luokiteltu elinvoimaiseksi lajiksi. Sen elinalue ulottuu aina Tyynen valtameren länsirannikolle ja Keski-Kiinaan saakka.

Monilta alueilta liito-orava on kuitenkin kadonnut kokonaan. EU:n alueella niitä elää ainoastaan Suomessa ja Virossa.

Eikä lajilla mene kehuttavasti niissäkään.

Viime vuonna liito-oravan tila Suomen lajien uhanalaisuusluokituksessa huononi silmälläpidettävästä takaisin vaarantuneeksi. Liito-orava ehti olla silmälläpidettävien luokituksessa ainoastaan viisi vuotta.

Suurin lajiin kohdistuva uhka on elinympäristöjen väheneminen ja pirstoutuminen. Liito-oravan ominaisimmat ympäristöt, vanhat kuusivaltaiset sekametsät, ovat vähentyneet radikaalisti viime vuosisadan loppupuoliskolta lähtien metsähakkuiden ja -harvennusten vuoksi. Hoidetuista talousmetsistä löytyy vain vähän liito-oravien mieluisimpia pesäpaikkoja, vanhoja kolopuita.

”Se tuli silloin kaikille vähän yllätyksenä”, Laita kertoo. Kartoituksen alkaessa ei oltu varauduttu siihen, miten monilukuisena ja laajoille alueille liito-orava oli levittäytynyt.

 

Kotipesästään lähtenyt nuori yksilö pysyttelee yleensä samalla alueella löydettyään mieleisen paikan

 

Pari vuosikymmentä myöhemmin Jyväskylässä on totuttu liito-oravien kanssa elämiseen. Arkojen luontokappaleiden huomioiminen näkyy konkreettisesti osana kaupunkisuunnittelua.

”Liito-oravan elinympäristöt ja reviirin ydinalueet on osoitettu kaavalla viheralueiksi. Eli käytännössä sillä on vaikutusta siihen, mihin rakentamista voidaan kohdistaa”, Laita kuvailee.

Seminaarinmäellä liito-oravat on jouduttu huomioimaan viimeksi viime vuoden keväänä. Tuolloin lupa yliopiston kirjaston edessä olevien puiden kaatoon piti hakea Keski-Suomen ely-keskukselta.

Kirjaston lähistöltä on löydetty liito-oravan jätöksiä useiden puiden läheisyydestä, sekä ainakin yksi lehmus, joka on potentiaalinen pesäpuu.

Pitkä kokemus liito-oravien suojelutyössä vaikutti siihen, että Jyväskylä valikoitui yhdeksi Liito-orava Life -hankkeen osanottajista. Kyseessä on valtaosin Euroopan unionin rahoittama projekti, jonka tavoitteena on tehostaa liito-oravien suojelua. Anne Laita on työskennellyt siinä alusta lähtien.

Life-hankkeeseen haettiin keskisuuria ja kasvavia kaupunkeja, joissa liito-orava vaikuttaa selkeästi maankäyttöön. Valmisteluissa ovat olleet alusta asti mukana Jyväskylä, Espoo ja Kuopio. Myös Tampere oli ensin mukana, mutta päätti lopulta jättäytyä pois.

Kaikilla kolmella mukaan lähteneellä kaupungilla on pitkän aikavälin tietoa liito-oravien parissa työskentelystä. Metsähallituksen koordinoimassa projektissa on mukana kolmen hankekaupungin lisäksi 18 kumppaniorganisaatiota. Niiden joukosta löytyy metsätaloustoimijoita, tutkimusorganisaatioita ja museoita. Mukana on myös Suomen luonnonsuojeluliitto.

Liito-orava Lifen valmisteluaika oli pitkä. Projekti alkoi elokuussa 2018, mutta Jyväskylän kaupunki lähti valmistelutyöhön mukaan jo pari vuotta aiemmin. Hanke on tuonut Laidan mukaan tutkimustyöhön ”vähän lisäpotkua”.

Hankkeen kokonaisbudjetti on noin 9 miljoonaa euroa, josta Jyväskylän osuus on vähän yli 300 000 euroa. Tällä summalla liito-oravien elämää tarkkaillaan vuoteen 2025 asti.

Rahoituksen avulla tehdään nyt asioita, joihin ei aiemmin ollut varaa. Tällaisia ovat esimerkiksi satelliittipannoitukset. Lähitulevaisuudessa liito-oravien liikkumista tarkkaillaan pannoilla, jotka tallentavat eläinten sijaintitiedot.

 

 

Luonnonsuojelupuheessa liito-orava on jo pitkään symboloinut metsien pientä asukkia, jonka olemassaoloa ihmisen toiminta uhkaa. Nyt niiden elämää tutkitaan kuitenkin entistä enemmän kaupungeissa.

Onko liito-orava siis kaupungistumassa?

”Suoraa tutkimustulosta siitä ei ole. Mutta näppituntuma melkein kaikillaliito-oravien parissa toimivilla on sellainen”, Laita toteaa.

”Kaupungeissa on elinvoimaisia kantoja. Ei voi varmasti sanoa, että liito-orava olisi yleistynyt niissä, mutta tietoja on tullut lisää.”

Liito-orava pärjää kaupungeissa useista syistä. Yksi merkittävimmistä on ravinto. Kaupunkialueiden metsiköistä löytyy yleensä paljon lehtipuita, jotka ovat liito-oravalle tärkeä ravinnonlähde.

Varsinkin kesäisin sen vatsa täyttyy enimmäkseen puiden lehdillä. Talvivarastonsa liito-orava täyttää koivun ja lepän kukinnoilla eli norkoilla. Ne tulevat tarpeeseen, sillä yleisen harhaluulon vastaisesti liito-orava ei nuku talviunta.

Tarkkaan hoidetut talousmetsät ovat lajistoltaan kaupunkien viheralueita harvempia, eivätkä siksi tarjoa liito-oravalle yhtä paljon syötävää.

Kaupunkiympäristössä on myös vähemmän liito-oravien henkeä uhkaavia petoeläimiä, kuten pöllöjä ja haukkoja. Liito-oravan pahin vainolainen näätä on kaupunkialueella harvinainen.

Näistä syistä kannattaa pysytellä kaupungissa, jos haluaa bongata liito-oravan.

Liito-orava on levittäytynyt 2010-luvulla sisukkaasti uusille kaupunkialueille. Helsingissä tehtiin viime vuosikymmenellä ensimmäiset havainnot liito-oravakannasta sitten 1970-luvun.

”Jossain vaiheessa luultiin, ettei liito-orava pääse Helsinkiin, muun muassa teiden ylitysten takia. Nyt se on tosi nopealla tahdilla vallannut Helsingin viheralueverkostoa”, Laita kertoo.

Syytä sille, miksi liito-oravan levittäytyminen Helsinkiin tapahtui juuri nyt, ei tiedetä. Sen on voinut mahdollistaa sattuma, kun muutama yksilö on päässyt liikkumaan suotuisiin paikkoihin.

Ympäristösuunnittelutoimisto Environ tutkija Pekka Routasuo vahvistaa tiedon liito-oravan levittäytymisestä Helsinkiin. Hänkään ei kuitenkaan osaa sanoa varmasti, mikä on saanut liito-oravan siirtymään uusille alueille juuri 2010-luvulla.

Routasuo kuitenkin arvelee, että myös pääkaupunkiseudulla syynä on liito-oravan suosimien vanhojen sekapuustoisten metsien supistuminen. Uudellamaalla suoritetut metsähakkuut ovat pakottaneet liito-oravat siirtymään Helsingin ja Espoon viheralueille.

Routasuon ja hänen kollegansa Esa Lammin viime joulukuussa julkaistun Liito-oravan levinneisyys Helsingissä 2019 -tutkimusraportin mukaan liito-orava on levinnyt vauhdikkaasti läpi 2010-luvun, Helsingin keskustaan asti.

 

Tarkkasilmäistä yökulkijaa tai aamuvirkkua saattaa hyvinkin onnistaa Seminaarinmäen ja muiden pöntötyskohteiden läheisyydessä.

 

Eroaako kaupunkialueella elävä liito-orava sitten jotenkin metsätalousalueella elävistä?
Tähän ei tutkijoillakaan ole antaa yksiselitteistä vastausta.

”Kaupungissa ne liikkuvat ehkä pidempiä matkoja… Tai en ehkä sanoisikaan!” Laita pohtii.

Teoriaa pidemmistä liikkumaväleistä tukisi se, että kaupungissa viheralueet saattavat joskus olla kaukana toisistaan. Osana Life-hanketta parhaillaan toteutettava pro gradu -tutkimus pyrkii saamaan lisätietoa liito-oravien liikkumisesta Jyväskylän alueella. Liikkumisen turvaamisen on aiemmissa tutkimuksissa huomattu tukevan lajin säilymistä alueella. Tähän voidaan vaikuttaa kaupungin puolelta esimerkiksi maankäyttö- ja rakennuspäätöksillä.

Se tiedetään varmaksi, että liito-orava on kaupungissakin hyvin paikkauskollinen eläin. Kotipesästään lähtenyt nuori yksilö pysyttelee yleensä samalla alueella löydettyään mieleisen paikan, jossa on riittävästi puita sekä paljon lehtiä ja norkoja vatsan täytteeksi.

Ruokavaliostaan liito-orava ei nimittäin tingi kaupungissakaan. Niitä on siis turha toivoa näkevänsä penkomassa nakkikioskien roskiksia, toisin kuin monia muita jyrsijöitä.

Kaupungeissa liito-orava saattaa tehdä pesän ja poikia myös rakennuksen suojiin. Tällöinkin sen ykkösprioriteetteja kodin valitsemisessa ovat ravinnonsaanti ja turvallisuus. Liito-orava suosii pesäpaikkoja, joihin se voi tulla ja mennä muiden huomaamatta.

Tietoa liito-oravien elinalueista ja käyttäytymisestä kaupungeissa on kertynyt pikkuhiljaa, mutta se on ollut pitkään hajanaista.

”Life-hankkeen yksi tarkoitus on kerätä tietoa kaikista liito-oravan elinalueista Jyväskylässä ja niiden välisistä viheryhteyksistä. Näin saadaan kokonaiskuva esiintyvyydestä”, Life-hankkeessa työskentelevä Jyväskylän kaupungin kaavoitusbiologi Anni Mäkelä kertoo.

Yksi hankkeen päätavoitteista on kansallisen liito-oravan lajitietokannan rakentaminen. Kuka tahansa, myös rivikansalainen, voisi jatkossa syöttää liito-oravahavaintonsa järjestelmään. Lajitietokeskus on mukana tietokannan luomisessa.

”Nykyisin tieto on pirstaloitunutta, ja on toimijoita, joilla on omia tietoja. Tieto ei ole aina sen saatavilla, joka sitä tarvitsisi”, Anne Laita kuvailee.

Tietokannan koeponnistus on suunnitelmissa tälle vuodelle. Kun projekti on valmis, kaupunki alkaa syöttää kantaan omia tietojaan, mutta se on myös muiden tahojen käytössä.

 

Liito-oravan levittäytyminen kaupunkeihin kuulostaa menestystarinalta. Miksi lajin kanta on silti heikentynyt siinä määrin, että sen uhanalaisuusluokitus on pudonnut?

”Koealat, joista kantaa seurataan, ovat metsätalousalueilla. Suurin osa lajin elinympäristöstä muodostuu niistä”, Laita selittää.

”Vaikka kaupungissa olisi kuinka hyvä kanta, se on aika pientä verrattuna kaupunkien ulkopuoliseen pinta-alaan. Kyllä se metsätalousalueiden taantuva kanta vääntää koko kannan laskevaksi.”

Mikään ei myöskään viittaa siihen, että uuden tietokannan ja muiden tehostettujen tutkimustoimien myötä saatu tieto heilauttaisi arvioita liito-oravien määrästä positiivisempaan suuntaan.

Luonnonvaraisten metsien vähäisyyden vuoksi lajilla on tukalat oltavat, vaikka se onnistuisi leviämään yhä uusille kaupunkialueille.

Viime kevään aikana saadut tiedot viittaavat siihen, että liito-oravakanta olisi hieman notkahduksissa. Kun liito-oravat välttelevät tutkijoiden tai luontoharrastajien katseita, niiden jätökset paljastavat eläimen. Kellertäviä ja helposti tunnistettavia riisinjyvämäisiä papanoita löytyy yleensä puiden juurelta, mutta niitä havaittiin Jyväskylässä vuoden alkupuoliskolla tavallista vähemmän.

Pekka Routasuo kertoo tilanteen olleen sama ainakin pääkaupunkiseudulla ja Tampereella.
”Papanoita on ollut hyvin vaikea löytää.”

Anne Laidan mukaan liito-oravakannalle on tyypillistä, että se aaltoilee – välillä on tiheän kannan vuosia, ja niitä seuraa kannan lasku. Jyväskylän kannan tämänhetkistä suuruutta Laita ei halua arvioida.

”Arvioinneissa käytetyt menetelmät eroavat toisistaan niin, että ne eivät välttämättä tuota vertailukelpoista tietoa.”

Viime keväänä Jyväskylän kaupungin oli tarkoitus järjestää ”papanakävely” Seminaarinmäellä, mutta tapahtuma jouduttiin perumaan koronatilanteen vuoksi. Tapahtumassa olisi päässyt kulkemaan liito-oravien jäljillä Laidan ja hänen kollegansa, biologi Katriina Peltosen opastuksella.

Liito-oravan bongaamisesta haaveilevan ei kannata kuitenkaan heittää toivoaan. Parhaat mahdollisuudet liito-oravan näkemiseen ovat pimeän ja hämärän aikaan, eli tarkkasilmäistä yökulkijaa tai aamuvirkkua saattaa hyvinkin onnistaa Seminaarinmäen ja muiden pöntötyskohteiden läheisyydessä.

Päivät liito-orava viettää piilossa pesässään, puunlehtiä vatsassaan sulatellen. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.