Ei hakutuloksia.

Teksti Riku Lehtoranta

Arvio: Puk – Murhalaulut

Liian hyvä soittolistoille?

Puk – Murhalaulut (Wood Productions)

Puk on työstänyt gootti- ja suomirockin yhdistelmiään parikymmentä vuotta. Vaikka hittikimara on yhtä häpeilemätöntä kuin Manic Street Preachersin tuotanto, Puk pysyy pohjavirtauksissa.

Murhalaulut on löyhä teemalevy. Peräseinän kajastaminen sekä globaalit, poliittiset uhkakuvat antavat oikeutuksen albumin nimelle ja goottilaiselle eksistentialismille.

The Curelle kumartavat biisit, joissa kuulaat kitarat petaavat äänimaiseman, sopivat katkeransuloisen tunnelman luomiseen. Koska pidän vähäeleisyydestä, isot sovitukset selloineen ja viuluineen ovat hieman liikaa.

Pääpuuhaajan Jussi Ojajärven kunniaksi on sanottava, että levy kuulostaa lämmöllä tehdyltä. Valtavirran soittolistoille parhaat biisit ovat ehkä liian hyviä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *