”Tulin Jyväskylän yliopistoon aika lailla tositarkoituksella 2003. Oikeastaan heti petyin siihen, että muut eivät olleetkaan niin tosissaan sen opiskelun kanssa, vaikka olivat tehneet sisäänpääsyn eteen kuitenkin jonkin verran töitä. Ensimmäisen kahden viikon aikana havahduin siihen, että ihmisethän ovat tulleet tänne ryyppäämään ja bilettämään. Se oli minulle jopa järkytys ennen kuin aloin itsekin mennä siihen biletyshommaan mukaan, ja pikku hiljaa se alkoi sitten tuntua kivalta.

Ensimmäiset kolme vuotta opiskelin suhteellisen kovalla intensiteetillä ennen kuin innostuin vielä enemmän siitä baarissa istumisesta, vaikka en silloin juonut alkoholia, enkä juo käytännössä nytkään. Silloin löysin Jyväskylästä myös jollain lailla uusia maailmoja, joita minun elämässäni ei ollut hirveästi ennen sitä. Uusia kivoja kavereita ja näin. Se oli monella tapaa myös hyvä juttu.

Neljäs ja viides opiskeluvuosi meni sillä lailla, että sain yhteensä kasaan ehkä sellaiset 15 opintoviikkoa – mitä se nyt onkaan nykypisteissä (noin 27, toim. huom.).

Minähän jämähdin Jyväskylään kaikkiaan kymmeneksi vuodeksi. Oltuani Hollannissa Haagissa ja Washingtonissa harjoitteluissa suurlähetystöissä pettymässä Suomen ulkoasiainhallintoon muutin vielä takaisin Jyväskylään vuoden 2011 alussa, ja asuin siellä vuoden 2013 loppuun asti.

Sen jälkeen, kun muutin Helsinkiin, ikävöin kyllä aika usein Jyväskylää. Akuutein ikävä on ehkä lähtenyt pois, mutta tietynlainen Helsinki-viha ei ole lähtenyt minusta vieläkään.

Jyväskylän yliopiston sosiologiaan minulla on vielä opintooikeus. Pari vuotta sitten tein kovalla työllä kolmeen kertaan opintosuunnitelman. Kahdella ensimmäisellä kerralla se ei mennyt läpi. Syksyllä sain vielä tarran opiskelijakorttiin.

Eri tilanteissa ihmiset ovat erilaisia, mutta koen, että olen Perjantain juontajana oma itseni. Olen kiitollinen siitä, että olen saanut säilyttää sen tietyn töksäyttelevän, epäkorrektin ja lakonisen tyylin myös tässä ohjelmassa.

Varsinkin viime keväänä, kun televisiossa oleminen oli itselleni uusi asia, minusta tuli ehkä vähemmän sosiaalinen. Olen kuitenkin mentaliteetiltani suhteellisen introvertti, ja tuntui, että työn vastapainoksi vapaa-ajalla halusi olla vain yksinään omassa kopissa.

Aika paljon ihmiset tulevat kadulla sanomaan ja kehumaan ohjelmaa, he ovat lähinnä mummoja tai keski-ikäisiä miehiä. Niitähän valtaosa kaikista television katsojista on.

Sanoin aikanaan, että aloin järjestää väittelyiltaa, jotta saisin tytöiltä huomiota. Sitähän siinä kyllä oli. Halusin esiintyä ja päästä esille.

Minusta tuntuu, että jossain määrin televisioon pääsy on parantanut mahdollisuuksiani, mutta minulla on joku sellainen mokaamistarve näissä naisasioissa. Ehkä olen myös korottanut standardeja, joten onnistumisprosentti on pysynyt ihan ennallaan, siellä lähellä nollaa.”

 

Pekka Vahvanen

  • Syntynyt Lappeenrannassa 1983, varttui Savitaipaleella.
  • Aloitti sosiologian opinnot Jyväskylän yliopistossa 2003. Vaihtoi pääaineen historiaan, josta valmistui 2010.
  • Aloitti Suuret väittelyillat Jyväskylän Ilokivessä 2006, josta siirsi ne Helsinkiin 2012.
  • Nykyisin TV1:n Perjantai-ohjelman toimittaja-juontaja.
  • Kannattaa jääkiekkojoukkue SaiPaa.