Ei hakutuloksia.

Teksti Oona Komonen Valokuvat ja kuvatekstit Saara Sund

Jyrock perustettiin reilu 30 vuotta sitten, koska ”maassa ei ollut missään tän tyylistä tapahtumaa” – Tänä vuonna lokakuussa järjestetty Suomen pitkäikäisin sisäfestivaali veti Ilokiveen jälleen satoja ihmisiä: Katso kuvakooste festivaaliviikonlopulta

Koronapandemian vuoksi Jyrockia siirrettiin kolme kertaa.

KAIKKI TUNTUU aivan normaalilta.

Artisti nousee lavalle. Yleisö hytkyy musiikin tahdissa.

Hurrauksia.

Huutoja.

Taputuksia.

Tanssia.

Väkijoukosta löytyy tutut kasvot. Vaihdetaan kuulumiset.

Ja sitten seuraavalle keikalle.

 

SUOMEN pitkäikäisin sisäfestivaali Jyrock järjestettiin Jyväskylän ylioppilastalo Ilokivessä 15.–16. lokakuuta 2021.

Viikonlopun aikana esiintyivät Orvokki, Bad Sauna, Midsommaren, Jari Raaste, Sansibar, Tamara Luonto, Cyril Awakens, New Ro, Jaakko Eino Kalevi, F, Arppa, Handshaking, Malla ja Denzel. Karina ja Yeboyah peruivat esiintymisensä sairastapausten vuoksi, ja heitä paikkasivat Hassan Maikal ja Lake Jons. Lisäksi lauantain päiväklubilla esiintyivät AHO ja The Bomb.

Ja miten sujui?

”Sairaan hyvin”, tapahtumatuottaja Laura Partamies sanoo.

”Kaikki ne esiintyjät, yleisö, työntekijät, koristelu, tunnelma…”

 

Näyttelijänäkin tunnetun Mallan (Malmivaara) keikka oli yleisön reaktioiden perusteella yksi festivaalien odotetuimmista. Teknisten ongelmien takia keikka alkoi myöhässä, mutta eturiviin hyvissä ajoin pakkautunut yleisö odotti Mallan elektropoppia kiltisti eikä jupinaa kuulunut.

Joulukuussa 2020 debyyttialbuminsa julkaissut Bad Sauna on niittänyt mainetta kovana livebändinä. Yhtye osoittautui maineensa veroiseksi. Lavalta lentävien banaanien lisäksi yleisössä nähtiin moshpit.

 

ENSIMMÄINEN Jyrock järjestettiin 1985.

Tuohon aikaan Ilokivessä järjestettiin satunnaisesti rock-klubeja, joskus folk- ja bluesfestivaaleja. Mutta Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan kulttuurivaliokunnan ja sen silloisen kulttuurisihteeri Arto Hietakankaan mukaan jotain puuttui.

”Keskityttiin sitten rokkenrolliin, kun ei kukaan muu oikein tehnyt tässä kaupungissa sitä. Katottiin, että maassa ei ole missään tän tyylistä tapahtumaa”, Hietakangas muisteli 2000-luvun alussa.

Alusta lähtien Jyrockin ideana on ollut tuoda kaupunkiin kiinnostavinta uutta vaihtoehtomusiikkia genrerajoihin katsomatta ja esitellä suomalaisen rockin nousevia kykyjä, niin sanottuja ”buddling under” -bändejä.

”Ehkä vähän marginaalia ja että saavat sellasen foorumin, johon pääsee rällästämään.”

Helmikuun 1985 ensimmäisenä viikonloppuna Ilokiven lavoille kapusi kaksitoista bändiä siten, että soitto soi tauotta. Oli Terveet kädet, Kansanturvamusiikkikomissio, Cartoon rockers, Backsliders, Bad sign, Hefty Load, Ankara, Kokoonpano, Clifters, 22 Pistepirkko, Stalkers, SIG.

Lippuja oli myynnissä 400 ensimmäiselle, 40 markan hintaan.

Vaikka konsertti tuotti tappiota, tunnelma sai kokeilemaan seuraavana vuonna uudelleen.

 

AINA EI ole sujunut suunnitelmien mukaan.

Ensimmäiseen Jyrockiin matkalla ollut 22 Pistepirkko ajoi päin kalliota. Henkilövahingoilta vältyttiin, lukuun ottamatta parin tunnin odottelua tienposkessa.

Vuonna 1986 alakertaan oli tuotu riittämättömät PA-laitteet. Ensimmäinen ilta soitettiin Smackin ”lattiasta kattoon ulottuvilla ämyreillä”, ja toiseksikin illaksi hankittiin korvaava laitteisto.

Erityisesti festivaaleissa on puhuttanut tila: Ilokivi. Akustiikka kun ei ole toiminut aina parhaalla mahdollisella tavalla. Yläkerran ravintolasalia ei ole tarkoitettu festivaalitilaksi. Sen kuuli myös tänä vuonna, etenkin Orvokin keikalla. Teknisiltä ongelmista ei vältytty myöskään alakerrassa Mallan esiintyessä.

Laura Partamiehen mukaan tilanne on ”haastava”, jos ja kun festivaalia Ilokivessä halutaan järjestää.

”Mutta totta kai aina mietitään, miten voidaan parantaa.”

Keskustelu Ilokivestä tilana on tuttu aihe jo festivaalien alkuvuosista. Festivaaleja ideoinut Arto Hietakangas ei puheista liiemmin piitannut.

”Eihän tää tila oo toiminut missään tarkoituksessa koskaan, mutta kun ei ole muuta, niin se on toimittava niissä tiloissa mitä on. Ei nää oo oleellisia tällaiset tilajutut. Jos on niinku valo ja sisäinen hehku tehdä jotain, ni se on saatana ihan yks lysti missä.”

Samaa mieltä oli Jylkkärin toimittajana työskennellyt Mika Remes.

”Varsinkin tää [vanha yo-talo] palveli aika hyvin tällasta meininkiä. Se oli rähjänen ja melkein pimeä yläkerta. Siellä pääsi kulkemaan ylösalas ja pysty dokaamaan ylhäällä, alhaalla ja siinä välissä.”

 

Jari Raaste -yhtyeen silkinpehmeä suomisoul keinutti yleisöä.

Suomenruotsalais-brittiläinen Ronja Stanley brändäsi itsensä uudestaan. Aiemmin Ronya-nimellä esiintynyt artisti tunnetaan nykyään New Ro’na.

VUOSIEN VARRELLA Jyrock on järjestetty usein viimeistä kertaa.

Festivaali perustuu vapaaehtoiselle toiminnalle. Tulevaisuus on aina kiinni kulloisen sukupolven kiinnostuksesta, sekä taloudellista tuesta.

1990-luvun lama söi yleisöä rockklubeilta. Marginaalimusiikki ei myöskään vedonnut samalla tapaa kuin aiemmin.

Vuonna 1993 festivaali siirtyi Ilokivestä Lutakkoon. Monien mielestä touhu oli väsynyttä, haparoivaa.

Seuraavana vuonna Jyrock palasi Ilokivelle. 10-vuotissyntymäpäivien piti olla festivaalien loppu, olihan Ylioppilastalo myös menossa remonttiin kahdeksi vuodeksi. Ohjelmistoon panostettiin, talo oli täynnä.

Kun remontti pari vuotta myöhemmin valmistui, kulttuurivaliokunnassa syntyi idea festivaalien järjestämisestä. Vuonna 1997 järjestetyssä yksipäiväisessä Jyrockissa esiintyi muun muassa Zen Café ja Don Huonot. Siilinjärveläisen Aavikko-yhtyeen jäsenet nähtiin istuvan portakoissa housuitta.

Vaikka festivaali oli noin 500-henkisen yleisön suhteen menestys, sitä ei järjestetty seuraavana vuonna. Ei ollut tekijöitä.

Mutta vuonna 1999 Jyrock palasi ja on siitä lähtien järjestetty joka vuosi. Paitsi 2020.

 

KORONAPANDEMIAN vuoksi ajankohta siirtyi kolmesti: keväältä 2020 saman vuoden syksyyn, sitten seuraavalle keväälle, ja vielä lokakuuhun 2021.

Ja vaikka kokoontumisrajoitukset purettiin, ei tauti ole kadonnut.

Siksikin lipunmyyntitavoite oli ”realistinen”: 300 per päivä. Siihen päästiin, ylikin.

Perjantaille myytiin vajaa 400, lauantaille reilu 400 lippua.

”Jännitysnäytelmä päättyi onnellisesti”, Laura Partamies sanoo.

 

Rap-artisti Hassan Maikal paikkasi keikkansa perunutta Yeboyahia. Maikalin debyyttialbumi ilmestyi toukokuussa 2021.

Festivaaliperjantain avasi folkduo Lake Jons.

 

MIKSI JYROCKIA enää järjestetään? Sitä pohti festivaalien entinen promoottori Ville Häkkinen.

”Viimeiset kuusi vuotta olen kysynyt itseltäni tuota kysymystä joka syksy”, hän kirjoitti Jyrockin historiikissa vuonna 2005.

Alun perin Jyrock järjestettiin, koska vastaavanlaista tapahtumaa ei ollut. Musiikkiskene on kuitenkin kehittynyt vuodesta 1985. Jo pelkästään Jyväskylässä on nykyisin useita keikkapaikkoja, keikkoja, tapahtumia.

”Jyrockin alkuperäinen idea on kuitenkin niin hyvä, että homma toimii mielestäni vieläkin varsin mainiosti”, Häkkinen perusteli.

”Jyväskylän kulttuuritarjonnassa on edelleen Jyrockin kokonainen aukko.”

Entä nyt?

”On edelleen”, Laura Partamies sanoo.

Ensinnäkin: festivaali on monille artisteille ponnahduslauta.

Toiseksi: useat ihmiset haluavat olla mukana järjestämässä festivaaleja, talkootyönä.

Kolmanneksi: yleisöä kiinnostaa.

Ja lopuksi:

”Jyrockin hengessä on jotain ainutlaatuista, selittämätöntä.”

Sitä haetaan seuraavan kerran keväällä 2022.

 

Kuvataiteilijanakin kunnostautunut Orvokki tarjoili yläkerrassa eteeristä ja elektronista äänimaisemaa.
Kokkolalais- ja kulttuuriperhetaustaisen Aaro Airolan eli Arpan keikalta ei vauhtia ja vaarallisia tilanteita puuttunut. Ville-Veikko Airaniemen kitara kolahti ohimoon, mutta sekään ei saanut Arpan hymyä hyytymään.
Berliiniläistynyt, jyväskyläläislähtöinen Jaakko Eino Kalevi esittää kokeellista ja unenomaista syntikkahöystettyä poppia.
Yleisö söi suomeksi räppäävän ja laulavan F:n kädestä ja osasi biisit ulkoa. Vaikka jyväskylät ja joensuut menivät sekaisin, oli paitsi yleisö F:stä, myös F yleisöstään fiiliksissä.
Midsommaren esitti melodista punkrockia ruotsiksi.

Sansibarin hypnoottinen detroit electro johdatti yleisön reivitunnelmaan perjantain päätteeksi.

 

▸ Lähteenä käytetty muun muassa Jiri Sirosen, Ville Häkkisen, Minna Hautamäen ja Erkka Vesan toimittamaa Jyrock 1985–2005 (2005), Marko Lambergin teosta Nuoruus ja toivo – Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta 1934–2003 (2004), sekä Jylkkärin lehtiarkistoa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.