Ei hakutuloksia.

Teksti Tero Uuttana

Arvio: The Beatles: Eight Days a Week – The Touring Years

Ron Howard | USA 2016 | 137 min + 27 min keikkataltiointi

Ron Howardin (Apollo 13, Beautiful Mind) uutuusdokumentti käsittelee kenties maailman legendaarisinta yhtyettä The Beatlesia. Dokumentti keskittyy beatlemanian hulluimpiin vuosiin eli suunnilleen aikavälille 1962–1966. Kirkuvia ihmisiä on joka paikassa, jengiä loukkaantuu keikoilla. Virkavalta ei tiedä, miten toimia ihmismassojen kanssa.

Beatles tykitti tuohon aikaan levyjä ja sinkkuja ulos hirveällä tahdilla, jopa kaksi levyä ja neljä sinkkua vuodessa. Pari elokuvaakin he siinä sivussa tekivät, ja kiersivät maailmaa tasaisen varmaa tahtia. Pian heistä tuli ensimmäisiä niin sanottuja stadionkiertueita tehnyt orkesteri.

The Beatles koostui huomattavan lahjakkaista ja karismaattisista nuorista miehistä, ja osittain siksi heistä tuli valtavan suosittuja. Dokumentti luo onnistuneesti kuvan siitä maailmanlaajuisesta hysteriasta, joka bändiä ympäröi. Matkan varrelle mahtuu jos jonkinlaista tarinaa ja anekdoottia. Howard on tehnyt hyvää työtä tarinan kertomisessa, ja arkistomateriaalia hyödynnetään onnistuneesti.

Kuten moni bändidokkari, myös Eight Days a Week kuvaa myös sitä, miten uuvuttavaa kiertue-elämä on. Monet bändit keikkailu on ajanut hajoamispisteeseen, mutta John, Paul, George ja Ringo älysivät lopettaa kuluttavan ja loputtoman kierteen ennen kuin oli liian myöhäistä. Studiotyöskentelyyn keskittyminen johti siihen, että lahjakkaat muusikot onnistuivat yhtyeen loppuvaiheilla tekemään monta studioalbumia, jotka mullistivat rockmusiikin monellakin saralla. Viihdyttäjistä tuli lopulta vakavasti otettavia taiteilijoita, jotka tekivät urallaan sekä maailman suosituinta että maailman arvostetuinta musiikkia. Se on kiteytettynä The Beatlesin tarina, ja vastaavaan ei ole moni yhtye sittemmin pystynyt.

Arvosana: 4/5

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.