Ei hakutuloksia.

Teksti Eva Kottonen 

Rakkaudesta lajiin

On ihmisiä, jotka tekevät jotain ahkerasti ja mielellään, vaikka eivät saisi siitä rahaa (ks. harrastus). Toisaalta on ihmisiä, jotka tekevät jotain, vaikka ovat jo saaneet niin paljon rahaa, että heidän ei tarvitsisi enää tehdä sitä (ks. Teemu Selänne). Näitä molempia yhdistää niin sanottu rakkaus lajiin (ks. Teemu Selänne). Mikäli teitä, rakkaat opiskelijat, kiinnostaa tulevaisuudessa tutkijan ura, on syytä miettiä jo nyt, kumpaan edellä mainituista ryhmistä kuulutte. Tiedettä nimittäin tehdään mitä suurimassa määrin rakkaudesta lajiin.

Väitöskirjatyön voi rahoittaa joko apurahalla, lottovoitolla tai lottovoittoon todennäköisyyksien puolesta rinnastettavalla tutkijakoulupaikalla, jolloin tohtorikoulutettava voi saada ihka oikean työsuhteen, jolloin pääsee työterveyshuollon lisäksi pikkujouluihin.

Taloussanomien (14.10.2015) 20 huonoiten palkatun ammatin listalla ei jostain syystä ole otettu mukaan jatko-opiskelijoita. Mikäli olisi, sijoittuisi apurahalla väitöskirjaa kirjoittava suoraan sijalle yksi n. 1600e/kk bruttotuloillaan. Työsuhteessa oleva tohtorikoulutettava pääsee sentään noin listan puoliväliin yhdessä mm. torikauppiaiden, koulunkäyntiavustajien ja tarjoilijoiden kanssa. Seminologit menevät palkassa heittämällä ohi.

 

Yliopistojen rahoitusta leikataan rajusti tulevina vuosina, ja säästöt otettaneen määräaikaisista työntekijöistä, koska vakituisia työntekijöitä (professorit, jotkut harvat opettajat) ei voi irtisanoa niin helposti. Tämä tarkoittaa tohtorikoulupaikkojen ja post doc –rahoituksen vähentämistä, eli lottovoiton todennäköisyys alkaa olla suurempi kuin tutkijana itsensä elättämisen.

Tieteen laadusta huolta kantavat toivovat toki, että tutkijoiksi valikoituisi niitä kaivattuja huippulahjakkuuksia. Nyt tohtorikoulutettaviksi valikoituvat ne, joiden osaaminen ei ole työmarkkinoiden näkökulmasta tarpeeksi hip, tai ne, joiden osaaminen on työmarkkinoiden näkökulmasta niin hip, että hakijoita on jokaiseen avoimeen työpaikkaan ne 99(9) muutakin. Väitöskirjan kirjoittaminen on maisterille kuin lukio all over again: saa aikaa miettiä, mitä oikeasti haluaa tehdä, ja työelämään tottumattomalle tonni kuussa käteen tuntuu opintotuen jälkeen huikealta.

 

Mikäli yliopisto ei pysty tarjoamaan järkevää tulevaisuutta ja urapolkua nuorille tutkijoille, tullee tutkimustyöstä lähivuosina vain mukava harrastus muutamille (ks. pappa betalar). Itse olen väitöskirjan valmistumisen jälkeen ajatellut hakea
lähihoitajakouluun. Ja lotota joka lauantai.

 

Lue lisää:

Pikamatkojen maisteri (8.10.2015)

MEG-laite tutkii aivojen syövereitä (29.10.2015)

  1. Työssäkäyvä maisteri

    En ymmärrä miksi meidän ns. oikeissa töissä käyvien veronmaksajien pitäisi kustantaa tutkijoiden väitöskirjaharrastus.

    Millaista kansantaloudellista tai muuta hyötyä kolumnisti arvelee väitöskirjastaan olevan kanssaihmisilleen tulevaisuudessa? Onko hyöty suurempi, yhtä suuri vai pienempi kuin lähihoitajana tuotettu hyöty?

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. Jarno Liski

    Väitöskirjoja varten myönnetyt apurahat ovat verottomia. Saadakseen 1600 euroa kuukaudessa verojen ja veroluonteisten maksujen jälkeen, pitää palkansaajan saada hyvinkin yli 2000 euron kuukausipalkkaa.

    Monet säätiöt myöntävät (köyhillekin) väitöskirjatyöhön 24 000 euron vuosiapurahoja. Tämä 2000 euroa verotonta tuloa kuukaudessa vastaa yli 3000 euron kuukausipalkkaa.

    Tieteentekijöiden asema saisi Suomessa olla parempi, mutta vääristelevät kolumnit uskoakseni lähinnä haittaavat asian ajamista.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  3. Jarno Liski

    Korjaan itse itseäni. 24000 euron vuosiapurahassa on veronalaista tuloa vajaat 4000 euroa. Verovapauden yläraja taitaa tänä vuonna olla hieman yli 2000 euroa kuukaudessa. Mutta se ei tilannetta muuta sikäli, että 4000 euron veronalaisista tuloista ei mene ollenkaan valtionveroa ja kunnallisverotukseenkaan tuskin vähennysten jälkeen mitään jää.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  4. Jarno Liski

    Jatkan itseni korjaamista. Siis apuraha on veroton 20 000 euroon asti vuodessa (20 070,64 tarkalleen), ei siis 2000 euroa kuussa, vaan verovapaata on 1672,56 euroa kuukaudessa. Ylimenevä osuus on veronalaista tuloa, mutta käytännössä siis veron määrä jää olemattomaksi.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  5. Ville Q

    Apurahan saajan pitää maksaa Melalle MYELit ja muut maksut siitä apurahasta. Käytännössä tuo tarkoittaa sitä, että 24000e apurahasta, joka on tarkoitettu vuodeksi, menee joku 3500e Melalle. Nämä kannattaa huomioida laskuissa, sillä prosentuaalisesti summat ovat isoja.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  6. Tessa H.

    Saadakseen tuon 1600e/kk käteen tulee apurahan vuosisumman olla noin 22 000 e, koska verottomuudesta huolimatta apurahatutkija tosiaan maksaa MYEL-maksuja plusmiinus kolme tonnia. Ja lopulta noita isompia (24 000 ja ylöspäin) rahoja myöntäviä säätiöitä ei mitenkään runsaasti ole ainakaan humanistiselle tutkimukselle. Isommista usein maksetaan sitten myös työhuonekuluja. Lienee hyvin harvinaista, että apurahasta jäisi kahta tonnia (tai enemmän!) kuussa käteen.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.