Ei hakutuloksia.

Teksti  Petra Nykänen

Pikku pala Berliiniä

Vakiopaineen tunnelma vetosi Willie Männikkölahteen alusta alkaen.
Vakiopaineen tunnelma vetosi Willie Männikkölahteen alusta alkaen.

Vakiopaine on sijainnut samalla paikalla yläkaupungilla 23 vuoden ajan. Perustamisestaan saakka se on profiloitunut taiteilijoiden kantapaikaksi.

 

Vakiopaineen kahvissa maistuu kardemumma.

”Sitä laitetaan aina lusikallinen perussuodatinkahvin päälle”, kertoo yrittäjä Matti Perälä.

Omistaja Matti Perälän mukaan Vakiopaineella ei ole erityistä strategiaa, vaan se luottaa hyväksi havaittuun.
Omistaja Matti Perälän mukaan Vakiopaineella ei ole erityistä strategiaa, vaan se luottaa hyväksi havaittuun.

Hän on ollut mukana Vakiopaineen, kotoisammin Vakkarin, toiminnassa yhdessä vaimonsa Pauliina Siekkisen kanssa vuodesta 1998 lähtien.

Kardemumma kahvissa ei ole mikään uusi villitys.

”Sitä on käytetty kaikki nämä 17 vuotta. Se on sama kardemummakin vielä. Yllättävän hyvin siinä on makua”, Perälä nauraa.

Kardemummakahvi kuvastaa Vakkaria hyvin, kahdellakin tapaa. Ensinnäkin, myös Vakkarissa on oma pikantti lisänsä, jolla se erottautuu muista saman alan yrityksistä. Perälän mukaan omaleimaisuus tulee luonnostaan.

”Ei meillä ole mitään strategiaa tämän takana. Me ollaan vaan tehty niin kuin huvittaa”, hän kuvailee.

Toiseksi, Vakkari luottaa hyväksi ja toimivaksi havaittuun. Kardemumma on säilynyt samana 17 vuotta, ja niin on moni muukin asia. Tämä on tehnyt Vakkarista paikan, jollainen se on tänäkin päivänä: monen jyväskyläläisen kodinjatke ja erityisesti kulttuurialan tekijöiden pyhättö.

 

Vakiopaineen perustivat vuonna 1992 Terhi Åman (nykyinen Takkinen), Tuija Mikonranta ja Pertti Kukkola. Tavoitteenaan heillä oli tehdä liiketilaan baari, jossa he itsekin viihtyisivät.

”He hakivat tavaraa roskalavoilta ja kirppareilta, mahdollisimman halvalla vaan”, Perälä sanoo.

Hänen mukaansa Vakkari on yhä niin ulkonäöltään kuin hengeltäänkin pitkälti samanlainen paikka kuin sen alkuaikoina.

”Täällä on varmasti vielä osa alkuperäisistä pöydistä ja koulutuoleista. Aina välillä me vähän maalataan ja kunnostetaan. Monet ketjupaikat seuraavat trendejä ja miettivät sitä, mitä kävijät milloinkin haluavat. Siksi ne saattavat vaihtaa tyyliä joka toinen vuosi. Me emme sellaiseen lähde”, hän toteaa.

Taiteilijat ovat Perälän mukaan hakeutuneet Vakkariin sen perustamisesta saakka. Miksi näin on, siihen hänellä ei ole varmaa vastausta.

”Asia vain on aina ollut niin, jo ennen kuin aloitin täällä yrittäjänä. Ehkä taiteilijat tykkäävät tästä ilmapiiristä, paikan rentoudesta. Tämä on pikku pala Berliiniä täällä.”

 

Rennon ilmapiirin lisäksi monipuolinen kulttuuritarjonta lienee syy siihen, miksi alan ihmiset viihtyvät Vakkarissa. Musiikki on kuulunut Vakkariin aina, ja teatteritila kunnostettiin liikehuoneiston alakertaan vuonna 1999.

Vuosien saatossa tarjonta on monipuolistunut entisestään. Nykyisin saman katon alle mahtuu myös runsaasti kuvataidetta ja runoutta. Siinä on sormensa pelissä myös Vakkarin baarimikolla Willie Männikkölahdella. Minneapolisista kotoisin oleva Männikkölahti aloitti työt Vakkarissa seitsemän vuotta sitten.

”Kävelin Vakkarin ohi ensimmäisenä päivänäni Jyväskylässä. Kello oli 11, eikä paikka ollut edes auki. Katsoin ikkunoista sisään ja ajattelin, että tuolla voisin olla duunissa. Viiden vuoden kuluttua siitä aloitin täällä.”

Vakkarin tunnelma tuntui Männikkölahdesta kotoisalta alusta alkaen.

”Minneapolisissa on paljon Vakkarin kaltaisia paikkoja. Jyväskylässä tämä taas on täysin ainutlaatuinen.”

 

Männikkölahden päätoimi Vakkarissa on hänen omien sanojensa mukaan viinan myyminen, mutta ei hänen toimenkuvansa suinkaan siihen rajoitu.

Matti Kortet ja Antti Viitamäki kutsuvat Vakkaria olohuoneekseen. Lauluyhtye Må Pythonin yhdistämät kanta-asiakkaat ottavat usein muistiinpanovälineensä mukaan, sillä inspiraatio saattaa iskeä yllättäen.
Matti Kortet ja Antti Viitamäki kutsuvat Vakkaria olohuoneekseen. Lauluyhtye Må Pythonin yhdistämät kanta-asiakkaat ottavat usein muistiinpanovälineensä mukaan, sillä inspiraatio saattaa iskeä yllättäen.

”Kun aloitin Vakkarissa, täällä oli tarjolla korkeatasoisia musiikki- ja teatteriesityksiä, mutta kuvataiteeseen ei oikein panostettu. Ajattelin, että jos siihen pari tuntia kuussa käyttäisi, voisi taso nousta”, hän kertoo.

Vakkarin seinillä on esillä taidenäyttely, joka vaihtuu kuukauden välein.

Viimeisimpänä Männikkölahti lisäsi Vakkarin runotarjontaa.

”Pari vuotta sitten tajusin, että lavarunous oli Suomessa aika iso juttu, mutta Jyväskylässä ei tapahtunut mitään siihen liittyvää. Aloin siis järjestää täällä myös runoiltoja.”

Vakkarin tiskin takaa näkemänsä perusteella Männikkölahti tietää sanoa, että juuri kulttuurialan ihmiset muodostavat usein enemmistön paikan kävijöistä. Miljöönä Vakkari inspiroi monia.

”Ihmiset piirtävät ja kirjoittavat täällä paljon. Ehkä kuitenkin tärkeintä luovaa toimintaa on samanhenkisten ihmisten kanssa jutteleminen.”

Monet kanta-asiakkaat ovat suosineet Vakkaria aina paikan alkuvuosista saakka. Juuri kanta-asiakkaita yhdistää usein Vakkarin lisäksi aktiivisuus Jyväskylän kulttuurielämässä.

”Hakeutuvatko kulttuuri-ihmiset tänne, koska täällä tapahtuu niin paljon, vai tapahtuuko täällä niin paljon, koska he käyvät täällä? En osaa sanoa kummin päin se menee”, Männikkölahti pohtii mutta huomauttaa myös, että kulttuurileimastaan huolimatta Vakkariin tiensä löytävät päivittäin kaikenlaiset kävijät.

”Eläkkeellä oleva kirkkoherra käy täällä päivittäin”, Männikkölahti lisää.

 

Kardemummakonsepti siis toimii. Vakkari on Vakkari, ja sellaisena se pysyy. Perälä toteaa, ettei tarvetta suurille uudistuksille ole jatkossakaan.

”Vakkarin suhteen olen täysin muutosvastarintainen”, hän sanoo nauraen.

Lue lisää:

Ennätysmäärä runoklubeja Jyväskylässä (21.11.2013)

  1. tsauh

    Vakkari on koti. Jyväskylän sydän.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.