Ei hakutuloksia.

Teksti Paavo Kässi 

Arvio: Verneri Pohjola: Bullhorn

Perinteet hallussa

Verneri Pohjola: Bullhorn (Edition)

Trumpetisti Verneri Pohjolan kolmannen soololevyn kappaleet vaihtelevat bändivetoisemmista jazz-sävellyksistä meditatiivisempiin tuokioihin trumpetin ja rumpujen välillä.

Perinne on vahvasti läsnä. Girls of Costa Rican monotoninen bassoriffi on kuin variaatio John Coltranen Love Supremesta, kun taas modulaatiot ja tarkkaan punnitut fraasit tuovat mieleen Miles Davisin modaalisen kauden tuotannon. Sitaattimusiikista ei kuitenkaan ole kyse, vaan  vaikutteiden hallitusta käytöstä ja soveltamisesta omaan käyttöön. Musiikillista kypsyyttä, kenties?

Levyn kohokohtia ovat Brian Enon Another Green World -levyn tuokiokuvat mieleentuova nimikappale sekä hektinen Nanomachines. Jälkimmäinen toimii musiikillisena vastineena sille tunteelle, kun deadline alkaa uhkaavasti lähestyä.

“Verneri Pohjolan uusin tulee olemaan hieno lisä suomalaisten jazz-klassikkolevyjen kaanoniin.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.