Yläkaupungilla kotoisa kauppa syntyy raskaasta rokista ja halvasta kaljasta, vaikka nahkahousuja kauppias ei saanutkaan.
Lyijynraskas kitaravalli jyrähtää pitkin ahdasta käytävää. Lasken tarjousmehun takaisin lavalle ja pälyilen ihmisten reaktioita.
Kun edesmennyt joensuulaisrokkari Jouni Mömmö alkaa laulaa, kuuluu hyllyväleistä jo supinaa:
”Jumalauta. Mana manaa”, ”Kato, Mana mana”, ”Täällä soi Maria Magdalena!”
Olen ruokaostoksillä Kauppakadun yläpäässä. Keskustastrategiassa ”boheemille yläkaupungille” sopivaa elinkeinotoimintaa ovat etniset ravintolat ja erotiikkaliikkeet. Ruokakaupankin on sopeuduttava ympäristöönsä, vaikka hienovaraisestikin.
Kassalla saan selville, että musiikkivalinnoista on vastuussa kauppias. Hän oli kuulemma kyllästynyt Keskon kauppoihin jakamiin taustamusiikkilevyihin.
Kaupan kellarista löytyy varastotilaan rakennettu toimisto. Toisessa nurkassa kassakaappi, toisessa ikääntynyt tietokone. Seinillä on hyllymetreittäin mappeja. Lisäksi on papereita ja markkinointikrääsää: 007-pienoismalleja ja pari Karhu-ämpäriä. Seinällä on Olvin tissikalenteri ja pöydällä askillinen Belmont-savukkeita.
Ruskettunut kauppias naurahtelee tauotta lauseidensa väliin. Pakenevan hiusrajan alla hymyilevät pyöreät kasvot eivät oikein vastaa odotuksiani kellarissa Mana Manaa luukuttavasta kauppiaasta.
Ehdotan, että tekisimme haastattelun kapakassa. Jouni Pohjola pitää kuitenkin toimistoaan parempana ympäristönä. Sitten kaivamme kalenterit esiin.
”Täytyypä oikein laskea… parturi yhdeltä… mmmh… tuossa lapset hoidosta…”, hän mutisee itsekseen ja sopiva aika löytyy.
Keuruulaiseksi 45 vuotta sitten syntynyt Pohjola on koulutukseltaan autonasentaja. Kauppaan hän lähti kuitenkin äitinsä perässä töihin jo 15-vuotiaana.
”Työskentely kolmen aivan erilaisen kauppiaan kanssa opetti, että ei tarvitse olla tietynlainen ihminen voidakseen olla kauppias”, sanoo Pohjola ja jatkaa: ”eli että ihan tavallinen kelpaa”
K-kaupassa kauppiaalla on verrattain paljon vapauksia. Kesko toimii tavarantoimittajan ja hoitaa ketjumarkkinoinnin. Kesko myös määrittää minimituotevalikoiman ja esimerkiksi työntekijöiden pukeutumisen.
Pukeutumiseen Pohjola oli Keskon tilaisuudessa puuttunut sen verran, että hän oli ehdottanut seuraavaan asukokonaisuuteen mahdollisuutta nahkahousuihin, sillä ympäristöönhän on sopeuduttava.
Asiakaskunta on valtaosaltaan nuorisoa. Pääkampuksen vieressä kaupaksi saa vaikka jalkaväkimiinoja, jos niillä on eko- ja eettisyyssertifikaatit. Niinpä Reilu kauppa ja luomu näkyvät myös hyllyissä.
Tosin määräävämpi tekijä Kympin maineessa on olut. Sitä riittää.
Suurimmaksi harha-askeleekseen Pohjola mainitseekin muiden kauppiaiden kehuman urheilujuoman ottamisen valikoimiin. Myymättä jäi.
”Niin, tuota, nuorisohan juhlii usein. Kun juhlitaan tarvitaan juhlajuomia. Tai siis ne ovat tärkeitä. Tai ainakin usein ovat”, pyörittelee Pohjola sanojaan.
Tiuhaan toistuvat juomatarjoukset ja epäsovinnainen musiikillinen linja kuuluvat Kympin ilmeeseen. Kumpikaan tosin ei tunnu kovin laskelmoidulta.
Taustamusiikkia Pohjola soittaa, mitä tekee mieli soittaa. Teininä kuunneltiin punkkia. Niin nykyäänkin joskus. Suurimmat kotimaiset suosikit Pohjolalla ovat Ville Valo ja Paula Koivuniemi. Ulkomaisista lähellä sydäntä ovat vanhat hevibändit: Uriah Heep, Deep Purple ja Kiss.
”Madonna on kyllä todellinen suosikkini. Niin ja tietenkin Dingo vei ja vie vieläkin”, listaa Pohjola.
Olutkin maistuu miehelle itselleen. Juomaosasto on hänen valtakuntansa. Suosikkimerkkiään hän ei halua paljastaa, ettei loukkaisi kilpailijoita.
”Sanotaan näin, että Suomessahan tehdään erittäin hienoja oluita tai siis Suomessa on monia hienoja panimoja, jotka tekevät hienoja oluita”, Pohjola muovailee diplomaattista lausuntoaan. Minulle hän lisää salaliittolaisesti väliin:
”Siis Karhuahan minä juon.”
Pohjola kertoo vähän hämmästellen, että jotkut asiakkaat kehuvat hänen kauppaansa kotoisaksi.
”En minä oikein osaa sitä alleviivata, mikä sellaisen tunnelman tekee”, pohtii Jouni Pohjola – tavallinen kauppias.
Jarno Liski