Ei hakutuloksia.

Se toimiva sosialistinen kokeilu

S-Ryhmä ei rikastuta omistajiaan osingoilla. Rahaa sillä on niin paljon, että se olisi voinut laskea suomalaisen ruoan hintaa tuntuvasti. Sen sijaan sen päättäjät – sinä, minä ja miljoona muuta suomalaista – näytämme halunneen ennemmin ABC-aseman jokaiseen risteykseen sekä automarketeja laitakaupungit täyteen ja vielä Itämeren ympäri.

Jyväskylän on opiskelijakaupunki ehkä leimallisemmin kuin mikään muu suomalainen kaupunki. Ravintolassa viihtyvät ja uusia tuulia haistelevat opiskelijat mahdollistavatkin sellaisen ravintolatarjonnan, jota tuskin voisi kuvitella tavallisiin maalaiskaupunkeihin.
Niinpä Jyväskylän ydinkeskustassa – siis Kauppakadun alapäässä – onkin, no tuota, kolme Rossoa ja Amarillo.

S-ryhmän imagotutkimuksetkin kertovat, että eniten S-ryhmästä jurputtavat “nuoret vihaiset miehet”. Sellaiset kuin vaikkapa monet kapitalismikriittiset yliopisto-opiskelijat.
Approtason kapitalismikritiikki menee kuitenkin usein metsään S-ryhmän kohdalla. Koko osuuskauppatoimintahan nimittäin on niin lähellä kommunismia kuin Suomessa pääsee.
S-ryhmän omistavat kuluttajat, hallinnossa vallitsee mies ja ääni -periaate, voiton maksimointiin ei pyritä ja tuotot jaetaan suhteessa palveluiden käyttämiseen, ei omistusosuuksiin.

Pörssikapitalisti ei siis S-Ryhmällä rikastu. Ahneiden suuromistajien puute on luonut tilanteen, jossa kukaan ei ole ainakaan oman 500 rikkainta -sijoittumisensa tähden vaatimassa yritysryhmää jakamaan voittoja omistajilleen. Voittoa jaetaan bonuksina, mutta ennen kaikkea se käytetään lisäinvestointeihin.
Investoinnit ovat sitä, kun yritys korjaa vanhaa, rakentaa uutta ja ostaa vaikkapa kassakoneita. Lamasta nousevassa Suomessa koko S-ryhmä investoi yhteensä noin 40 miljoonalla euroalla vuodessa. Vuonna 1996 investoitiin 160 miljoonaa euroa, vuonna 2005 jo yli 300 ja sen jälkeen järisyttävät 600-700 miljoonaa euroa vuosittain.
Yksistään jyväskyläläinen Osuus-kauppa Keskimaa on investoinut 20-60 miljoonalla eurolla vuosittain viimeiset kymmenen vuotta. Jyväskylän uusittu Sokos valmistui reilu vuosi sitten. Tänä vuonna on tarkoitus rakentaa myyntialaltaan yli 17 000 neliömetrin Prisma Seppälään.

Uuden Prisman sisään mahtuisi yli neljäkymmentä tyypillistä Valintataloa. Uusi Prisma rakennetaan nykyisen viereen. Sen valmistuessa vanha puretaan. Nykyisen Prisman myyntiala on noin 10 000 neliömetriä – ainoastaan 25 Valintatalon tai 100 pikku-Siwan verran.
Prisman uusimisen kustannusarvio on samaa luokkaa kuin Sokoksen laajennuksen, 30–40 miljoonaa euroa. Lutakkoon tuleva Sokos Hotel Paviljonki maksaa 25 miljoonaa euroa.

Tässä jutussa on noin 10 000 kirjainta. Jos jokainen kirjain olisi 500 euron seteli, panee S-ryhmä ylläpitoonsa ja laajentumiseensa 140 tällaisen jutun verran rahaa. Toisin sanoen summan, jolla rakentaisi 15-25 jättiläis-Prismaa.

”Jotkut ovat moittineet investointeja jotenkin liian suuriksi, mutta olisi tärkeää huomata, että kaikki on investoitu kuluttajien palveluihin, eikä esimerkiksi hienoihin pääkonttoreihin”, puolustaa Keskimaan toimitusjohtaja Antti Määttä. Hän on myös SOK:n, eli S-ryhmän keskusliikkeen, hallituksen jäsen.

SOK:n tie huipulle on ollut pitkä. Osuuskauppa Keskimaa sai alkunsa porvarisrouva Helmi Heinosen nimipäiväkutsuilla toukokuussa 1915. Se on verrattain myöhään.
1800-luvun viimeisinä vuosina Suomessa alettiin perustaa osuuskauppoja. Ne olivat osakeyhtiöitä tai yhdistyksiä, sillä osuuskuntalaki säädettiin vasta 1901.
Samana vuonna perustettiin ensimmäinen varsinainen osuuskauppa, turkulainen Vähäväkisten Osuusliike.
Nimi kertoo mistä oli kyse. Köyhälistö halusi eroon nylkyrikauppiaista ja heille velkaantumisesta. Siispä yhteistoimin perustettiin liikkeitä, joiden tarkoituksena oli myydä edullisia elintarvikkeita jäsenilleen.

Jyväskylässä ensimmäinen jaloilleen päässyt osuuskauppa oli Osuusliike Mäki-Matti, joka antoi nimen kauppaa
ympäröineelle kaupunginosalle. Se perustettiin 1905.

Noihin aikoihin työväenliikkeen nousun myötä luokkaristiriidat alkoivat tulla näkyvämmiksi ja osuuskauppaliikkeessäkin juopa maalaisporvariston sekä tehdastyöläisten ja maaseudun kurjaliston välillä syveni. Osuuskauppojen hallinnot pyrittiin miehittämään omilla joukoilla. Vuonna 1904 perustettu yhteinen tukku Suomen Osuuskauppojen Keskusliike oli myös valtataistelun kohteena. Kokouksissa riideltiin esimerkiksi suhtautumisesta poliittiseen ja ammatilliseen työväenliikkeeseen. Osuuskau-poilla oli SOK:ssa yksi ääni jäsenmäärästä riippumatta, jolloin suuret kaupunkien ja tehdasseutujen työläiskaupat kokivat vääryydellä jäävänsä pienten maalaisporvariston kauppojen jalkoihin päätöksenteossa.
Missä osuuskaupan valtaaminen ei onnistunut, perusti hävinnyt osapuoli oman osuuskaupan. Jyväskylässä Mäki-Matti oli alusta asti tukevasti työläisten käsissä. Niinpä porvarispiireissä oli pitkään kaavailtu oman osuuskaupan perustamista.

Ensimmäisen maailmansodan aiheuttama puute tavaroista antoi ratkaisevan sykäyksen. Työläisten Mäki-Matti sai hankittua tavaroita jäsenilleen, eikä yleisestä tavasta poiketen nostanut varastossa olevien tavaroiden hintoja. Niinpä Helmin-päivillä lyötiin lukkoon päätös oman osuuskaupan perustamisesta. Perustajien joukossa oli esimerkiksi huomattava määrä opettajia.
Keskusliikkeessä linjaerot johtivat siihen, että työläisten kaupat erosivat SOK:sta ja perustivat oman keskusliikkeen Suomen Osuustukku-kaupan (OTK:n). Näistä edistysmielisistä, OTK:n osuuskaupoista käytettiin sittemmin nimeä E-liike, kun SOK:n osuuskaupat tunnetaan S-Ryhmänä.
E-liike tunnetusti tuhoutui 1990-luvun alussa muun punapääoman mukana. 1980-luvulla E-liikkeen osuuskaupat fuusioitiin EKAksi. Fuusiosta jäi ulos suurin E-liikkeen kauppa, Elanto.
E-liike oli valtaisa kaupan, teollisuuden ja finanssialan imperiumi. Jäljelle lamasta jäi vain Elanto, joka fuusioitui S-Ryhmään HOK-Elannoksi 2004. Lisäksi velkasaneeraukseen joutuneesta Ekasta on jäljellä Tradeka, joka omistaa esimerkiksi Cumulus- ja Rantasipi-hotellit sekä 15 prosentin siivun Valintaloja ja Siwoja pyörittävästä yhtiöstä. Vähäväkisten Osuusliikekin on nykyään Turkuun toriparkkia junaileva S-ryhmän Turun Osuuskauppa.

S-Ryhmä oli kurimuksessa 1980-luvun. Vielä 1990-luvun alkupuolella Kesko kasvatti markkinaosuuttaan muiden kustanuksella. Sen jälkeen S-Ryhmä on alkanut ottaa markkinaosuutta itselleen ja hallitsee nyt ylivoimaisesti päivittäistavarakauppaa Suomessa. Keskon markkinaosuus pyörii 35 prosentin tuntumassa, kun S-Ryhmän osuus on 44 prosenttia.

Rahaa markkinajohtajalle virtaa. Kriitikot väittävät, että Kesko ja S-ryhmä pitävät ruoan hintaa korkealla vähäisen kilpailun vuoksi.
S-ryhmä jakaa voittojaan omistajille ennen kaikkea bonuksina, mutta myös osuuspääoman korkoina ja ylijäämänpalautuksina. S-ryhmä on viime vuosina jakama bonuspotti on ollut noin 300 miljoonaa euroa vuodessa. Hyvin voivalla osuuskaupparyhmällä olisi ollut varaa laskea ruoan hintaa tuntuvasti, mutta niin ei ole tehty. Päin vastoin Pellervon taloudellisen tutkimuskeskuksen loppuvuodesta ilmestyneen raportin mukaan kaupan ottama osuus ruoan hinnasta on kasvanut.
Vuonna 2000 suurin osa ruokalaskusta meni elintarviketeollisuudelle, vuonna 2009 kaupalle. Kehityksen olisi pitänyt mennä päinvastaiseen suuntaan, sillä samaan aikaan elintarvikkeiden jalostusaste on noussut.

2000-luvulla tahkotut voitot on käytetty investointeihin, joista merkittävin on ABC-ketju. Se näyttää yhdessä humauksessa täyttäneen koko maan.
Ensimmäinen ABC-automaatti avattiin 1998 Konalan S-Marketin pihaan. Sen jälkeen ABC-toimipisteitä on noussut keskimäärin nopeammin kuin yksi kahdessa viikossa. Toimipisteitä on nykyisellään nelisen sataa.
Ruokakaupan kassakone on laulanut, ja voitoilla on ajettu maasta sellaiset kansainväliset öljyjätit kuin Esso ja Shell. Bensiinikaupasta S-ryhmä hallitsee jo yli neljännestä. Se on suurin suomalainen bensiininjakelija.

On vaikea arvioida, kuinka kannattavaa bensiinimarkkinoiden valtaaminen on ollut. S-ryhmä ei julkista tietoja eri toimialojen kannattavuudesta “konsernitasolla”. Useimpien osuuskauppojen omistajat eivät siis voi tietää, myykö heidän osuuskauppansa ruokaa kalliimmalla voidakseen pyörittää huoltoasemia tappiolla.
Helsingissä näin kuitenkin tiedetään tapahtuvan. HOK-Elannon vuosikertomukset paljastavat, että 2000-luvun alussa ABC toimi pääkaupunkiseudulla muutamalla automaatilla ja nollatuloksella. Sittemmin ABC on kasvanut alueella kymmenien toimipisteiden ketjuksi, joka tuottaa vuosittain 6-7 miljoonan euron tappiot. Niiden kuittaaminen onnistuu kuitenkin helposti esimerkiksi päivittäistavarakaupan 25 miljoonan euron voitoista.

Keskimaan toimitusjohtaja Antti Määttä kertoo, että jyväskyläläisten S-kaupoista ostamien maitopurkkien hinnassa ei makseta tukiaisia ABC:lle, vaan täällä polttonestekauppa toimii “niukasti plussan puolella”. Hän myös muistuttaa, ettei voiton maksimointi ole tavoite.
”Toiminta-ajatuksena on tarjota asiakasomistajille kattava palveluverkosto.”
Keskimaassa tappiota tuottaa sen sijaan Kodin Terra.
” Uuden ketjun lanseeraaminen vaatii aikaa ja rahaa”, sanoo Määttä.
Hänen mukaansa kysyntää Kodin Terralla kuitenkin on, ja asiakasomistajat ovat toivoneet toiminnan laajentamista rautakauppaan.

Tappiollista toimintaa S-Ryhmässä ei tietenkään ehdoin tahdoin rakenneta, vaan tarkoitus on toistaa ruokakaupan
menestysresepti: rahalla otetaan markkinat haltuun. Kun riittävä markkinaosuus on saatu, tehdään pienilläkin katteilla isoja voittoja.
Jos kilpailijat on saatu riittävän vähiin, voidaan tehdä isoilla katteilla huikeita voittoja. Tämä edellyttää niin keskittyneitä markkinoita, ettei osapuolten kannata lähteä polkemaan hintoja.
Menestyksestä on saanut osansa myös keskusliike SOK. Sen edesottamuksia saattaisivat vuosisadan takaiset Helmin-päivien kahvittelijat jo ihmetellä.
SOK on rakentanut Prismoja Venäjälle, Viroon, Latviaan ja Liettuaan. Lisäksi SOK:lla on kolme hotellia Pietarissa ja Sokos Hotel Viru Tallinnassa.

Niiden voitollisuus selviäisi julkisista asiakirjoista eri maiden kaupparekistereistä, mutta tilinpäätösten kerääminen osoittautui liian kalliiksi tätä juttu varten. Kahden tuoreimman tilinpäätöksen mukaan Tallinnan Prismat tekevät lievää tappiota.
Toisaalta tulevaisuuden voitto-odotukset ovat kovat. Itämeren rantojen Prismat ovat tavallisia osakeyhtiöitä, joiden tehtävä on tehdä voittoa.
Prisma lupaa balteille halvimpia hintoja, mutta kaavailtuja suuria voittoja ei ole tarkoitus jakaa asiakkaille, vaan ne tulevat suomalaisen osuuskauppaväen iloksi.
Ehkä merkittävämpi syy ulkomaille laajentumiseen on siinä, että kilpailija Kesko toimii Baltian ja Venäjän lisäksi myös Pohjoismaissa ja jopa Valko-Venäjällä. Pelkona on, että voittojen lisäksi Kesko kerää ulkomailta osaamista, jolla se lyö osuuskaupat laudalta Suomessa.

Keskimaan hallintoneuvoston pujeenjohtaja, keuruulainen maanviljelijä Simo Kutinlahti sanoo, että osuuskaupoissa on kyllä puhuttanut se, miten Itämeren-bisnekset istuvat osuuskauppa-aatteeseen. Hän on myös SOK:n hallintoneuvoston jäsen ja seisoo päätösten takana:
”Siellä tehdään kannattavaa bisnestä liiketoimintaa ja päästään kansainväliseen liiketoimintaympäristöön mukaan. Se tieto mitä sieltä tulee on hyvin tärkeää, hän sanoo.
SOK:n tavoitteena on nostaa toimipisteiden määrä Baltiassa ja Venäjällä nykyisestä alle 20:stä yli neljäänkymmeneen vuoteen 2015 mennessä.

Tähän suuntaan S-ryhmää nyt viedään. Mutta mikäli tyyli ei miellytä, on sitä mahdollista muuttaa. Jos jäsenistö asettuu vaatimaan halvempaa ruokaa, sitä myydään. Mikäli voitoilla pitäisi rakentaa tappiollisten huoltoasemien sijaan tappiollisia luomukauppoja, niin voidaan tehdä.
Edellisissä Keskimaan edustajistovaaleissa noin 33 prosenttia vajaasta sadasta tuhannesta äänioikeutetuista valitsi 100-henkisen edustajiston, joka valitsi 26-henkisen hallintoneuvoston, joka valitsi hallituksen ja toimitusjohtajan, joka valitsee alaisensa, jotka keskusliikkeen ohella tekevät päätöksiä siitä, mitä Kolmikulman S-Marketin hyllyillä myydään.
Luomuporkkanatarjonnan parantaminen lähikaupassa käy siis osuuskaupassakin tehokkaimmin, kun kertoo toiveensa kassalle.

Radikaalimpia muutoksia kaipaaville hallintomalli on siinä mielessä hyvä, että äänivallan saamiseen ei tarvita miljoonien osakesalkkuja, vaan ainoastaan riittävä määrä samanmielisiä ihmisiä.
Puolueet ovat osuuskauppavaaleissa mukana salanimillä, sillä säännöt kieltävät puolueita asettamasta ehdokkaita. Tosiasiassa ne ovat nykyään lähes ainoita, jotka niitä asettavat.
Valtavaa ponnistusta ei vaatisi saada esimerkiksi opiskelijoiden omalta listalta väkeä läpi vaaleissa. Vuonna 2009 Keskimaan hallintoneuvostoon pääsi alimmillaan 73 äänellä kokoomuslaisten listalta.

Jarno Liski

paatoimittaja@jylkkari.fi

  1. Mauno Voutilainen

    Melko sosialistinen kokeilu
    Hyvin on ainakin työllistetty S-ryhmän toimesta entisiä sosialismin vankeja, kun eräänä iltana poistuin Paviljongista sijoitusillasta iltakahdeksan aikoihin, niin hotellityömaalla nosturi heilui ja telineillä kaikui venäjänkieli, mikäs sen somempaa.
    Yhden suomalaisen hinnalla työllistetään monta venäläistä ja virolaista.
    Vaan tuleeko kyseiseen huippuhotelliinkin sutta ja sekundaa, eli hometta, aika näyttää.
    Lentoveljesten eli Karhumäkien mukaan nimetyt talot Keljonkeskuksen yläpuolella olevan liikenneympyrän vieressä ainakin ovat huolella homeiseksi tehtyjä. Ensin oli villat maassa kasassa, paljaaltaan, kuin huolimattoman pannessa, sitten olivat seinissä paljaaltaan tuulettumassa, puiset rivat päällä, jotka nekin olivat ensin maassa kostumassa, sitten ajan kanssa vedettiin tiilivuorausta tämän kaiken märän villan ja riman päälle, suosittelen asumiseen kosteusongelmista pitävälle.

    Yhdenlainen sosialismi on myös tämä 15.09.2008 Lehman Brothersin konkurssista vauhdittunut finanssikriisi, joka ei ole eliitin kriisi, vaan meidän kaikkien muitten maksettava ja kärsittävä kriisi.
    Mauno Voutilainen

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. Jouni Valkonen

    On hieman häkellyttävää kuinka uusliberalistinen retoriikka on onnistunut sotkemaan ihmisten ymmärräskyvyn siitä mitä sosialismilla ja kapitalismilla tarkoitetaan taloustieteissä. Erillistä ”investoivien” (sic) rikkaiden finanssiaateliston luokkaa ei tarvita mihinkään ja varsinkaan kapitalismi ei sitä tarvitse mihinkään — päinvastoin. Mutta jotenkin uusliberalistit ovat onnistuneet muokkaamaan retoriikan sellaiseksi, että kaikki mikä ei ole reaganistista trickle down talouspolitiikkaa olisi sosialismia.

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *