Ei hakutuloksia.

Teksti Daniel Pajunen

Somethin’ else

Matti Nives. Taustalla jazzmuusikko John Coltranea esittävä taulu, jonka on maalannut sukulaistaiteilija Eero Nives. Kuva: Daniel Pajunen

DJ ja kulttuurin moniosaaja Matti Nives oppi nykyisen ammattinsa Jyväskylän yliopistossa englannin opintojen ohessa klubeja puuhastellessaan. Nyt hän järjestää omaa We Jazz -festaria ja pyörittää kulttuurialan viestintäyritystä.

Synnyin Helsingin kätilöopistolla vuonna 1980. Muutettiin Jyväskylään Viitaniemeen vuonna 1985 mutsin saatua sieltä töitä kotitalousopettajana. Kaveri houkutteli JYPiin ja pian koko elämä pyöri jääkiekon ympärillä. Jos ei ollut harjoituksia tai JYPin kotipeliä, oltiin Viitaniemen montussa pelaamassa.

Musa tuli kuvioihin ysärin alussa serkun luona. Pelattiin Commodore 64:sta ja kuunneltiin A Tribe Called Questiä, NWA:ta ja AC/DC:tä kasetilta. Aika vähän niistä ymmärsin, mutta musiikki alkoi kiinnostaa.

Lopulta lätkä jäi. Aika kului musaliikkeissä ja kirjaston musiikkiosastolla. En halua romantisoida sitä aikaa.

Olisi siistiä olla nuori nyt kun kaikki maailman musiikki on
Spotifyssa ja samoista asioista kiinnostuneet tavoittaa somen kautta. Jyväskylästä tunsin tuskin ketään, joka olisi tykännyt samasta musasta.

Lukiossa uppouduin levyihin, kitaransoittoon ja musalehtiin. Koulu ei napannut, mutta sain  englannin kursseista kymppejä lukematta. Se johtui varmaan musiikkilehdistä.

Lukion jälkeen hain Turkuun lukemaan englantia selvitäkseni armeijasta puolella vuodella. Jäin 0,33 pisteen päähän opiskelupaikasta. Se herätti – saattaisin oikeasti päästä yliopistoon.

 

Seuraavana vuonna hain Turkuun ja Jyväskylään. Pääsin molempiin. Jyväskylässä opiskelupaikkaa ei tyrkytetty; Turussa yritettiin olla kiinnostava ja hieno yliopisto. Valitsin Jyväskylän.

Ryhdyin keräämään vinyylejä ja ostin ensimmäisen jazzlevyni, Miles Davisin Kind of Bluen, Ilokiven kirpparilta ehkä vuonna 2001.

Myös dj-hommat houkutteli, mutta luulin 26-vuotiaana olevani liian vanha aloittamaan. Sitten 2005 Jyväskylän kesän jazzkeikalla seurasin kuinka DJ Anna S soitti hyvää musaa, eikä kikkaillut mitään ihmeempää. Tajusin, että mustakin on tuohon. Ajatus omasta klubista heräsi.

Ensimmäinen oli musalounas Ilokiven alakerrassa syksyllä 2005. Sinne alkoi parin kerran jälkeen tulla jengiä. Seuraavaksi väännettiin Kampus Kinosta kaverini Valtterin kanssa Kampus Audio iltaklubin nimeksi.

 

Ekalle klubille tuli noin neljä ihmistä. Samoihin aikoihin kirjoitin Jylkkäriin ensimmäiset musa-artikkelit ja ajattelin, että jengi löytäisi mainostamatta paikalle.

Kokeilujen kautta kasvoi ymmärrys, miten tapahtumia järjestetään.

Joulukuussa 2005 pääsin soittamaan levyjä Poppariin, silloiseen Jazz Bariin, Teddy Rok Sevenin keikalle. Sen illan onnistuttua saatiin sinne oma Somethin’ Else -klubi.

Soitettiin levyjä, buukattiin bändejä, tehtiin visuaaleja ja yritettiin olla yhden illan ”pikku-Flow”. Sille oli kysyntää Jyväskylässä. Saatiin jengi tanssimaan jazzin tahtiin, mikä oli Popparissa harvinaista.

Klubia puuhatessa opin tapahtumajärjestämisen, tiedottamisen ja graafisen suunnittelun perusteet. Ymmärsin myös, että joskus pitää ottaa riskejä, ottaa takkiinkin päästäkseen eteenpäin.

Ostin dj-kamat pankkilainalla ja meidän Tampereella järjestämä The Five Corners Quintetin keikka tuotti 1500 euron tappiot. Se oli opiskelijalle iso raha. Samaan keikkadiiliin kuulunut Jyväskylän keikka myyntiin kuitenkin loppuun, ja se nosti klubin maineen uudelle tasolle.

 

Muutin Helsinkiin vuonna 2007. Aito Recordsin Pekka Lehti soitti ja kysyi, kiinnostaisiko mua tehdä tiedotustöitä freelancerina.

Vuoden sisällä tein jo töitä Jazzliitolle, Flow’lle, Ricky-Tickille ja Aito Recordsille. Verkostoituminen oli nopeaa ja Jyväskylässä opituille taidoille riitti kysyntää.

Joulukuussa toista kertaa järjestettävä We Jazz on kasvanut jazzklubista viikon pituiseksi festariksi. Viime vuonna ohjelmassa oli esimerkiksi keikka pilkkopimeässä Teatteri Kalliossa. Tänä vuonna keikkaillaan kahviloissa ja kirkossa. Mopo-trio tekee 24 keikkaa 24 tunnissa ja osana festarin graafista ilmettä julkaistiin mun suunnittelema neulemallisto.

Halutaan tarjota elämyksiä, kokeilla rajoja ja saada jazzin pariin uusia ihmisiä. Sama ajatus on mun ja Teppo Mäkysen Jazz kiinnostaa -ohjelmassa Radio Helsingissä.

Teen edelleen viestintätöitä. Viime vuonna kirjoitin DJ-kirjan. Nyt kehitteillä on kirjat jääkiekosta ja We Jazz –tapahtuman suojelijan M.A. Nummisen suhteesta jazziin. Projektit lähtee tarpeen ja oman kiinnostuksen kohtaamisesta.

Jos Jyväskylässä olisi ollut hyvä jazzklubi-ilta, olisin luultavasti käynyt siellä ja tehnyt erilaisen uran. Jos joku olisi kirjoittanut jo suomalaisen DJ-kirjan tai järjestänyt rajoja rikkovan jazzfestarin, mä olisin tehnyt jotain ihan muuta.

 

Lue lisää:

Hei DJ, soita jotain uutta! (28.8.2014)
Jyväskylä Underground (28.11.2012)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *