Ei hakutuloksia.

Teksti  Petri Kaikosuo

Jyväskylä Underground

Pinnan alla kuplii. Jyväskylä on täynnä mielenkiintoista musiikkia tekeviä bändejä ja artisteja, joista et tiedä, mutta saatat vielä hyvinkin kuulla.

 

Jyväskylässä ei ole isoa festaria eikä Suomen suosituinta bändiä, mutta ruohonjuuritasolla musiikillista liikehdintää piisaa niin monissa kerroksissa, ettei sen määrää tai laatua taida tietää kukaan. ”Underground”-käsite kattaa löyhimmillään alleen kaiken, mikä ei ole ”mainstreamia”. Usein siihen liitettyjä määreitä ovat epäkaupallisuus, tinkimättömyys, ”tee se itse  -meininki”, aitous ja jonkinlainen oppositiossa olemisen kokemus, halu identifioitua undergroundiin tai avantgardeen.

Tällä akselilla tämän hetken puhutuin jyväskyläläisbändi on anarkistisella otteellaan ja carillonhuuruisella haista v***u -meiningillään hurmannut, Hurriganesin hengessä rockia paahtava Räjäyttäjät.

Kaupungissa on myös tinkimättömiä ”undie” eli underground ja indie -tapahtumia, kuten Taju-klubi sekä Hearin tapahtumat, joista suurimpana Höstfest.

Folkiin ja rockiin kallellaan olevan kirjoittajan mielestä mielenkiintoista uutta musiikkia tekevät myös esimerkiksi Circus Uusi Maailma, Ismo ”Muuan Mies” Puhakka sekä Ville ”Paratiisi” Saarela. Tässä jutussa esitellään vielä muutama lisää. Toivottavasti joku lukija perustaa oman bändin huomenna kello 03.15.

”Support your local music dealer!”

“Ug-klubilla käyvät ihmiset tulevat paikalle musiikin takia, joten tunnelma on siellä yleensä parempi kuin mainstream-klubilla.” sanoo DJ Chris Robin eli Risto Grönberg. Kuva: Leo-Emil Korhonen

”Vuonna 1997 löysin jotenkin tieni ylioppilaskylän Lillukkaan, jossa oli käynnissä underground-bileet. Tutustuin siellä huikean setin ragga-junglea soittaneeseen DJ Gimmixiin, jolta sain kipinän alkaa soittaa levyjä. Ei mennyt kauaakaan kun löysin halvalla parin käytettyjä levysoittimia, olisivatkohan maksaneet 800 markkaa pari. Gimmixin, kRealin, DJ Petruksen ja Jell-O:n kanssa pyöritettiin monta vuotta Vakiopaineessa Vinylo-klubia. Sen jälkeen olen ollut monessa klubivirityksessä mukana”, kertoo pitkän linjan jyväskyläläinen dj, DJ Chris Robin eli Risto Grönberg.

DJ:n touhuun kuuluu myös tapahtumatuotantoa, kuten markkinointia ja teknistä toteutusta. Chris Robin järjestää yhdessä Dreadmark-kollektiivin kanssa Natty-klubia Rumassa ja erilaisia konemusiikki-iltoja Ilokivessä.

”Soitan nykyään pääasiassa drum&bassia. Se on nopeatempoista konemusiikkia joka perustuu breakbeateihin, bassolinjaan ja sampleihin. Dreadmark-kollektiivimme illoissa soi myös dubstep ja tekno, eli bassomusiikkia laajalla skaalalla. Uusin projektini on drum&bassille pyhitetty klubi Treatment, jota järjestän tamperelaisten Joe Loudin, Escin ja Subsensen kanssa.”

Kuinka tämän päivän dj soittaa musiikkinsa?

”Sekä perinteisesti vinyylilevyiltä, että mp3-formaatissa käyttäen vinyylikontrolloitua Seratoa.”

Jyväskylässä on Chris Robinin mukaan paljon kiinnostavia marginaalisemman musiikin tekijöitä.

”Tietysti Dreadmark-kollektiivimme jäsenet Dubba Jones, Ben Kama, Koshiz, Tpaz ja Joe Loud. Lisäksi mainittakoon CY ja Deep Cuts. Heillä on hyvä meininki.”

Musiikillisella tutkimusretkellä

Virta on: Antti Hevosmaa, trumpetti; Heikki Selamo, kitara; Erik Heikkinen, rummut. Kuva: Tero Ahonen

Taide-jazzrock-elektrobändi Virta sai alkunsa, kun Kuopion musiikkilukiossa opiskelleet kitaristi Heikki Selamo ja rumpali Erik Heikkinen treenasivat ”freejazz-pohjalta” ja pyysivät samassa koulussa opiskellutta trumpetisti-efektimies Antti Hevosmaata mukaan jameihin.

Kuluneen vuoden aikana Virta on keikkaillut ahkerasti ja niittänyt mainetta kiihkeillä live-keikoillaan, joissa on sanottu olleen ”Jimi Hendrix/Mars Volta –meininkiä”. Keikkapaikat ovat vaihdelleet Pori Jazzista Ilokiven  Jyrockiin ja Vakiopaineen nurkasta helsinkiläisen vaatekaupan nurkkaan.

”Monesti parhaat keikkapaikat ovat juuri niitä, joista miettii, että ”mitähän tästä tulee”. Haluamme lisää mahdollisimman epätodennäköisiä keikkoja”, julistaa Hevosmaa.

Virran 21-vuotiaat muusikot kertovat olevansa musiikillisella tutkimusretkellä, jolle ammennetaan aineksia yhtä luontevasti rockin, taidemusiikin kuin klubimusiikinkin historiasta. Onko Virralla musiikillisia heimoveljiä ja sukulaissieluja?

”Ei oikeastaan. Tämä mitä me soitetaan, on vaan sitä mitä me kuullaan päässä. Norjalaisen Nils Petter Molvaerin trio on jossain määrin samankaltaista kamaa”, tuumii Hevosmaa.

”Ja muutamat nuoren polven muusikot, kuten Louhivuoret ja Pauli Lyytinen ovat näyttäneet sen, että marginaalimusiikillakin on mahdollista luoda omaa musiikillista uraa”, sanoo Selamo.

Jyväskyläläis-helsinkiläinen Virta julkaisi debyyttilevynsä Tales from the Deep Waters 20. marraskuuta.

Jesufåglarista Sateenkaarina Zorseen

Sateenkaarina-yhtyeen Sanna Klemetti: ”Jyväskylää kuvaa hyvin semmoinen psykedeelinen alakulttuurinen pöhinä ja toisaalta lannanhaju; ei oo turhaa hipsteröintiä vaan täällä osataan tampata!” Kuva: Sanna Klemetti

Sanna Klemetin bändihommat alkoivat psykedeelistä proge-etnoa soittaneessa Jesufåglarissa vuonna 2006.

”Opiskelimme kaikki Oriveden opistossa. Olin säveltänyt pöytälaatikkoon progehenkistä materiaalia ja löysimme toisemme sitä kautta”, hän kertoo.

Matka ajan rannoille -levyn julkaissut Jesufåglar oli Klemetin pääprojekti vuoteen 2011, vaikka balalaika-psyke-folkbändi Sateenkaarina olikin saanut alkunsa jo 2007, kun Klemetti muutti Jyväskylään. Alun perin paljon looppeja ja muita sähköisiä elementtejä sisällään pitänyt Sateenkaarina pyrkii nykyään luomaan äänimaailman akustisesti, suulla ja soittimilla. Yhtyeessä on muun muassa romusetin soittaja.

”Toiminta perustuu hengittävyydelle ja vapaudelle”, sanoo Klemetti.

Zorsen Klemetti perusti ”rock’n roll –huumassa” syksyllä 2011. Ensimmäinen EP tuli syksyllä ja pitkäsoittoa odotellaan kevääksi.

”Zorsessa sähkö pauhaa. Tykkään laulaa kovaa ja välittää energiaa!”

Klemetti on myös tehnyt musiikkitieteen proseminaarityön ”Psykedeelinen musiikki ja sen merkitys paikallisessa skenessä” (2012). Työ löytyy internetistä.

”Musa, jota olen tehnyt, on aina ollut jollain tavalla psykedeelistä, tajuntaa laajentavaa.”

Ekstaattisen psykoosin mysteerio

”Suurin osa radiossa soivasta musasta pyrkii hirveän vahvasti manipuloimaan ja herättämään suuria, lähes poikkeuksetta negatiivisia tunteita. Se ei kiinnosta mua.”, sanoo Profeetta. Kuva: Elina Savolainen

Profeetta & Uusi Maailmanuskonto aloitti toimintansa vuonna 2005. Bändin musiikki on psykedeelistä ja junnaavaa sisäavaruuselektroa. Sanoituksissa muun muassa kehotetaan menemään psykoosissa loppuun saakka.

”Biitti, saundi ja toisto ovat keskeisiä elementtejä Profeetta & UMU:n musiikissa”, kertoo laulaja Matti ”Profeetta” Pihl, joka muistetaan myös vuoteen 2002 toimineesta reggaeyhtye Laulurastaastaasta.

Profeetta ja UMU on monitasoinen mytologia, jonka mukaan Keski-Suomessa eli muinoin ruskeissa samettitakeissaan Profeettoja, jotka muuttivat todellisuutta tahtonsa voimalla ja vakoilivat lumetodellisuutta ylläpitäviä Velhoja. Profeettojen viimekätinen tarkoitus on löytää totuus ja ihmiset, ”näkymättömän ja näkyvän yhdistäminen”. Mytologia täydentyy, kun Pihl saa valmiiksi romaaninsa, työnimeltään Ekstaattisen Psykoosin Mysteerio.

Profeetta & UMU on julkaissut tähän mennessä albumit Hallusinogenesis (2007) ja Ordo Umu Okkultis (2008).

”Uudella, lähiviikkoina ilmestyvällä Saatanan Uusi Maailmanuskonto –levyllä elektroniseen biitti-psykoosiin yhdistyy muun muassa salatunneli-hard rockia.”

Raskasta ja vihaista

”Tässä niin kutsutussa ”punk/hardcore-skenessä”, joka kattaa alleen monenlaisia ja -tyylisiä bändejä, on about kaikki samoilla linjoilla meidän kanssa aatteellisesti. Emme todellakaan voisi kuvitella tekevämme kompromisseja kaupallisen menestyksen vuoksi”, sanoo Hävityksen kitaristi Roope. Kuva: Valtteri Saha

Jyväskylässä on paljon bändejä, joiden tyylisuunta menee jonnekin akselille punk/hardcore/noise/äärimetalli. Death/doommetal-bändi Swallow the Sun ja melodista sludge-metallia soittava Ghost Brigade tunnetaan alan piireissä, samoin alun perin nimellä Me syntiset paskat aloittanut hc-punkbändi Aivolävistys.

Muita kiukkuisen puolen nimiä Jyväskylästä ovat esimerkiksi Antiklimax, Total Recall, Upright, Hävitys, Väärinkäsitys, Narkoosi, The Escapist, Raatoämpäri, Molemminpuolinen Varma Tuho ja ”atomipommiheviä” soittava Septic Apes. Rumpalin ja megafonihuutajan käsitetaideperformanssi-punk -duo Ramin kuntopolku on oma lukunsa.

Ahkerasti keikkaileva grindcore-punkyhtye Hävitys sai alkunsa, kuten bändien pitääkin, eräänä keskiviikkoaamuna kello 3.15. Bändin musiikki on aggressiivista mättöä, huutoa ja paukutusta.

”Tehdään periksiantamattomasti meidän omaa juttua. Soitetaan raskasta ja vihaista musiikkia, jossa on tunteita herättäviä elementtejä”, tiivistää bändin kitaristi Roope olennaisen.

Veitsen terällä kohti outoja maisemia

”Pidämme sessioita vaihtelevin väliajoin. Pyrimme ilmaisemaan sitä, mikä milloinkin haluaa tulla ilmaistuksi. Tutkimme ääntä, liikettä, sanoja, niiden yhteistyötä ja ristiriitoja, odotuksia ja arvoja, tottumuksia ja oivalluksia, hetkessä elämistä ja jatkuvaa uudelleen syntymistä. Instrumenttina voi olla mikä vaan, vaikka matto lattialla”, kuvaa Pähkinäsaaren rauhan toimintaa perustajajäsen Eeva-Maija Vehviläinen. Kuva: Jere Kyrö

Improvisaatioryhmä Pähkinäsaaren rauha sai alkunsa kotibileissä Jyväskylässä vuonna 2008, kun Ville Vainikka ja Eeva-Maija Vehviläinen ajautuivat juttusille soittelusta ”avoimin mielin, ilman tiettyjä esteettisiä ihanteita tai tarvetta ’osata’ ”.

”Aika pian kokeiltiin hommaa käytännössä ja sessioihin tuli mukaan muitakin”, muistelee Vehviläinen.

PSR:n toiminnan perusta on pyrkimys läsnäoloon, heittäytymiseen, rehellisyyteen ja rajoittamattomaan ilmaisuun. Instrumentteina käytetään mitä vain, yleisimmin perkussioita, puhallinsoittimia ja kielisoittimia sekä toisinaan koskettimia ja miksereitä. Esityksissä voi olla mukana myös tanssia ja runoa.

”Tärkeimmät esteettiset vaikutteet taitavat tulla alternative-rock, blackmetal- ja minimalistisesta musiikista sekä esimerkiksi intialaisesta, afrikkalaisesta ja aasialaisesta kansanmusiikista”, kertoo PSR:ssä muun muassa viulua soittava ja laulava Sigri Sauna-aho.

PSR ei ole bändi perinteisessä mielessä.

”Puhumme PSR:sta kollektiivina, se kuvaa hyvin tiettyä vapautta mikä tässä on: kaikki eivät aina pääse keikoille tai treeneihin, mutta sillä mennään mitä on tarjota”, kertoo Vainikka.

Millaisia ovat PSR:n keikat?

”Tämä on sattumamusiikkia. Soitto voi yltyä minimalistisesta toistosta tai rauhallisesta rytmistä ja melodiasta mielipuolisen voimakkaaksi tai jopa täysin atonaaliseksi hurmioksi”, kertoo Sauna-aho.

”Mennään veitsen terällä kohti outoja maisemia”, summaa Vainikka.

”En halua tehdä itsestäni tuotetta”

”Biisit kertovat kaikenlaisista asioista, mitä elämässä sattuu ja tulee vastaan. Pääteema on se, miten kova jätkä mä oon ja miten vähemmän kovia jätkiä kaikki muut on”, Gettomasa kertoo. Kuva: Jere Kyrö

”Serkku johdatti minut räpin pariin, kun olin kuusivuotias. Ensimmäinen räppi, jota kuulin oli joku Fintelligensin veto”, kertoo räpin SM-battlet tänä vuonna voittanut 19-vuotias Mäki-Matin kasvatti Gettomasa eli Aleksi Lehikoinen.

Gettomasan mukaan hyvän räpin tekevät ”lyrikaalisuus, hyvät läpät ja hyvät riimit”.

”90-luvun N.Y.:n jutut on mun mielestä lähimpänä täydellisintä hiphop-lyriikkaa, jota voi tehdä. Esimerkiksi Nas, Wu-Tangin sällit ja Gang Starr, kotimaisista Are, Kriso ja Ruudolf, ovat hyviä.”

Ikänsä räppiä kuunnellut Lehikoinen alkoi tehdä sitä itse 17-vuotiaana.

”Lyötiin kaverin kanssa vetoa, että pystyn tekemään paremman biisin, kuin mitä täällä tehdään.”

Ensimmäinen oma biisi, Vellamo Anthem, kertoi siitä, miten Vellamon alueella ammuskellaan ja käydään huumekauppaa.

”Se nyt oli läppää tietenkin…”

Sen jälkeen omia biisejä on syntynyt kahden albumin verran. Niistä on tähän mennessä kasattu omassa vaatekaapissa äänitetty ep, Vaatekaappi.

Gettomasa kertoo, että Jyväskylässä on paljon nuoria tyyppejä, jotka freestailaavat ja moni tekee omiakin biisejä.

”Mulle freestailaaminen on hauskaa ajanvietettä, vähän niin kuin jamit muusikolle. Eniten kiinnostaa biisien tekeminen ja julkaiseminen.”

”Levysopimus ois ihan kiva, mutta ei nyt mikään iso hyyppä tuu sellaista varmaan tarjoamaan. Jos nyt joku pikkulafka haluaisi tarjota diilin, niin sehän ois pelkkää plussaa.”

Mitä on UG?

  • Sanna Klemetti/Sateenkaarina: ”Underground perustuu hämmennykseen ja härnäämiseen. Toisaalta underground liittyy olennaisesti itse tekemiseen (diy) ja kompromissittomuuteen; jonkinlaiseen haluun olla osa undergroundia.”
  • Dj Chris Robin: ”Underground-musiikki voi olla mitä vain valtavirrasta poikkeavaa, se on yleensä jossain määrin epäkaupallista ja siten ’aitoa’.”
  • Profeetta: ”Underground-musa on kai musaa joka tulee ison, vakiintuneen musabisneksen ulkopuolelta. Siinä mielessä meidän bändi on sitä. Avantgarde-musa? Sen voi katsoa Googlesta.”
  • Hävitys/Roope: ”Jos undergroundin vastakohta on mainstream, niin kyllä, olemme underground-musiikkia. Itse en halua painottaa olevamme juuri underground-musiikkia, koska musiikki on vain musiikkia.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.