Sisäilmaongelmien vuoksi yliopiston roskalavat ovat täyttyneet arvokkaasta ja välillä korvaamattomasta aineistosta. Saastunutta materiaalia on silti päätynyt runsaasti koteihin ja kampukselle.
Kielten laitoksen johtaja Anne Pitkänen-Huhta siivoaa pöytänsä oikein mielellään. Kielet siirtyvät kesällä Seminaarinmäen P-rakennukselta väistötiloihin sisäilmaongelmien vuoksi, ja muuttoa valmistellaan parhaillaan. Hyvä terveydelle, mutta huono kukkarolle.
”Kun näitä alkaa pois heittää, niin isoa rahallista tuhoa tulee henkilökohtaisestikin”, hän viittaa hyllyssä odottaviin kirjariveihin.
Pitkänen-Huhta laskeskelee, että yhden tutkijan hyllystä löytyy helposti satojen ellei tuhansienkin eurojen arvosta kirjallisuutta. Osa digitoidaan kohta, mutta paperiversiot heitetään kaikki pois.
Jyväskylän yliopisto on hallintojohtaja Kirsi Moisanderin mukaan heittänyt viime vuosien aikana pois satojen tuhansien eurojen arvosta muun muassa kirjoja ja kalusteita.
Tavaroista luopumalla on pyritty estämään sisäilmaongelmien leviäminen puhtaisiin rakennuksiin. Laitokset ovat heittäneet pois etenkin huokoisia materiaaleja, tosin joissakin muutoissa niiden puhdistamisen on katsottu riittävän.
Silti etenkin saastunutta kirjallisuutta on lähtenyt rakennuksista runsaasti muuallekin kuin kaatopaikalle.
Monesta tiedekunnasta kerrotaan, ettei henkilökunta ole malttanut luovuttaa kaikkea omaisuutta roskalavalle. Myös muuttoprosesseista vastaavan yliopiston tilapalvelujen johtaja Suvi Jokio kertoo kuulleensa kirjojen hamstraamisesta. Hän toivoisi henkilökunnalta vastuullisuutta, vaikka oma terveys ei reistailisikaan.
Ainakin sädesienen saastuttaman viestintätieteiden laitoksen kirjoja tarjottiin muuttovaiheessa rakennuksen käytävällä ”ota jos uskallat” -varoituksen kera.
”En pidä tätä hyvänä käytäntönä”, Jokio ihmettelee.
Toisaalta ennen lopullisia tuhoamispäätöksiä yliopiston kirjastoon lienee palautunut saastunutta kirjallisuutta lukuisista ongelmapesäkkeistä. Niitä ei kukaan pysty enää poistamaan kierrosta.
Jokio ei halua arvailla seurauksia, kun saastuneita tavaroita kuljetetaan puhtaisiin rakennuksiin. Vähintäänkin riski mahdollisten oireiden jatkumisesta on suuri. Jos ei kirjojen haltijalla, niin naapurilla.
Moni on tyytymätön tiedonkulkuun ongelmatilanteissa. Kielten laitoksella osa henkilökunnasta on kokenut, ettei tiedotus ongelmista ja niiden vakavuudesta ole ollut riittävää.
Pitkänen-Huhdan mukaan ohjeita materiaalien kanssa toimimiseen jouduttiin odottelemaan niin kauan, että henkilökunta otti lopulta ohjat omiin käsiinsä ja alkoi laatia niitä itse. Lisäksi henkilökunta ei koe saaneensa ajantasaista tietoa muuton ajankohdasta ja väistötiloista.
Pitkänen-Huhta kertoo myös, ettei laitoksen henkilökunta ole edes muuton kynnyksellä saanut selkeää viestiä siitä, mikä laitoksen sisäilmaongelmat aiheuttaa. Testitulosten lupailtiin tulevan ”pian” jo viime syksynä.
Kiinteistön omistavan Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:n ylläpitöpäällikkö Jarmo Perkiö vastaa, että raportin tulo on viivästynyt rakennuksessa tehtävien tutkimusten laajentumisen vuoksi. Tämän lehden mennessä painoon raporttia odotellaan valmistuvaksi hetkenä minä hyvänsä.
Juuri muuttaneen viestintätieteiden laitoksen johtaja Epp Lauk puolestaan kertoo, että aineistojen digitointia varten luvatut ohjeet saapuivat laitokselle vasta muutama päivä ennen muuttoa. Tällöinkään paikalle ei lupauksista huolimatta kuulunut skannausapua. Henkilökunta päätyi skannailemaan kirjojaan kiireessä ja suojavälineittä.
”Jokainen skannasi sitten sen minkä jaksoi. Ei meille sanottu, että saatte nyt luopua opetuksesta tai lopettaa muut työt, vaan teimme niin paljon työajalla kuin vain ehdimme. Skannattavaa tulikin sitten yllättävän vähän.”
Jokio arvelee, että taustalla on ollut katkeilevaa tiedonkulkua ja hätäilyä. Skannaaminen olisi hänen mukaansa onnistunut myös muuton jälkeen. Jokion mukaan asiaa täsmennettiin henkilökunnalle muuttoinfossa.
”Ehkä tässä on ollut väärinymmärrystä”, hän toteaa.
Sisäilmaongelmien kustannukset ovat kaatuneet yliopistolle, sillä vakuutukset eivät korvaa pois heitettäviä materiaaleja. Moisanderin mukaan ongelmana on se, etteivät sisäilmaongelmat synny vakuutusyhtiöiden edellyttämällä tavalla ”äkillisesti ja ennalta arvaamatta”. Tilapalvelut kustantavat uudet tavarat yliopiston yhteisistä kiinteistömenoista.
Tilanne ei ole helppo myöskään tutkijoille, jotka säilyttävät työhuoneissaan usein itse omistamiaan kirjoja ja muuta materiaalia. Yliopisto ei maksa muuta kuin omien tavaroidensa korvaamisesta.
Opiskelijoiden ja henkilökunnan kannalta hyvä puoli sisäilmaongelmien aiheuttamissa pakkohankinnoissa on se, että vanhojen tavaroiden tilalle on saatu uutta ja ajantasaista nopeasti. Yliopistolle on ostettu viime vuosina runsaasti uusia tietokoneita, uudenaikaisia opetusvälineitä ja aiempaa ergonomisempia kalusteita.
Sisäilmaongelmat vaikuttavat myös ainejärjestöjen toimintaan. Lue lisää täältä.