Ei hakutuloksia.

Teksti Santeri Matero Kuvat Heli Pikkarainen

Kun Nepalin maanjäristys tuhosi satojatuhansia taloja, jyväskyläläinen ”maailmanrakastajien porukka ei voinut katsoa sivusta” – Kulttuuri- ja kehitysyhteistyöyhdistys Aurora Borealiksen missio on tarjota heikossa asemassa oleville nuorille korkeakoulutusta maailmalla

Loo Nivan työntekijöitä Nepalissa.

Kaikki rahoitusprojektit on suunniteltava tarkkaan, jotta taloudellisen avustuksen väärinkäyttöä ei tarvitse pelätä, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja.

NEPALIN MAANJÄRISTYKSESSÄ tuhoutui satojatuhansia taloja ja kuoli lähes kymmenentuhatta ihmistä vuonna 2015. Samana vuonna pääministeri Juha Sipilän johdolla laadittiin Suomessa hallitusohjelma, jonka mukaan kehitysyhteistyön määrärahoja leikataan 200 miljoonaa euroa edellisvuoteen verrattuna.

”Emme voineet katsoa sivusta ja olla tekemättä mitään”, Aurora Borealis ry:n puheenjohtaja Heli Pikkarainen sanoo.

”Me olimme semmoinen maailmanrakastajien porukka, ja kaikilla oli jonkinlainen kytkös Nepaliin.”

Aurora Borealis ry on jyväskyläläinen kulttuuri- ja kehitysyhteistyöyhdistys, joka perustettiin pian Nepalin maanjärjestyksen jälkeen. Yhdistyksessä toimii tällä hetkellä noin 15 henkilöä, joista neljä on hallituksessa.

Pikkarainen ja hallituksen rahastonhoitaja Nelli Niemistö ovat valmistuneet kehitysyhteistyön maisteriohjelmasta Jyväskylän yliopistosta.

 

MAANJÄRISTYS TUHOSI yli 140 kotia Bholungin kylässä. Aurora Borealis tuki neljän vuoden ajan Hands for Help Nepal -järjestön jälleenrakennustyötä. Yhteensä vajaasta sadasta rakennetusta kodista 15 rakennettiin Aurora Borealiksen tuella.

Bholung on noin 80 kilometrin päässä maan pääkaupunki Kathmandusta.

”Aluksi toimintamme oli hyvin organisoimatonta. Keräsimme rahaa sukulaisilta ja myimme tavaroitamme”, Pikkarainen kertoo.

Nykyään yhdistystä tukee taloudellisesti muun muassa Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta kehitysyhteistyö-lounaslippuvaroin, sekä JYYn jäsenmaksun yhteydessä maksettavan vapaaehtoisen kehitysyhteistyömaksun avulla.

Tällä hetkellä toiminta keskittyy nuorten korkeakoulutukseen Nepalissa. Aurora Borealis tukee taloudellisesti Loo Nivan Youth Sponsorship -ohjelmaa, joka tarjoaa heikossa asemassa oleville nuorille mahdollisuus korkeakoulutukseen.

Loo Niva Child Concern Group on lalitpurilaisen Narendra Dangolin perustama järjestö. Lalitpur on kaupunki Kathmandun laaksossa. Se on maan kolmanneksi suurin kaupunki ja osa Nepalin pääkaupunkiseutua.

Etenkin tytöt jäävät Nepalissa herkästi vaille koulutusta, jos perheellä on varaa maksaa vain yhden lapsen koulutus. Poikia tuetaan edelleen mieluummin. Tähän Loo Nivassa halutaan puuttua.

Sponsoriohjelman nuoret asuvat kaupungin laitamilla vaikeiden liikenneyhteyksien päässä. Ilman tukea moni – etenkin nuori nainen – jäisi ilman koulutusta. Tuki sisältää lukuvuosimaksut, koulutarvikkeet ja puvun, sekä mahdollisen kyydin kouluun. Lisäksi siihen kuuluu psykososiaalinen tuki ja opinto-ohjaus. Tuen tarve arvioidaan vuosittain.

 

”Emme voineet katsoa sivusta ja olla tekemättä mitään.”

 

AURORA BOREALIKSEN avulla rahoitetaan kuuden lalitpurilaien nuoren korkeakouluopintoja. Heli Pikkarainen kertoo, että yksi nuorista valmistui hiljattain sairaanhoitajaksi ja pääsi töihin, toinen jatkoi kohti ylempää korkeakoulututkintoa valmistuttuaan kirjanpitäjäksi.

”Tuntuu, että on tehnyt jotain oikein, kun nämä naiset kokevat olevansa tärkeitä ja merkittäviä, sekä saavat tunnustusta perheeltään”, Pikkarainen sanoo.

”Kyllä se lämmittää sydäntä.”

Ennen koronapandemiaa Aurora Borealiksen oli tarkoitus alkaa tukea koulutusta myös Bangladeshissa. Pandemian vuoksi ei kuitenkaan päästy paikan päälle. Se on olennaista selvitystyön kannalta, vaikka taustatyön perusteella yhteistyöorganisaatio vaikuttaisi luotettavalta.

Projektit on suunniteltava tarkkaan, jotta rahojen väärinkäyttöä ei tarvitsisi pelätä.

”Me vaadimme kaikki mahdolliset talousraportit, budjetit. On tiedettävä mihin rahaa aiotaan käyttää, ennen kuin mitään yhteistyötä edes suunnitellaan”, Pikkarainen sanoo.

”Jos väärinkäyttöä ilmenee, yhteistyö loppuu saman tien.”

 

Moni Loo Nivan sponsoriohjelman nuorista asuu Khokanan kylässä.

 

SUOMESSA JA maailmalla kehitysyhteistyökenttä on hyvin pirstaleista. On monia pieniä toimijoita, jotka keskittävät resurssinsa rajatusti tiettyihin hankkeisiin.

Pienemmillä toimijoilla ei usein ole yhtä kattavaa asiantuntemusta kuin vaikka Suomen punaisen ristin kaltaisilla toimijoilla.

”Moni toimii vain auttamisen halusta, missä ei ole mitään vikaa. Asioita ei kuitenkaan välttämättä osata tarkastella riittävän kriittisesti”, Pikkarainen sanoo.

Pikkaraisen mielestä pienessä järjestössä toimimisessa on kuitenkin puolensa. Vaikka isommilla järjestöillä on käytössään huomattavasti suuremmat rahasummat, ainakin Pikkarainen tuntee henkilökohtaisesti ihmiset, joiden kanssa tekee yhteistyötä.

Pienessä vapaaehtoisvoimin toimivassa yhdistyksessä varat voi kohdistaa kehitysyhteistyöhön, eikä tukikoneiston pyörittämiseen mene resursseja.

”Tiedämme tarkkaan, mihin rahat käytetään. Kaikki raha mitä kerätään, menee tarkoitukseen.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *