”Kiitos, otan vain vettä” -lausetta eivät kaikki opiskelijat hyväksy.

Millaista on välttää alkoholia juhlien värittämässä opiskelijamaailmassa? Neljä ei-juovaa opiskelijaa kertoo kokemuksensa tipattomasta opiskelijaelämästä.

Fuksiaiset, sitsit, haalaribileet, pikkujoulut – opiskelijan elämä jaksottuu usein enemmän juhlien kuin periodien mukaan. Ja jos et juo, olet joko raskaana tai uskovainen.

Yhteiskuntatieteitä opiskelevalle Sannalle juomattomuus on erottamaton osa identiteettiä. Muut eivät hänen valintaansa kuitenkaan aina hyväksy.

”Onhan se varmaan joku rituaali. Normirikkomus, jos ei toteutakaan sitä meininkiä ja dokaamista.”

”Minulta myös kysyttiin, että kai sinä hankit haalarit – mutta missä minä niitä käyttäisin? Kolaisin lumia talvella”, hän lisää naurahtaen.

Samaa miettivät myös bio- ja ympäristötieteiden laitoksen opiskelija Jukka, kasvatustieteitä opiskeleva Minna sekä Noora viestintätieteiden laitokselta. Näistä tosin jälkimmäisimmältä opiskelijahaalarit kaapista löytyvät.

Noora on haastateltavien nelikosta ainoa, joka osallistuu ainejärjestön järjestämiin tapahtumiin kohtuullisen aktiivisesti.

”Oman pääaineeni vuosikurssi on semmoinen porukka, jonka kanssa viihdyn, vaikka muut joisivatkin. Yläasteella tai lukiossa en varsinaisesti ollut mukana missään tällaisessa, ei huvittanut mennä katsomaan, kun ihmiset ryyppää. Eli hirveän paljon riippuu siitä, kenen kanssa on.”

 

Mutta kuinka erottamaton osa juhlimista juominen on? Fuksiaiset eivät ainakaan kerää vain kiitosta nelikolta.

”Ohjattua ryyppäämistä”, toteaa Sanna.

Noora on ainoa, joka viihtyi ja juhli iltaan saakka fuksiaisissaan. Jukka jätti lopulta juhlat väliin, koska ajatteli alkoholin olevan turhan suuressa roolissa.

He kokevat, että jo alussa ulkopuolelle jääneen on hankala enää yrittää päästä mukaan.

”Kun on jo pudonnut kelkasta, niin on aikamoinen kynnys lähteä, vaikka tietäisikin, että jossain tapahtumassa voisi olla ihan kivaa.”

Useisiin ainejärjestötapahtumiin nelikko jättää menemättä, mikäli on oletettavissa, että pääpaino on juomisessa. Siksi esimerkiksi Jukka kokee, ettei hän ole päässyt tutustumaan tuleviin kollegoihinsa.

”Minä olen se henkilö, joka ei osallistu ryyppyjuhliin, vaikka muuten haluaisin kyllä osallistua toimintaan ja pystyisin panokseni antamaan. Mutta se ei ole ollut nyt mahdollista.”

 

Epäsosiaalisuudesta tai sosiaalisen elämän puutteesta ei ole kyse. Kaikki haastateltavat kertovat löytäneensä oman porukkansa. Jos eivät kanssaopiskelijoistaan, niin jostain muualta.

He myöntävät, että opiskelutovereihin voi toki tutustua esimerkiksi luennoilla ja ruokaloissa. Myös ainejärjestöt ja laitokset järjestävät välillä ohjelmaa, jossa alkoholi on toissijainen asia tai loistaa poissaolollaan.

”Kun jotain tapahtuu laitoksen tiimoilta, kenellekään ei tulisi mieleen käydä siellä läpi jotain sankaritarinaa siitä, kuinka oksennukset riveleillä on seikkailtu eilen illalla”, Sanna toteaa.

Ajatus ainejärjestön illanistujaisista, joissa päämääränä olisi ammatillinen verkostoituminen, herättää nelikossa kiinnostusta. Eikä alkoholitarjoilua täysin tyrmätä – kunhan sen rooli ei ole juhlissa keskeinen.

”Ja jos se jossain vaiheessa iltaa kääntyy juomiseksi, niin ei kai siinä mitään”, Jukka toteaa.

”Itse en kyllä tahtoisi tutustua tuleviin työkavereihini kännissä. En itse kännissä, enkä niihin kännissä”, Minna kiteyttää.

 

Ketään haastatelluista ei ole ikinä varsinaisesti painostettu juomaan. Useimmat heistä ovat kuitenkin tilanneet baarissa ollessaan ”alkoholin näköisiä juomia”.

”Ei sitten tarvitse jonkun puolitutun kanssa käydä keskustelemaan siitä, miksi ei juo”, Sanna toteaa.

He pitävät silti ”olet opiskelija, siis juot” -olettamusta ongelmallisena, sillä se saattaa joskus johtaa ei-toivottaviin tilanteisiin. Juomattomuus herättää aina kysymyksen kieltäytymisen syistä.

”Multakin joskus on kysytty, että onko jotain perustelua, että miksi ei juo. Ja mä vastaan että ei. En vaan juo. Minkä takia pitää perustella”, Noora kysyy.

Joskus ”epänormaalin” käytöksen selittäminen voi saada koomisiakin piirteitä, Sanna kertoo.

”Kerran kun kysyttiin, ja vastasin
etten juo, niin hämmentyneenä kysyttiin takaisin, että ’ai niinku tänään et juo vai?’ Joo, mulla on tosi tiukka periaatteellinen päätös olla nimenomaan tänään juomatta…”

 

Yleisesti ottaen haastateltavat tahtoisivat tulla määritellyksi muiden ominaisuuksiensa kautta kuin juomattomuutensa. Esimerkiksi Noora pitää juomattomuuttaan hyvänä asiana, mutta toivoisi muiden arvostavan häntä muista syistä.

Myös Jukka kokee oman juomattomuutensa positiivisena asiana, ja pitää päätöstään itselleen tärkeänä. Hän painottaa myös, ettei koe olevansa vallitsevan opiskelijakulttuurin uhri. Hän nauttii opiskeluajastaan itselleen sopivalla tavalla.

”Tuommonen keskiverto-opiskelija viettää melko erilaista opiskelijaelämää. Minäkin vietän, mutta se on vaan muuta elämää kuin ryyppäämistä.”

Haastateltavien nimet on muutettu.

Lue myös: Alkoholittomuus yritetään ottaa huomioon ainejärjestöissä.