KUN RAOTAN turvonneita silmiäni, jomottava kipu iskee salamana. Mietin, mitä eilen oikein tapahtui.

Hatarien muistikuvien palatessa kaduttaa. Poikaystäväni on joutunut jälleen puoliksi kantamaan minua rappukäytävässä, jotta pääsisin turvallisesti kotiin. Enhän oikeasti oksentanut neljältä aamuyöllä vessanlattialla?

Suhteeni alkoholiin on ollut monimutkainen.

Olen aina ollut ystävä, joka on valmis kaikkeen. Jo yläasteella käytin alkoholia runsaasti, ja se oli silloisessa kaveriporukassani enemmän kuin sallittua. Eihän kotibileet olleet kunnolliset, jos joku ei sammunut juhlienjärjestäjän vanhempien sänkyyn.

Lukiossa taas kova juominen selittyi stressin purkamisena, rohkeuden keräämisenä tutustua uusiin ihmisiin ja erilaisten tapahtumien, kuten abiviikon, ”oikeanlaisena” juhlistamisena. Kun abiristeilyllä en kyennyt juomaan tarpeeksi humaltuakseni matkapahoinvoinnin vuoksi, koin matkan epäonnistuneen.

Paheksuin ihmisiä, jotka joivat vain muutaman siiderin eivätkä lähteneet shottiralliin. Miten heillä voi olla hauskaa ilman humalaa?

Vasta aikuisiällä aloin pohtia, miksi juon.

 

ALKOHOLIN vaikutuksen elämään huomaa vasta, kun siitä luopuu, kirjoitti brittikirjailija Ruby Warrington.

Hän kannusti vuonna 2019 ilmestyneessä teoksessaan Sober curious lukijaa pohtimaan, tuoko alkoholi lisäarvoa elämään.

Sober curious -sanalla tarkoitetaan ilmiötä, jossa alkoholittomaan elämäntapaan suhtaudutaan uteliaasti. Se ei tarkoita samaa kuin absolutismi. Alkoholia voi juoda, mutta samalla alkoholiin liittyviä yleisiä normeja ja omia oletuksia havainnoidaan ja kyseenalaistetaan.

Suomessa sober curious -ajattelua on edistänyt etenkin Darravapaa-niminen monikanavainen yhteisömedia. Sen perustajat ovat kaksi alkoholista kokonaan luopunutta raitistelijaa: Katri Ylinen ja Laura Wathén.

He alkoivat jutella Instagramin ryhmächatissa alkoholittomasta elämäntavasta ja sen haasteista, kuten siitä, miten oma identiteetti on muuttunut lopetettua juomisen ja miten alkoholinormatiivista yhteiskuntaa voisi ravistella.

Keväällä 2020 he perustivat Instagramiin alkoholittomuutta käsittelevän tilin Darravapaa. Nykyään tilillä on noin 25 000 seuraajaa. Lokakuussa 2021 alkoi Darravapaana-podcast Yle Areenassa.

Aloin itse kuunnella podcastia puoliksi vahingossa, kun näin ystäväni mainitsevan sen omalla sometilillään. Kiinnostuin aiheesta ja halusin perehtyä siihen enemmän.

Vaikka sober curious kiehtoi ilmiönä, en kuitenkaan uskonut pystyväni – tai haluavani – kokeilla sitä omassa elämässäni. Toisin kävi.

 

 

ALKOHOLIN kulutus on vähentynyt Suomessa pitkään.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen vuodesta 1960 pitämän tilastojen mukaan kokonaiskulutus oli korkeimmillaan vuonna 2005, jolloin alkoholijuomia kulutettiin 12,1 litraa henkeä kohti sataprosenttiseksi alkoholiksi muutettuna. Vuonna 2021 vastaava luku oli 9 litraa. Kokonaiskulutuksen supistuminen johtui viime vuonna pääasiassa alkoholin matkustajatuonnin vähenemisestä.

Vastaavia tuloksia on saatu aiemminkin.

Esimerkiksi vuonna 2016 Panimoliiton teettämän tutkimuksen mukaan 18–24-vuotiaista 12 prosenttia kertoi, ettei juo alkoholia lainkaan. Kaksi vuotta myöhemmin luku oli 18 prosenttia, ja vuonna 2020 jo peräti 29 prosenttia.

Yleisesti siis voi sanoa, että alkoholin käyttö vähenee.

Siitä huolimatta kovaa juomista romantisoidaan edelleen.

Olen syyllistynyt tähän itsekin. Liika juominen on helppo heittää vitsiksi viitaten omiin traumaattisiin kokemuksiin, tai perustella sitä sen hetkisellä pahoinvoinnilla.

Ystävien kanssa on mukavaa jakaa seuraavan aamun luennolla yhteinen krapulamorkkis ja väsymys samalla tiedostaen, että tämä on opiskelijakulttuurissa sosiaalisesti hyväksyttävää.

Muistan myös, kuinka olen kehuskellut hyvästä toleranssistani. En humallu helposti. Siksi iltani on ollut onnistunut, jos olen kokenut edes yhden hetken, jolloin muistikuvani ovat hyvin hatarat.

Lisäksi olen kehuskellut ystävälleni osaavani juoda ilman seuraavan päivän krapulaa. Vaikka olin umpihumalassa joka kerta, lopetin juomisen pari tuntia ennen kotiinlähtöä ja oksensin kotona tahallani. Tällä itsetuhoisella metodilla säästyin seuraavan päivän pahimmalta olotilalta, mutta mikään ei silti säästänyt minua itseinholta ja masentuneisuudelta.

Jälkikäteen tiedostan piirteiden olleen ongelmallisia.

Lisäksi olen uskonut, että myös muut kokevat kosteat juhlaillat samoin. Myöhemmin ymmärsin, ettei muiden pääsyy baarissa oloon ole päästä tilaan, jossa mikään ei tunnu miltään. Toiset ovat nauttineet seurasta ja alkoholin rentouttavasta vaikutuksesta, kun minä olen halunnut paeta ajatuksiani.

 

 

SANKARINARRATIIVI on käsite ihmisistä, jotka helposti korostavat parantunutta elämäntyyliään raittiuden myötä, kirjoittaa Katri Ylinen teoksessaan Aamu ilman darraa (2022, Wsoy). Piirre ärsyttää monia alkoholia käyttäviä ihmisiä. Toisen juomattomuus voi peilata omien tottumustensa haitallisuutta ja herättää ikäviä tunteita. Alkoholia käyttävä henkilö saattaa kokea epäonnistuneensa omissa valinnoissaan tai ajatella alkoholittoman arvostelevan häntä.

Luovuin itse alkoholin käytöstä kesäkuussa 2022 kotiuduttuani armeijasta. Olin juhlinut sitä ennen reippaasti, ja koin tarvitsevani pientä taukoa alkoholin parissa vietetyistä illoista.

Tiesin, että jos juon vähänkin, niin hankkeeni epäonnistuu. Tämän vuoksi asetin itselleni kaikki tai ei mitään -periaatteen. Alkoholi oli täysin kiellettyjen asioiden listalla.

Osallistuin juhliin silti normaalisti, mutta ilman alkoholipitoisia juomia. Näin kuitenkin unia juomisesta ja joka kerta kun haistoin töissä ollessani sitruunan tuoksun, mieleeni palasi tequila. Kun join kaakaota, huomasin toivovani sen olevan mintulla terästetty versio. En päässyt ajatuksistani eroon, vaikka kuinka yritin.

Siitä huolimatta huomasin kokeiluni pitkittyvän.

Kun kerroin ystävälleni päätöksestä olla ilman alkoholia painotin myös, ettei päätös ole välttämättä ikuinen – vaikka toivon niin. En itse halua olla raitis, joka hehkuttaa paremmuuttaan muille tai joka moralisoi muita heidän omista valinnoistaan. En vain halua juoda. Sen pitäisi olla yhtä hyväksyttävää kuin juominenkin.

Kaikesta tästä huolimatta suomalaisten narratiivi raittiista ihmisestä on erikoinen.

Esimerkiksi Darravapaana-podcastissa Ylinen ja Wathén pohtivat, että raitis mielletään usein keski-ikäiseksi, alkoholisoituneeksi mieheksi, joka on menetettyään perheensä, omaisuutensa sekä työnsä tullut uskoon ja jättänyt alkoholin elämästään pysyvästi.

Toinen vaihtoehto taas on nuori, joogassa käyvä nainen, joka käyttää luomumeikkejä, juo vihersmoothieita sekä paasaa vegaanisuudestaan ja raittiudestaan blogissaan. Tähän mielikuvaan voi vaikuttaa myös se, että sober curious -ajattelu on yhdistetty maailmalla osaksi suurempaa wellness- eli hyvinvointi-ilmiötä.

Vaikka itse käynkin joogassa ja pidän smoothiesta, ne ovat olleet osa elämääni jo silloin, kun olin valkoviinin suurkuluttaja.

Tällä hetkellä elän sober curious -ajattelussani – kuten Ylinen kuvaa teoksessaan – ”vaaleanpunaisen kuplan” vaihetta, jossa raittiuteen liittyvät asiat ovat uusia ja jännittäviä. Olen esimerkiksi etsinyt kaupasta alkoholittomia siidereitä (kun vielä join, en ikinä juonut siidereitä). Alkoholitonta viiniä en ole vielä testannut, sillä pelkään houkutuksen napata tuttu Black Label Moscato hyllyltä kasvavan liian suureksi.

 

 

ALOIN OPISKELLA Jyväskylän yliopistossa yleistä kasvatustiedettä ja aikuiskasvatustiedettä syksyllä 2022.

Vaikka korkeakouluyhteisöissä painotetaan nykyään aiempaa vahvemmin, että myös alkoholittomuus on ok, se tuntuu silti jonkinlaiselta sisäänrakennetulta normilta.

Jännitin itse etukäteen, miten raitistelu onnistuu entisenä superjuhlijana. Pelkäsin, miten yliopistopiireissä suhtaudutaan ja jäänkö kaikesta ulkopuolelle.

Siiri Timonen selvitti yhteiskuntatieteiden pro gradu -tutkielmassaan Raittiina yliopistossa (2021) yliopisto-opiskelijoiden juhlimiskulttuuria raittiiden opiskelijoiden näkökulmasta. Hän hahmotteli kaksi keskeistä vaikutinta kokemuksen syntymiseen.

Ensimmäinen oli tapahtumien järjestäjien toiminta. Se vaikutti siihen missä juhlat järjestettiin, mitä siellä tarjottiin, millaista ohjelmaa oli ja miten juhlasta viestittiin. Jos tapahtumaa esimerkiksi mainostettiin alkoholilla, raittiille opiskelijoille saattoi syntyä tunne, ettei heitä haluttu mukaan.

Toinen vaikutin oli puolestaan muu juhlakansa. Moni Timosen haastattelema raitis opiskelija kertoi raittiuden olevan yleinen puheenaihe tutustuessa uusiin ihmisiin.
Moni myös kertoi tilanteista, joissa heille oli tarjottu alkoholia kieltäytymisestä huolimatta ja tapauksista, joissa omia juhlimistottumuksia piti puolustaa lähes väittelemällä.

Lisäksi Timonen hahmotteli tutkielmassaan kolme erilaista alkoholitonta juhlijaa.

Raitis juhlija on henkilö, jonka kaveripiiri tietää, ettei tämä käytä alkoholia, mutta joka hyväksytään mukaan.

Ulkopuolinen juhlija taas kokee itsensä ulkopuoliseksi, eikä viihdy juhlissa. Häntä kyseenalaistetaan raittiudesta.

Näkymättömän raittiin elämään alkoholin juomattomuus ei vaikuta, ja hän on mukana tapahtumissa kuten muut. Hän sulautuu joukkoon eikä saa kritiikkiä.

Timonen huomautti myös, että todellisuudessa jako ei ole näin yksiselitteinen ja määritelmään vaikuttaa monet tilannesidonnaiset seikat, kuten opiskelijan persoonallisuus, heittäytymiskyky, mieliala, juhlapaikka ja ympärillä olevat.

 

Jännitti, miten yliopistopiireissä suhtaudutaan alkoholittomuuteeni ja jäänkö kaikesta ulkopuolelle.

 

VOIKO OPISKELIJAELÄMÄSSÄ sitten pärjätä raittiina?

Usein ajatus on, että orientaatioviikolla alkoholi on osa tutorien järjestämiä aktiviteetteja. Lopuksi ilta päättyy baariin. Tämä ei kuitenkaan aina päde. Yleistys alkoholia käyttävistä ja baareissa rymyävistä opiskelijoista ei täysin pidä paikkaansa. Joukkoon mahtuu muitakin.

En luokittele itseäni mihinkään Timosen juhlijatyyppeistä, ja samalla olen niitä kaikkia. Olen näkymätön raitis, sillä harvoin kukaan kiinnittää huomiota kädessäni olevan alkoholittoman siiderin etikettiin.

Olen myös raitis juhlija, joka ei pelkää astua karaokelavalle ja tanssia kuin Madonnan taustatanssija tai twerkata Heidi’s bier barin pöydällä reggaeton-hittien tahtiin. Erona entiseen minään on, että pääsen omin jaloin kotiini ja säästyn seuraavien päivien ahdistukselta. Opiskelukaverit ovat suhtautuneet alkoholittomuuteeni hyvin, eikä siitä ole tehty isoa numeroa.

Aika ajoin minussa pääsee valloilleen ulkopuolinen raitis, joka harkitsee pulloon tarttumista siksi, että saisin kokea euforisen nousuhumalan. Muistan, millaista oli kaverustua tuntemattomien kanssa baarin naistenvessassa umpihumalassa. Toki jälkikäteen pohdin, oliko se todellista ystävyyttä, sillä jätettyäni rankat bileillat taakse, heistä ei ole sen koommin kuulunut. Joskus lähden juhlista aikaisemmin ulkopuolisuuden vuoksi, sillä olotilani ei ole kuten muilla.

Kysyin korkeakoulussa opiskelleelta, 11 vuotta sitten alkoholin elämästään jättäneeltä Darravapaa-yhteisön Laura Wathénilta vinkkejä raittiiseen opiskelijaelämään.

Hän ei itse kokenut jääneensä opiskelijakulttuurin ulkopuolelle, vaikka se vaati häneltä aktiivista toimintaa, kuten palautteenantamista eri tapahtumista.

Wathén kannustaa kokeilemaan eri tapahtumia sekä liittymään mukaan järjestöihin ja kerhoihin. Näin voi laajentaa kaveripiiriään ja osallistua muuhunkin kuin alkoholin ympärille keskittyneisiin juttuihin.

Wathénin mielestä muutoksen ei pidä lähteä yksittäisestä opiskelijasta. Hänestä on tärkeää, että ympärillä oleva yhteisö antaa mahdollisuuden olla täysi opiskelijayhteisön jäsen vaikkei juo alkoholia.

 

MATKANI himojuhlijasta raittiiksi kesti noin vuoden, mutta en koe olevani vielä valmis kutsumaan itseäni kokonaan alkoholittoman elämän kannattajaksi.

Silti alkoholittomuus on lisännyt rehellisyyttä itseäni kohtaan. En enää pakota itseäni viipymään juhlissa pidempään kuin tahdon tai tekemään asioita, joita en selvinpäin tekisi. Pystyn myös keskittymään hyvinvointiini, joka puolestaan tukee opiskelujani, ja teen asioita, joihin energia ei riittäisi entiseen tapaan alkoholia käyttävänä.

Olen myös ymmärtänyt, ettei ole olemassa vain absolutisteja ja paljon juovia ihmisiä.

Vaikka nyt avaisin viinipullon, kukaan ei moralisoisi tai kummastelisi sitä. Sober curious on minulle tapa suhtautua alkoholiin uteliaasti, muttei ehdottoman kieltävästi.

En usko, että pystyn jättämään alkoholia kokonaan elämästäni, mutta tahdon ainakin vähentää reippaasti alkoholin kulutustani.

Tällä hetkellä kieltäydyn, sillä tiedän alkoholin olevan minulle vain keino paeta ongelmia. Haluan ratkoa niitä muutoin kuin juomalla.