Ei hakutuloksia.

Kuvat Mikko Kuparinen Tekstit Tatu Helle & Oona Komonen

Galleria: Nää opiskelijat asuu näin joka päivä

Yksiö, kaksio, kolmio.

Kerrostalo, omakotitalo.

Yksin, yhdessä.

Keskustassa, kauempana.

Näin asuvat opiskelijat. Valokuvaaja Mikko Kuparinen kuvasi opiskelijoita heidän kodeissaan.

 

 

22m2. Kerrostalo. Vuokra: 350e/kk (sis.vesi+sähkö+netti). Kortepohjan ylioppilaskylä, Soihtu.

 

Matti Krans.

”OLEN ASUNUT nykyisessä asunnossani pari vuotta. Muutin tähän Kortepohjan ylioppilaskylän kahden hengen soluasunnosta. Se oli ihan kiva, mutta luonnonvaloa ei tullut oikein mistään. Nykyiseen kämppääni paistaa aurinko, välillä liiankin kivasti. Onneksi on ilmastointikone.

Nykyiseen yksiööni piti jonottaa, mutta odotus oli yllättävän lyhyt. Olisiko ollut puoli vuotta, tai sittenkin niin, että luulin joutuvani odottamaan, mutta sainkin tämän parin viikon kuluessa. En muista tarkalleen. En katsellut asuntoja muualta kuin Soihdulta, sillä ylioppilaskylässä on kätevää asua. Kun ei ole töissä tällä hetkellä on vaikea kuvitella, että asuisi muualla. Kaupat ovat lähellä ja Rentukan opiskelijaravintola on todella jees. Hyödynnän myös Rentukan yhteisiä opiskelutiloja.

Saunat ovat hyvä puoli. Oma vuoroni maksaa viisi euroa kuukaudessa, ja julkisiin vuoroihin voi mennä kuka tahansa täällä asuva ilmaiseksi. Viime vuonna tutustuin saunassa amerikkalaiseen, joka nykyään kutsuu naapuritaloon saunomaan perjantaisin.

Kortepohjassa on kaikkea. Keskustassa käyn mahdollisimman vähän asioilla, ehkä kerran tai kahdesti kuukaudessa. Opiskelen englannin kielen opettajaksi viidettä vuotta. Seminaarinmäellä käyn kolme, neljä kertaa viikossa. Opintotukikuukauteni loppuivat aikoja sitten. Opiskelin ensin vuoden toimeentulotuella ja nyt kuntoutustuella.

Olen asuntooni tyytyväinen. Kaappitilaa on yksiöksi aika paljon ja kylpyhuone on kiva. Parvekkeesta pidän myös, vaikken siellä hirveästi ole. En osaisi kuitenkaan kuvitella asuvani parvekkeettomassa yksiössä. Talon erikoisuus on talvisin viheltävät tiivisteet ja ilmanvaihdosta tuleva veto. Ilmanvaihtoluukut pitäisi pitää asunnoissa auki. Mitä useampi pitää ne kiinni, sitä kovempi on veto kämpissä, joissa ne ovat auki.

Yksin asumisessa oli aluksi opettelemista. Solussa oli seuraa. Vietän eniten aikaa asunnossani tietokoneella. Ennen pelasin Dotaa, mutta lopetin, kun se vei liikaa levytilaa päästäni.

Pidän lenkkeilystä. Kun takapihalta lähtee lammen rantaa, pääsee nopeasti luontoon. Yksi päivä sorsapariskunta tuli vastaan tien vieressä. Linnut olivat vesilammikossa peseytymässä.

En ole kaupunki-ihminen. Luonnonläheisyys on Kortepohjassa parhaita puolia, se tekee mielenterveydelle hyvää. Olen pieneltä paikkakunnalta ja Jyväskylä on minulle juuri sopivan kokoinen.”

 

56m2. luhtitalo. Vuokra: 690e/kk+vesi+sähkö+autopaikka. Taulumäki, yksityinen vuokranantaja.

 

Jere Puttonen.

”KUN ETSIMME asuntoa Jyväskylästä, ei meillä ollut erityisiä kriteerejä – paitsi sijainti. Opiskelen Jyväskylän ammattikorkeakoulussa fysioterapeutiksi toista vuotta. Opinnot kestävät kolme ja puoli vuotta, ja opiskelu on ollut erittäin kivaa. Kuljen Lutakon kampukselle kävellen tai pyöräillen, riippuen säästä.

Saamme molemmat opinto- ja asumistukea, ja olemme ottaneet myös lainaa. Tuet kattavat vuokran ja muut kiinteät menot, ja vähän jää myös yli. Kesäisin käyn töissä. Lukuvuoden aikana en halua työskennellä, jotta voi keskittyä opintoihin.

Asunnon ykkösposi on ehdottomasti sauna. Ja parveke, jossa vietämme paljon aikaa.”

Tiia Kankainen.

”TAULUMÄEN ASUNTO oli ensimmäinen, jota kävimme katsomassa, ja viimeinen. Olimme vertailleet asuntoja netissä, mutta näytössä tämä tuntui heti kodilta. Muutimme marraskuussa 2020 Jyväskylän vierestä Laukaasta. Minä kirkonkylältä, Jere Leppävedeltä. Molempien korkeakouluopinnot alkoivat samana syksynä. Aluksi pohdimme, että voisimme asua kotikotonamme Laukaassa pidempään, mutta koska Jyväskylässä tulee kuitenkin käytyä, muutto tuntui paremmalta ratkaisulta.

Opiskelen yliopistossa kasvatus- ja aikuiskasvatustiedettä. Kahtena ensimmäisenä vuonna ei ole ollut juuri lainkaan lähiopetusta, vain kaksi ruotsin luentoa kampuksella. Vaikka olisi kiva nähdä muita opiskelijoita, etäopinnot sopivat koirien, 10-vuotiaan Mellin ja 6-vuotiaan Pikin takia. Mellillä on eroahdistusta ja se haukkuu, jos emme ole kotona. Aluksi koirat vähän stressasivat muuttaessaan omakotitalosta landelta kerrostaloon, mutta nykyään ne viihtyvät. Kuten me, myös ne pitävät parvekkeesta.

Parasta on suuri keittiö. Monilla kavereilla on pieni keittiö ja siellä vain yksi taso. Itse pidän tilavuudesta, sillä tykkään laittaa ruokaa ja leipoa.

Kun etsimme asuntoa, en missään nimessä halunnut keskustaan. Siellä on turhan paljon vilinää, eikä se oikein sovi koirille.

Asunnon ainoa miinuspuoli on, että yliopistokampukselle on turhan pitkä matka. Kaikki muu on kohdillaan. Taulumäki on alueena rauhallinen. Vieressä on Tourujoki ja Tuomiojärven ranta.”

 

 

39m2. kerrostalo. Vuokra: 590e/kk+vesi+sähkö. Jyväskylän keskusta, yksityinen vuokranantaja.

 

Siiri Muhonen.

”NYKYISESSÄ ASUNNOSSANI on enemmän tilaa kuin edellisessä. Se sijaitsi Yliopistonkadulla ja oli ihan ok, mutta tilaa oli liian vähän. Seinät kaatuivat päälle. Sitten piti muuttaa, kun vuokranantaja lupasi asunnon sukulaiselleen.

Hain asuntoa keskustasta, korkeintaan 600 euroa kuussa maksavaa. Markkinat olivat vuokraajalle hyvät. Kävin katsomassa kahta yksiötä ja yhtä kaksiota. Tämä asunto jäi niistä mieleen.

Minulla on käyrätorvi, joka vie neliön, samoin kuin ompelukone. Telkkarin sain mummolta, pyykinpesukoneen kaverilta.

Saunaa käytän yleensä varastona. En pidä saunomisesta, enkä ole koskaan lämmittänyt sitä vain itselleni. Joskus Puhkupillien treenien jälkeen muut kysyvät, voidaanko mennä luokseni saunomaan. En juuri soita torvea kämpillä, joten siitä ei ole aiheutunut naapurikonflikteja. Kerran naapuri kyllä sanoi, että paiskon ovea. Tulen aina kuulokkeet korvilla kotiin, joten en kuule oven ääntä. Olen kuitenkin kuulemma rauhallisempi kuin edelliset vuokralaiset. Taloyhtiössä ei ole juuri vuokra-asuntoja, vaan omistusasuntoja ja paljon vanhuksia.

Olen asunut aina omillani ja yksin lukuun ottamatta yhtä kesää Jenkeissä. Tällä hetkellä yksinasuminen tuntuu hyvältä verrattuna kämppiseloon. Nautin, kun saan olla välillä yksin. Olemme tosin miettineet poikaystäväni kanssa yhteen muuttoa, mutta hänen tulonsa vaikuttaisivat asumistukeen. Käymme molemmat satunnaisesti töissä ja tuntuu, ettei sitten uskaltaisi. Nykyäänkään tuet eivät kata koko vuokraa. Olen ottanut opintolainaa.

Parasta asunnossa on, että se sijaitsee keskustassa ja lähellä yliopistoa. Tilaa on, ja normaalia korkeampi huonekorkeus. Huonoja puolia on ulko-ovessa oleva pieni rako. Ovi ei mene kunnolla kiinni. Kuulen kaiken, mitä käytävässä tapahtuu. Kadun äänet kuuluvat myös, mutta en herää öisin silloinkaan kun baarit menevät kiinni.

Kaupassa käyn yleensä K-Market Kympissä. Se on aika kallis. Pahimmillaan kurkku maksaa yli kaksi euroa. Teen isommat ostokset Lidlissä. En käy juuri keskustan ulkopuolella. Jos jotain ei löydy keskustasta, tilaan netistä.

Olen asunut lähiöissä ja haluaisin jossain vaiheessa palata sinne, mutta nyt haluan olla siellä missä on enemmän muita ihmisiä. Suosikkipaikkojani asunnossani on sohva ja sänky. Ja keittiö, koska pidän leipomisesta. Tykkään stalkata ihmisiä. Vastapäisessä talossa asuu kaksi vanhempaa miestä, joista toisella on aina naisvieraita. Talossa asuu myös saksofonisti, mutta soitto ei kuulu tänne. Kadun penkillä istuu aina ihmisiä ryyppäämässä. Vastapäisessä kampaamossa kaverini käyvät laittamassa kynsiään.

Olen asuntooni tyytyväinen. Lattiat vähän kupruilevat ja kaakelit halkeilevat, mutta kämppä ei ole ikuinen.”

 

 

100m2. Puutalo. Vuokra: 1500e/kk (sis.vesi+sähkö). Kellarissa kylpyhuone, puusauna, kuntosali ja huone musiikin soittoon. Mäki-Matti, yksityinen vuokranantaja.

 

Aura Tuominen.

”KUN ASUNTO osui kohdalle, tiesin, että se on pakko saada. Ilmoituksessa oli kuva portaikon ikkunasta viherkasveineen ja yläkerran ruudukkoikkuinoineen.

Muutin Jyväskylään Porin seudulta Kullaalta 35 neliön lammenrantamökistä. Sitä aiempi kämppäni oli 15-neliöinen yksiö Helsingin ytimessä. Olen asunut myös solussa.

Muutin Mäki-Mattiin syyskuussa 2021, ja asujia on neljä. Emme tunteneet ennestään. Minä ja toinen asukas löysimme toisemme Facebookin yhteisöasuminen ja kommuunit -ryhmän kautta. Vuokranantajamme yhdistivät meidät muihin kämppää kysyneisiin.

Tulen toimeen ihmisten kanssa, joten oli helppoa muuttaa kimppakämppään, mutta ei tässä rennosti olisi, jos meistä ei olisi tullut kavereita. Meillä on samantyyliset toiveet siitä, minkä verran vietämme yhdessä aikaa. Pidämme omasta tilasta, mutta on kivaa tulla kotiin kun muista huoneista kuuluu ’moi’.

Kun tutustuimme, piti miettiä pelisääntöjä. Pidän siitä, että kämppä on sen verran siisti, että jos tulee ex-tempore vieraita, ei tarvitse miettiä miltä kotona näyttää. Jos tulee enemmän kavereita kylään, siitä kysytään muilta etukäteen. Koskaan ei ole sanottu, ettei käy.

Parasta on aamuaurinko keittiössä. Asunto on lähellä keskustaa, mutta silti rauhassa. Pihalla käy siilejä. Jos niitä näkyy, se on parasta. Viime syksynä istutin kukkasipuleita, mutta rusakot pitävät niistä.

Vuokranantajat ovat mahtavia. Koska he asuvat samassa talossa alakerrassa, myös heidän intresseissään on pitää talo hyvässä kunnossa. Vanhat ulkoikkunat aukeavat ulospäin, joten niitä on mahdotonta pestä. Vuokranantajat tilasivat firman, joka pesi ikkunat pitkällä työkalulla, vaikka pesisin ikkunat mielelläni itse.”

Lotta Tuominen.

”ASUIN PUISTOKADULLA kaksiossa, eikä minun pitänyt muuttaa. Olin kuitenkin ollut muuttamassa kaveriani, ja kun hän muutti ihanaan asuntoon, tuli kateus. Illalla selasin Facebookia ja löysin Mäki-Matin asunnon.

Opiskelen toista vuotta yhteiskuntapolitiikkaa. Myös kaksi muuta kämppistäni ovat opiskelijoita. Teen myös töitä toiminimellä, mutta pääasialliset tulonlähteeni ovat opinto- ja asumistuki. Kelan tukien suhteen kämppisasumisessa ei ole ollut ongelmia. Myös vakuutukset ovat hoituneet joustavasti.

Yhdessä asuminen on kivaa. Vaikka emme ihan joka päivä hengaile, kämppikset tuovat iloa ja sisältöä arkeen. Omaan huoneeseen voi silti tarvittaessa eristäytyä. Jos vietämme yhdessä aikaa, olemme yleensä keittiössä. Meistä on tullut kavereita. Aiemmin pidimme säännöllisesti kämppis-iltoja, jolloin hengailimme ja söimme. Näin saimme sovittua yhteisistä asioista. Myöhemmin kämppisillat jäivät, kun opimme toistemme tavat. Meillä on vuorot kaupassakäyntiin, roskien vientiin ja imurointiin. Jos ei olisi, en muistaisi tehdä mitään.

Vanhassa talossa on vanhan talon ongelmia. Esimerkiksi kellariin nousi kerran vettä, mutta se saatiin kuivattua eikä vahinkoa koitunut.

Parasta asunnossa on alakerran puusauna ja se, että on tilaa verrattuna kerrostalossa asumiseen. Tykkään myös pihasta. Aura on istuttanut sinne kaikkea. Koska kadun lamput eivät ole aina päällä, välillä ikkunoista näkee tähtiä ja revontulia.”

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.