Ei hakutuloksia.

Relatkaa, mikään ei muutu.

Vallaton on rauhoittunut seuraamaan kampuksen hulinointia ja ihmisten kiristyneitä tunteita. Keskisuomalainen jauhaa uutisia vaaleista, ehdokkaat ovat varpaillaan, humppa raikaa kukkulalla, makkarat uhkaavat loppua kojuista, piparia on tarjolla joka nurkalla ja kaakaotkin uhkaavat tulla opiskelijoilla jo kurkuista ulos.. Ensi viikolla koko vaaleja ei enää muisteta ja koko kaupunki huokaa, kun rauha laskeutuu hetkeksi yliopistokampukselle.

Mutta huomenna on vihdoinkin SE päivä, jolloin pitäisi selvitä mystisiä asioita. Kuka on tämän vuoden ääniharava? Kenen ryhmässä on eniten 0-äänisiä ehdokkaita? Pitääkö vihervasemmisto pintansa, miten Järjestöjen Ääni saa äänestysprosentin kasvamaan tai kuinka paljon ryhmien väliset valtatasapainot heittelevät kaiken kuluneen syksyn vaalihämmennyksen jälkeen? Kuka vetää kisojen kovimmat itkupotkuraivarit, kenellä sihahtaa hattuun?

Vaalien voittajaryhmä ei automaattisesti astele hallitukseen, eivätkä hallituksen saati ylioppilaskunnan puheenjohtajan pestit ole suoraan verrannollisia vaalitulokseen. Jos historia toistaa yhtään itseään, saattavat ryhmät kähmyillä hallituspaikat ja puheenjohtajuudet etukäteen suljettujen ovien takana “varautuen asioihin”. Eikö se ole itsestään selvää, että keskustelua pidetään yllä ryhmissä, jotka ovat nyt vallankahvassa? Jupinaa toki kuuluu joka ryhmästä ja jokaisella varmasti on omat suunnitelmansa, mutta kuka saa äänensä kuuluviin ja runnottua tahtonsa läpi?

Vuoden 2007 edustajistovaalien voittajat Grönioni ja P&D jäivät oppositioon, kun hallitus muodostettiin “häviäjistä” vuodelle 2008. Seuraavana vuonna (2009) muodostettiinkin “kaikkien aikojen sekametelisoppa”, väriä vähän jokaisesta ja vain Pressure unohdettiin oppositioon. Tai no, kokkarit saivat edustajiston puheenjohtajuuden, vaikkei hallituksessa heiltä ketään istunutkaan. Kuinka moni tuosta hallituksesta on edelleenkin traumatisoitunut?

Edellisten edustajistovaalien (2009) jälkeen kasattiin seuraavan vuoden hallitus vihervassareiden voimin ja sama valta-asettelu on jatkunut tämänkin vuoden ajan. Tämäpä ei ole miellyttänyt kuluneen vuoden aikana oppositioryhmiä, vaan pitkästä aikaa nähtiin edustajistoäänestys hallituksen nauttimasta luottamuksesta. Kaikki alkoi surullisesta eduskuntavaalikampanjasta, jossa yritettiin lobata opintotuen indeksiin sitomiseen sitoutuneita keski-suomalaisia ehdokkaita. Sattumalta listauksesta jäi kepulainen ja kai joku muukin pois, jolloin pienestä lumipallosta saatiin aikaan kunnon lumivyöry. Aijaijaijaiiii. Noh, hallitus nautti kaiken häsläyksen jälkeenkin luottamusta. Ketään jyyläistä ei tullut valituksi eduskuntaan eikä indeksiäkään näy tiskissä, reisille meni koko kampanja anyway.

Mutta niin, Vallaton pohtiikin, vaikuttaako vaalitulos yhtään mitenkään tulevaan hallituspohjaan? Jokainen hokee, että hallitukseen tarvitaan motivoituneita, osaavia, innokkaita ja yhteistyökykyisiä persoonia. Miksi meillä sitten on edes vaalit, ihmisten vaihtuvuudenko takia? Onko vaalituloksella vai naaman miellyttävyydellä suurempi merkitys hallitukseen pääsyyn? Vallaton seuraa hämmentyneenä, ehkä jopa Rentukassa vaalivalvojaisissa, vaalitulosten kehittymistä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.