Ei hakutuloksia.

Rehtorihakija suomii Sallisen johtamistapaa

Rehtoriksi pyrkivä Jyväskylän yliopiston tietotekniikan professori ja entinen vararehtori Timo Tiihonen kirjoittaa hakemuksessaan kovaan sävyyn nykyisen rehtorin Aino Sallisen liki 20-vuotisesta rehtorikaudesta. Tiihonen sanoo Sallisen hoitaneen ”valistuneen yksinvaltijan” tehtävän kokonaisuutena erinomaisesti. Tiihonen kuitenkin valittaa pitkään jatkuneen johtajakeskeisyyden lannistaneen aloitteellisuutta, kun ”kaikki” päätetään ylimmässä johdossa.
”Toisaalta keskusjohdossa toimivat oppivat vahvempaan vallankäyttöön kuin mihin heidän edellytyksensä ja näkemyksensä oikeastaan antaisivat perusteita”, sivaltaa Tiihonen.

Tiihonen katsoo johtamiskulttuurin ongelmien olevan seurausta tilanteesta, jossa Aino Sallinen valittiin rehtoriksi. Tiihonen listaa Sallisen tulleen valituksi pienimmällä mahdollisella marginaalilla, ohuella hallinnollisella kokemuksella ja suoraan laman kynnyksellä.
”Tilanteesta selviäminen on edelllyttänyt vahvaa johtamisotetta ja omien vahvuuksien, Sallisen osalta viestinnän ja julkikuvan hallinnan, maksimaalista hyödyntämistä. Tässä Sallinen onnistui. Nähdäkseni kuitenkin kriisiajan toimintamallit jäivät pitkälti pysyviksi ja yliopistoa on johdettu lähes sotatilaorganisaatiolla Sallisen koko rehtorikauden ajan – niin hyvässä kuin pahassa”, kirjoittaa Tiihonen hakemuksessaan.

Timo Tiihosen hakemus kehittämisvisioineen täällä (pdf).
Kaikkien hakemustan kehitysvisiot ladattavissa täältä (zip, pdf).
Uutinen hakijoista täällä.
Uutinen hakemusten julkaisemisesta täällä.

  1. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI » Rehtorihakemukset julki

    […] näkemyksistä lisää tässä jutussa. Rehtorihakemusten kehitysvisiot: […]

    Ilmoita asiattomasta kommentista

  2. Grappa

    Yliopiston johtamiskulttuuri on ollut puheissa pitkään ja Tiihonen kuvaa sitä läheltä nähneenä, entisenä vararehtorina. Tuntuvia esimerkejä johtamiskulttuurista saatiin uutta yliopistolakia sisään ajattaessa. Silloin ei kuunneltu yliopiston opiskelijoiden eikä opettajienkaan edustajia, jotka jäivät jalkoihin ’isojen’ taistelutantereella joidenkuiden varmistaessa status quon säilymisen uudessa yliopistossa. Suurempia ryhmiä ei kuunneltu ja yliopiston silloisissa päättävissä elimissä heidät vaiennettiin joskus karkeasti. Kuuntelemeisen kulttuuria ei ole ollut kuten ei ole keskustelukulttuurikaan ja johto on saanut päätösten pohjalle tarvitsemansa informaation suodatettuna valikoituja kanavia pitkin. Jälkeenpäin vakuuteltiin, että ”yliopistot halusivat tämän uudistuksen”, mikä ei ole totta. Harvat halusivat. Tällaista. Silti yliopisto on saatu pysymään pinnalla ja tuloksellisuusmittarit ja auditoinnit antavat positiivista signaalia, myös verrattaessa yliopiston suomalaisiin kilpailijoihin: Tulosta tulee. Kuitenkin, jos jokin näyttää joidenkin mittareiden mukaan toimivan, ei siitä mitenkään voida päätellä sen toimivan läheskään optimaalisella tai kestävällä tavalla. Menemmekö kohti sitä yliopistoa, jota maanlajuisella uudistuksella tavoiteltiin? Jatketaanko vanhaan malliin vai aletaanko hakea uutta? Viesti on nyt ei-tarkoitetusti päässyt julkisuuteen, mutta mahtaako se – sekään – keskustuluttaa?

    Ilmoita asiattomasta kommentista

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *