Ei hakutuloksia.

Soitinmenot: Ooppera-analyysiä maalaisjärjellä: Mitä odottaa oopperajuhlien Toscalta?

Siirrän nyt Soitinmenot festareista astetta porvarillisempaan suuntaan, nimittäin Savonlinnan oopperajuhliin. Olen maanantaina 19.7. suuntaamassa Olavinlinnaan ihastelemaan Puccinin Toscaa. Tosca on 48. kertaa järjestettävien oopperajuhlien tämän vuoden uutuus ja vetonaula. Niinpä myös tällainen tavallinen tallaaja odottaa sen näkemistä innolla.

Vaikka Oopperajuhlat ovat kuuluneet perheemme kesätraditioihin jo useamman vuoden, en silti ole mikään oopperaekspertti. Huono sävelkorvani ja heikko klassisenmusiikin tietämykseni aiheuttavat, että nautin vain hienoista puvuista, klassisista tarinoista ja mahtipontisista kuorokohtauksista. Mitään Hesarin kulttuuritoimittaja Vesa Sirénin tyylistä  analyysia tenorin hieman raakilemaisesta äänestä minulta on turha odottaa. Lupaan kuitenkin kertoa teille, oliko ooppera mielestäni hyvä. Oliko siinä tunnetta, vai jäikö se monien muiden tavoin pelkäksi lavalla pönöttämiseksi.

Toscassa on aineksia enempään kuin pelkkään puuduttavaan, eripäissä lavaa tapahtuvaan rakkaudentunnustusten rääkimiseen. Italialaisteoksesta löytyvät kaikki loistavan draaman osaset: salailua, mustasukkaisuutta, rakkautta, kiero konna, murhia…Lisäksi brittiläisen Keith Warner ohjauksen pitäisi olla kaikkea muuta kuin tyypillinen oopperaohjaus. Zombiarmeija 1800-luvun Roomassa ei kuulosta lainkaan hullummalta!

Valitettavasti en ihan heti pääse jakamaan teille tuntojani Toscasta, sillä kesätraditioon kuuluu myös viikon verran oopperan sulattelua Savonlinnan liepeillä mökkimaisemissa, ilman nettiä. Mutta heti kaupungistuttuani kerron teille, kannattiko Toscaa odottaa.

Anna Takala

anna.m.takala@jyu.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *