Kevät on mennyt nopeasti. Kouluajoista päähän on pinttynyt vuosikello, jonka mukaan vuoden päättää kesäkuun alussa jaettava kevättodistus.
Yliopisto-opiskelijan lukukausi päättyy kuitenkin jo huhti–toukokuussa. Vappu on monille kevään viimeinen juhla tutussa opiskelijaporukassa. Jäljellä on enää pari tenttiä ja ehkä muutama luento. Osa siirtyy vapun jälkeen kesätöiden pariin.
Kevät on opiskelijalle vaikeaa aikaa. Toisaalta on mukavaa saada lukuvuosi päätökseen, mutta toisaalta vuoden aikana kertyneet tekemättömät esseet ja uusintatentit saattavat musertaa. Mieltä painaa myös lähes neljän kuukauden ”kesäloma”. Vuosikolmannekselle tulisi keksiä jotain, millä itsensä elättää. Kesätöitä on vähän tarjolla, osa-aikaista työtä koko vuodelle saa usein helpommin.
Monella onkin kesällä edessä lisää opiskelua ja kesätyöttömyys, muutamilla jopa kodittomuus. Paineet ovat kovat, sillä tieto kesätöistä saapuu myöhään, eikä kesäopinnoista aina saa muovattua mielekästä pakettia.
Aina ei edes voi olla varma, onko se salainen vähimmäismäärä opiskelua tullut täyteen. Opiskelija elää jännityksessä ja tulosvastuussa kesälläkin. Kesää ei voi lomailla kevyin sydämin. Tai sitten lomaa ei ole.
Opiskelijaelämästä puhutaan väliaikaisena elämänvaiheena, mutta väliaikaisuus on suhteellista. Suomessa yliopisto-opiskelut aloitetaan verraten vanhana ja niiden ohella tehdään pakon edessä töitä, hoidetaan perhettä tai jopa pyöritetään yritystä.
Vaikka opetusministeriön työryhmä onkin esittänyt keinoja opiskeluiden nopeuttamiseksi, on tämä se todellisuus, minkä kanssa juuri nyt eletään. Ei opiskelija ahneuttaan tai piruuttaan töitä tee – muun elämän pyörittäminen opiskelujen ohella ei ole helppoa. On epäkiitollista, jos aikataulultaan ei pysty keskittymään mihinkään kunnolla ja elää silti köyhyysrajan alapuolella. Ei ole tarpeeksi hyvä opiskelija, eikä varsinaisesti vuoden työntekijäkään.
Näin kaupanalan lakon alla itselleni on ollut vaikeaa hahmottaa, että olen myös työssäkäyvä ihminen. Oman identiteetin määrittäminen voi olla opiskelijalle vaikeaa. Sitä on yhdelle opiskelija, toiselle ehkä kassantäti tai järjestöjyrä. Näin keväällä pitäisi pystyä iloitsemaan saavutuksistaan ja myöntämään itselleen hengähdystauko. Loppujen lopuksi vain itse voi tietää, oliko vuosi hyödyllinen ja mikä siitä teki arvokkaan.
Enää ei vertailla kevättokareita koulunpihalla, elämä ei enää ole ihan niin yksinkertaista.
Anna Ojamies
Kirjoittaja on JYYn hallituksen jäsen.