Sähköiset opiskelijakortit ovat nostaneet tasaisesti suosiotaan siitä lähtien, kun Frank App -sovelluksen digitaalinen opiskelijakortti tuli käyttöön syksyllä 2016.
Ensimmäisenä vuonna kännykän näytölle kortin otti noin 37 000 opiskelijaa, ja vuonna 2017 käyttäjien määrä oli paisunut yli 100 000 henkilöön. Ennen tätä syksyä käyttäjiä oli jo yli 120 000. Kuukausittaisia käyttäjiä sovelluksella on noin 70 000.
Muovisten opiskelijakorttien tilaajamäärät ovat samaan aikaan vähentyneet reilusti. Kaksi vuotta sitten fyysisen kortin tilasi noin 35 000 opiskelijaa, mutta viime vuonna enää 16 000 valitsi vanhan mallin.
Tänä syksynä Frankin digitaalinen opiskelijakortti muuttui maksulliseksi. Opiskelijoilta peritään jatkossa 2,90 euroa vuodessa kortin käytöstä.
Frankin toimitusjohtaja Tiia Lehtola kertoo, että vasta parin kuukauden päästä pystyy näkemään, miten maksullisuus vaikuttaa digitaalisen opiskelijakortin suosioon.
”Olemme tehneet paljon töitä sen eteen, että digitaalinen opiskelijakortti palvelisi opiskelijaa entistä paremmin ja nyt koemme digitaalisen palvelun hinnan olevan myös validoitu. Noin yhden opiskelijalounaan hintainen kortti maksaa itsensä nopeasti takaisin”, Lehtola sanoo.
Turun ylioppilaslehden mukaan vuonna 2013 perustetun Frankin toiminta on edelleen tappiollista, vaikka digitaalisen opiskelijakortin käyttäjämäärät ovat kasvaneet nopeasti. Tulosta ovat syöneet etenkin satojen tuhansien eurojen investoinnit digitaaliseen palveluun.
Helsingin yliopisto kielsi aiemmassa päätöksessään digitaaliset opiskelijakortit kokonaan tenteissä, mutta on sittemmin keventänyt linjaansa.
Digitaalisen opiskelijakortin yleistyminen pakottaa yliopistot miettimään käytäntöjään. Tähän asti muovinen opiskelijakortti on toiminut myös opiskelijan henkilöllisyyden todistajana tenttitilanteissa.
Esimerkiksi Helsingin yliopisto kielsi aiemmassa päätöksessään digitaaliset opiskelijakortit kokonaan tenteissä, mutta on sittemmin keventänyt linjaansa.
Nykyisen HY:n tenttikäytännön mukaan opiskelija voi noutaa älypuhelimelta näytettävän henkilöllisyystodistuksen lopetettuaan vastaamisen, mutta muulloin puhelin ei voi olla opiskelijan hallussa. Älypuhelimen noutamisen jälkeen tenttipapereihin voi täydentää ainoastaan yksilöiviä tietoja, kuten opiskelijanumeron.
Jyväskylän yliopistossa ei ole virallisesti sovittu digitaalisen opiskelijakortin käytöstä opiskelijatunnisteena. Tiedekuntien välillä voi siis olla eroavaisuuksia käytännöissä.
”Periaatteessa se toimii virallisena opiskelijatunnisteena samoin kuin perinteinen kortti, joten sen varmaankin voisi huomioida samalla tavalla”, opintopäällikkö Maija Pöyhönen humanistis-yhteiskunnallisesta tiedekunnasta pohtii.
Tenttijärjestelmää pitäisi kehittää eikä pakottaa opiskelijoita palaamaan vanhaan toimintamalliin.
Informaatioteknologian tiedekunnasta kerrotaan, että opiskelijat käyttävät useimmiten ajokorttia henkilöllisyytensä todentamiseen, sillä tiedekunnassa kirjataan tenttivastauspapereiden lukumäärä ylös viivakoodinlukijaa käyttäen.
”Toisin sanoen ajokortin kanssa vastausten palauttaminen on nopeampaa kuin opiskelijakortilla”, suunnittelija Katja Kuitunen kertoo.
Pöyhösen tai Kuitusen tiedossa ei ole, että kukaan olisi tarjonnut digitaalista opiskelijakorttia tunnisteena.
”Sähköisessä opiskelijakortissa on myös jokin viivakoodi, mutta emme ole tutkineet, onko siinä opiskelijan henkilötiedot vai jotain muuta”, Kuitunen toteaa.
Tiia Lehtolan mielestä yliopistojen tulisi pysyä kehityksessä mukana ja sopeutua siihen.
”Tenttijärjestelmää pitäisi kehittää eikä pakottaa opiskelijoita palaamaan vanhaan toimintamalliin”, Lehtola toteaa.
Juttua muokattu 5.9. klo 9.56: Jutussa kerrottiin aiemmin Helsingin yliopiston kieltävän digitaalisen opiskelijakortin käytön. Nykyisen käytännön mukaan digitaalisen opiskelijakortin käyttö on kuitenkin sallittua.