Ei hakutuloksia.

Kissanpäivät ovat jo täällä

Kun palaan töistä, tunnen toistuvasti, etten tänäänkään tehnyt tarpeeksi. Jos lounas ei olisi venähtänyt ja jos toimituksessa ei olisi naureskeltu Matkaoppaat-sarjalle, olisin ehtinyt soittaa vielä yhden puhelun, kirjoittaa yhden sähköpostin tai järjestää ainakin työpöydän. Olisin voinut olla tehokkaampi.
Paitsi, etten olisi voinut.

Työurien pidentämistä pohtivien työryhmien on tarkoitus antaa mietintönsä tammikuun lopussa, juuri tämän lehden ilmestymispäivän tienoilla. Työmarkkinajärjestöt ovat taistelleet siitä, millä keinoin ihmiset saataisiin jaksamaan töissään paremmin ja pidempään.
Kaikki tämä johtuu siitä, ettei enää kaaduta saappaat jalassa. Valtion lupauksia pitkän uran jälkeisistä kissanpäivistä on lunastamassa entistä useampi ja pitkäikäisempi eläkeläinen.
Ja riitahan siitä on syntynyt: osa-aikaeläkkeistä eroon hankkiutuminen ja eläkeiän nostaminen eivät ymmärrettävästi ammattiyhdistyksiä saati pian eläkkeelle jääviä ilahduta.
Lohduttominta on kuitenkin, ettei eläkeuudistus koske meidän nyt opiskelevien sukupolvea; olivat uudet suunnitelmat kuinka huonoja tahansa, pahempaa on vielä luvassa. Viimeisin uudistus tehtiin vuonna 2005 ja sen piti piisata toviksi. Vaan eipä piisannut.
Kenties pitkän uran jälkeen meitä odottavat Yhdysvaltain tapaan vanhuuspäivät marketin sisäänheittäjänä. Kahdeksankymppinen pakkaa ostoksia vielä varsin sutjakasti. Paitsi, jos me kieltäydymme.

On kylmä tosiasia, ettei pätkätyösukupolvi tule jaksamaan edes nykyiseen eläkeikään. Talous ei kasva loputtomasti, ja tehokkuudelle on raja.
Ehkä siksi unelmat kaukaisista kissanpäivistä on hyvä hylätä – ja nostaa jalat pöydälle. Suuri salaisuus näet on, että jos me lakkaisimme ruoskimasta toistemme kieliä vyön alle, eivät työantajat voisi sitä vaatia.
Voi tietysti olla, että tällä ajattelutavalla tienaamme vanhempiamme vähemmän, eikä olisi talvisotaa voitettu. Jatkuvan talouskasvun sijaan voisimme kuitenkin saada hitusen lisää mielenrauhaa.
Tänäänkään emme ehdi kaikkea, mutta niitä työpäiviä tulee kyllä riittämään.

Marja Honkonen
paatoimittaja(at)jyy.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.