Ei hakutuloksia.

Poliittista, vaan niin epäpoliittista

Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta on poikkeuksellisen poliittinen – ainakin, jos on uskoo Helsingin Sanomien tiistaina 3. marraskuuta julkaisemaa uutista. Muualla ainejärjestöt ovat ohittaneet puolueet edustajistovaaliehdokkaiden määrässä. Asia on käynyt selväksi myös vaalikampanjoita seuratessa: vanha ”Oikeisto vastaan vasemmisto” tai ainakin ”Hörhöt vastaan lippatukat” -asetelma toistui usein.

Poliittisuudessa ja politiikassa ei ole mitään pahaa, mutta ne pitää ymmärtää oikein. Liian usein ylioppilaskunnassa puoluekanta ja ideologia muistuvat mieleen, kun kyse on ylikansallisesta limsa-automaatista ylioppilaskylässä tai puoluetoverin paikasta luottamuselimessä. Kun kyse taas on budjetista, iltakouluun vaivautuu vain kourallinen.

Vaikka ajatus siitä, että demokratiaa tulee käyttää säästeliäästi, on hieman kyseenalainen, on siinä siemen totuutta: joka asiasta ei ole järkeä äänestää. Päättäjän ei pidä tuhlata aikaansa pohtien, minkä väriset sisäseinät Kortepohjan uusiin taloihin laitetaan, kun monet muut asiat kaipaisivat perusteltuja arvovalintoja.

Tulevan kauden aikana edustajistoa odottaa vaikeita päätöksiä muun muassa siitä, kuinka paljon henkilökuntaa ylioppilaskunnassa tarvitaan, mikä on sen ydintehtävä ja ovatko esimerkiksi ylioppilaslehti tai kehitysyhteistyö rahoittamisen arvoisia. Niissä kyse on nimenomaan poliittisista valinnoista.

Jos ylioppilaskunta heijastelee valtakuntaa, on sieltä valitettavasti opittu näköjään vain se, että harva uskaltaa vaaleissa tarttua konkreettisiin ongelmiin.
Yllättävää kyllä, muualla monet sitoutumattomat ryhmät ilmoittavat ajavansa tiettyä agendaa siinä, missä JYYn poliitikot yleensä kertovat laveasti olevansa ”opiskelijan asialla”.

Jos politiikka ymmärretään vastakkaisten etujen kilpailuna ja yhteensovittamisena, Helsingin Sanomat saattaa hyvinkin olla JYYn suhteen väärässä.

Marja Honkonen
paatoimittaja(at)jyy.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.