Ei hakutuloksia.

Teksti Paavo Kässi 

Näkökulma: Kohti poliittisia lehmänkauppoja

Kuva: Unto Luoto
Kuva: Unto Luoto

Eduskuntavaalien suurimmat yllättäjät olivat nuoret naisehdokkaat – ja Teuvo Hakkarainen.

Tapahtui viime jaksossa.

Juha Sipilän lempeät insinöörinkasvot veivät keskustan vaalivoittoon, ja perussuomalaiset jytkyttivät toiseksi. Entisistä hallituspuolueista Alexander Stubb kannusti kokoomuksen “työvoittoon” eli pienempään rökäletappioon kuin tylyn mahalaskun kokeneet demarit. Vihreät voittivat paikkoja viisi. Vasemmistoliitto ei saanut viestiään läpi, paikkoja meni kaksi. RKP:n tilanne sama kuin viimeksi, kristilliset menettivät yhden.

Näistä aineksista leivotaan se politiikan leipä, jota seuraavat neljä vuotta nakerretaan.

 

Kansa äänesti, vasemmisto vapisi

Monille vaalien suurin yllätys oli perussuomalaisten vankka kannatus. Räikeimpien rasististen kommenttien esittäjistä eroon päässyt puolue on kulkemassa kohti poliittista keskustaa. Samoille apajille sisarpuolue ruotsidemokraatitkin on länsinaapurissa tähdännyt. Perussuomalaisten asema vanhan vallan haastajana alkaa vaihtua yleispuolueen vastuuseen. Jää nähtäväksi, tuleeko puoluejohtaja Timo Soinin manaama jatkojytky vesittymään poliittisissa lehmänkaupoissa.

Sosiaalidemokraateilla on edessään sama tilanne kuin keskustalla viime vaaleissa. Silloin keskustalle sovitettiin tulevaisuuden pienpuolueen titteliä, mutta Juha Sipilän ohjauksessa kurssi puolueen onneksi korjaantui. Jos demareiden skitsofreeninen kamppailu porvariuden ja duunariuden välillä vielä pitkään jatkuu, marginalisoituminen odottaa.

Poliittinen periferia uhkaa myös vasemmistoliittoa. Mandaattinsa Helsingissä uusinut puolueen kansanedustaja Silvia Modig puhui tuohtuneena Ylen toimittajalle, miten kovasti vasemmistossa on tehty töitä paremman maailman eteen ja puhuttu suoraan asioiden oikeilla nimillä, ja silti palkkioksi on saatu vain risuja risujen perään. Neljä vuotta sitten huonoon vaalitulokseen turhautunut keskustalaispoliitikko Aila Paloniemi kritisoi äänestäjiä siitä, etteivät he olleet osanneet arvostaa sitä valtavaa työmäärää, jonka hän politiikassa oli tehnyt.

Äänestäjiä syyttävän poliitikon pitäisi aina katsoa peiliin. Viime kädessä vaalimenestys osoittaa sen, kenen viesti äänestäjille on mennyt perille. Sikäli Suomen politiikka onkin linjassa muun Euroopan kanssa: vanha vasemmisto heikkenee, oikeistopopulismi vahvistuu.

Nuorten naisehdokkaiden nouseminen eduskuntaan kertoo siitä, että jonkinlaista sukupolvien ja -puolien välistä kuilua ollaan politiikassa näinä aikoina ylittämässä. Huikeita äänimääriä saivat niin Li Andersson (15 154 ääntä, Vas.) Varsinais-Suomesta, Sanna Marin Pirkanmaalta (10 904, SDP) kuin Katri Kulmuni Lapista (9 705, Kesk.). Simon Elon (2859, PS), Petri Honkosen (2977, Kesk.) ja muiden nuorten miesten äänimäärät jäivät näistä luvuista kauas.

Puheenaiheeksi nousi jälleen nukkuvien puolue. Heidän joukossaan puoluepolitiikka nähdään korporaatiokamppailuna, jossa yhden ihmisen sanalla ei ole mitään sijaa. Kansanvallan henkisestä tilasta huolestuneita voi kuitenkin muistuttaa siitä, miten Ylen vaaliasiantuntija Sami Borg sunnuntaina kommentoi äänestysvilkkautta. Vuodesta 1991 lähtien äänestysaktiivisuus on liikkunut 70 prosentin tietämillä, eli viimeiset 24 vuotta se on pysynyt jotakuinkin samana. Tulisiko nykyisiä äänestyslukemia vain pitää uusina normaalin äänestysaktiivisuuden standardeina?

 

Herra Hakkaraisen uudistunut mandaatti

Toisaalta koska politiikkaa harjoittavat ihmiset, siihen kuuluu aina mahdollisuus odottamattoman tapahtumiseen. Hyvä esimerkki tästä on Teuvo Hakkaraisen nouseminen jatkokaudelle. Vaikka Hakkaraisen poliittiset edesottamukset ovat yhtä tyhjän kanssa, on hän jotenkin kummassa onnistunut uudistamaan poliittisen mandaattinsa, vieläpä puhuttelemalla uutta äänestäjäkuntaa. Viimeksi Hakkarainen pääsi eduskuntaan uskovaisten äänillä, nyt vaalipotti karttui osittain keltaisen lehdistön suoman julkisuuden turvin.

Hakkarainen on suurenmoinen osoitus siitä, mikä voima esiintymisellä ja retoriikalla politiikassa on. Tunteen ja rationaalisuuden ottaessa mittaa jälkimmäinen tuppaa tulemaan toiseksi. Ei keskustakaan vaaleja voittanut syyllistämisellä ja moralisoinnilla, se vain etsi keinon, jolla puhutella kadotettua kansaansa uudelleen.

Kannattaisikohan vasemmiston ottaa tästä oppia?

Tilastolähteet: Yle Uutiset

 

 

Miten kävi koulutuslupaukselle?

Opiskelijoiden kannalta tulevat neljä vuotta tulevat olemaan mielenkiintoista aikaa. Eduskuntaan nousi paljon nuoria ehdokkaita, joista osalla on vankka tausta opiskelijapolitiikassa. Tämä tulee varmasti vaikuttamaan siihen, minkälaisia koulutuspoliittisia ratkaisuja tuleva hallitus alkaa toteuttaa.

”Näyttää siltä, että vihreät, kokoomus ja perussuomalaiset olivat nuorten suosiossa. Nuoria myös meni aiempaa enemmän läpi, joten voisikin jopa sanoa, että nuorten kannalta vaalit olivat onnistuneet”, sanoo Jari Järvenpää Suomen ylioppilaskuntien liitosta.

Järvenpään mukaan tarkempia koulutuspoliittisia linjauksia mukaan voi arvioida vasta hallitusneuvottelujen päätteeksi. Yksi asia on kuitenkin selvä.

”Kaikki puolueet ovat sitoutuneet siihen, ettei lukukausimaksuja EU-alueen sisällä lähdetä ajamaan. On tutkimuksia, joiden mukaan lukukausimaksujen vaikutus kansantalouden kokonaistuottavuuteen olisi peräti negatiivinen. Onneksi yksikään puolue ei lähtenyt vaalikamppailun aikana tekemään koulutuksen maksuista suurta poliittista kysymystä”, Järvenpää arvioi.

Lue lisää:

Koulutus jakaa puolueita (27.3.2015)

Hansi Harjunharjan spektaakkeli (27.3.2015)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *