Kun edustajistovaalit on käyty, alkavat hallitusneuvottelut. Lähtökohtaisesti ne startataan puhtaalta pöydältä ja kaikkien ryhmien edustajilla on teoriassa mahdollisuus päästä ylioppilaskunnan hallitukseen.

Kannattaa kuitenkin miettiä kahteen kertaan hallitukseen lähtöä, ainakin jos haluaa menestyä seuraavissakin edarivaaleissa. Hallitushommista maksetaan muutaman sadan euron kuukausipalkkio ja edarista ei mitään, joten sikäli touhu lyö leiville. JYYn hallituksessa viime vuosina istuneet eivät kuitenkaan ole vakuuttaneet äänestäjiä, ainakin mikäli edarivaalien tuloksiin on uskominen.

Vuoden 2008 hallituksesta iso osa oli ehdolla nytkin, mutta valituksi ei tullut kukaan. Ei kukaan! Se on melko sanattomaksi vetävä tieto.

Vuoden 2009 hallituksesta löytyi sentään näiden äänien harava, Grönionin Touko Aalto. Toisena istuvan hallituksen jäsenenä edariin pääsi Pörssin & Dumpin Kati Kukkonen.

Aiempina vuosina on puhuttu siitä, millaista vaalimenestystä hallituksen puheenjohtajaksi valittavan olisi tullut nauttia, kun pj-nuijan varteen on päästy muutaman henkilökohtaisen äänen potilla. Samaan aikaan tämänkin blogin keskustelupalstoilla jotkut ovat korostaneet, miten hallitukseen tulisi valita ”hyviä tyyppejä”, jotka muodostavat hyvän tiimin ja hoitavat hommansa.

Totta varmasti sekin, mutta mikä arvo tässä kaikessa tulisi asettaa äänestäjien tahdolle? Millaisen viestin se antaa, että edellisvuosien hallituksista juuri kukaan ei saa vaaleissa ääniä suomeksi sanottuna paljon paskaakaan? Ei ainakaan kovin mairittelevaa.

Toki täytyy muistaa, että asioihin vaikuttaa moni tekijä, eikä ääniharavista välttämättä kaikilla riitä aikaa tai halua leikkiä JYYn hallituksessa. Jonkinlainen korrelaatio hallituksessa olemisen ja vaalimenestyksen välillä tulisi kuitenkin vallita, vaikka kyseessä ovat ”vain” edarivaalit.